tag:blogger.com,1999:blog-13881010719798838932024-03-13T20:15:50.106+02:00Kirjoituksia taloudestaMatti Hyryläinen:
Markkinatalouden puolustus kapitalismia vastaanMatti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.comBlogger165125tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-40303229473286504702013-04-13T17:21:00.001+03:002013-04-13T17:32:33.604+03:00Kaikki työ ei ole arvokasta<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-size: 14pt;"><span style="font-family: Calibri;">Kasvuideologian konkurssista demokraattiseen talouteen<o:p></o:p></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Nuorten vaikeaa työllistymisongelmaa on meillä lähdetty
poliittisten johtajiemme johdolla poistamaan iskulauseella "kaikki työ on
arvokasta". Hyvänä tarkoituksena on nostaa matalapalkkaisen työn arvoa ja
saattaa sen kysyntä kohtaamaan tarjonnan. Iskulausetta perustellaan
kasvuideologialla. Kaikki työ on arvokasta siitä syystä, että kaikki työ
kasvattaa taloutta ja lisää näin ollen yksilöiden hyvinvointia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Vaikeutena on se, että vähäarvoisesta työstä kannattaa
vapailla työmarkkinoilla maksaa vain niin pientä palkkaa, ettei sillä tule
toimeen. Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi tarvitaan sosiaalista tasausta;
palkkojen, verotuksen tms. säätelyä. Säätely kuitenkin vinouttaa
hyödykemarkkinoita ja yhteisiä rahoja alkaa ohjautua tuottamattomiin
kohteisiin, töihin jotka eivät tuota leipää. Syntyy tarve lisäsäätelylle ja
kierre on valmis. Näin tähän nykyiseen satojen erilaisten säätelytoimien
viidakkoon juuri on jouduttu. Kansallisilla toimilla emme voi tilannetta
parantaa kuin väliaikaisesti ja keinoilla, joiden käyttö kostautuu myöhemmin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Sama nuorten työttömyysongelma vaivaa koko Eurooppaa. Syyt
ovat samat ja seuraukset ovat samat. Eikä kyse ole vain nuorten vaikeuksista
löytää työtä vaan kaikkien köyhien vaikeuksia löytää elantonsa. Globaalissa
kilpailussa Euroopan menestys ja mahdollisuus pitää huolta köyhistään riippuu
EU:n kilpailukyvystä kansainvälisessä taloudessa. Myös EU:ssa poliitikot ovat
päättäneet ratkaista ongelman työpaikkojen lisäämisellä. Se vaatii
investointien kasvua ja se vaatii pankkien tukemista, jotta ne pystyisivät
lainaamaan rahaa uusiin investointeihin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Pankkeihin ja työpaikkoihin keskittymällä tilanne kuitenkin
vain pahenee, koska se nojaa virheellisen tavoitteen asettamiseen. Ei talouden
tarkoitus ole tuottaa mahdollisimman paljon työtä vaan sen tarkoitus on
tyydyttää kuluttajien tarpeita. Aikanaan jo Lauri Viita ymmärsi ristiriidan ja
puki sen sanoiksi: "Eihän ihminen ole milloinkaan työtä syönyt, työssä
asunut, työhön pukeutunut. Jopas olikin pula, kun oli työpula!"<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Rahoitus- ja työmarkkinaongelmat kuuluvat ”kaikki työ on
arvokasta” -ajatteluun, jonka ensisijaisena tarkoituksena on työn tuottaminen,
ei hyödykkeiden tuottaminen. Työn laadun arvioinnin suorittavat työn ostajat ja
verottajat, jälkimmäiset tosin sillä varauksella että vain verotettava työ on
heille arvokasta. Tämä on kuitenkin aivan järjetön ideologia, koska se perustuu
selvään valheeseen. Sen mukaan kaikki sellainen työ on arvokasta, josta työn
teettäjän kannattaa maksaa riippumatta siitä, mikä on sen vaikutus
yhteiskuntaan, tuottaako se hyödyllisiä asioita vai ei. Nollatutkimuksen
tuottaminenkin on arvokasta, kun vain löytyy tilaaja, joka uskoo hyötyvänsä siitä.
Mainostajan työ on arvokasta nollasummamarkkinoillakin, vaikka se aiheuttaa pelkkiä
kuluja yhteiskunnalle. Yritysjohtajan työ on bonuksilla ja erorahoilla
kukkuroitua, vaikka yritys ajautuisi konkurssiin. Pankkiirien työ on
huippuarvokasta, vaikka se kasvattaisi yleisen velkatalouden niin suureksi,
että se romuttaa yhteisen talouden lisäksi poliittisen vakauden. Tällä tavalla
työtä arvottavan ideologian looginen huipentuma on aseiden suunnittelu,
valmistus ja käyttö, koska aseilla voidaan pakottaa kaikki töihin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Iskulause "kaikki työ on arvokasta" on väärä
toisessakin mielessä. Työn arvolla tarkoitetaan tässä yhteydessä vain
työmarkkinoiden ja verottajan rahalla mittaamaa arvoa. Kaikki se työ, jota
tehdään kotitalouksissa ja muualla palkattomasti, ei ole tässä tarkoitettua
oikeaa työtä ja sellaisena siitä pitäisi päästä eroon. Jotta se saisi arvon
työnantajien ja verottajan silmissä, myös sitä painostetaan palkalliseksi
heidän etujaan palvelemaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Työmarkkinoihin keskittyvä politiikka jakautuu jo
määritelmällisesti kahteen osapuoleen, työn ostajat vastaan työn myyjät,
työnantajat vastaan ammattiyhdistysliike, oikeisto vastaan vasemmisto. Vallasta
kilpaillessaan kummallakaan puolella ei ole kannustinta parantaa työn
ulkopuolelle jäävien vähätaitoisten ja vähävaraisten ihmisten asemaa, muuten
kuin puheissa vaalien alla. Taistelun tuloskin on jo selvä. Yritykset
voittavat, koska ne myyvät kaikkea mitä kuluttajat tarvitsevat ja toimivat
maailmanlaajuisesti. Työntekijät häviävät, koska he myyvät vain työtä ja vain
paikallisesti. Siksi työn pyhittämisen ideologia johtaa juuri siihen, josta
pyritään eroon. Kuilu työn ostajien eli rikkaiden ja työn tarjoajien eli
köyhien välillä vain syvenee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Vaikka "kaikki työ on arvokasta" -ideologia
johtaa askel askeleelta sosiaalisesti eriarvoisempaan ja turvattomampaan
maailmaan, vielä tuhoisampaa sen noudattaminen on luonnon hyvinvoinnille.
”Kaikki työ on arvokasta” ei päde kasvamattomassa taloudessa, koska sellaisessa
kaikki kasvuun kannustamiseen, mainostamiseen, rahoitusten järjestelyyn,
optioiden sorvaamiseen ja aseiden käyttöön sijoitetut voimavarat menevät
haaskuuseen. Jotta tällaisista töistä olisi hyötyä ja niistä kannattaisi
maksaa, talouden on pakko kasvaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että
kuluttajille pitää tuottaa enenevästi heidän tarvitsemiaan aineellisia sen
enempää kuin aineettomiakaan hyödykkeitä. Tähän kasvuun riittää se, että vain
työtä tuottava työ kasvaa, että entistä useampi nostaa palkkaa työstä, joka ei
tuota mitään hyvinvointia lisäävää. Kun kuluttajia hyödyttävä kasvu hidastuu,
muodostuu itseään voimistava kierre. Työllistäminen tuottaa yhä enemmän
ohjausta, byrokratiaa ja valvontaa ja luonnon voimavaroja tuhlautuu enenevästi
taisteluihin vallasta, markkinaosuuksista ja maanomistuksesta, asioista joiden
yhteistä määrää ei voi kasvattaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">"Kaikki työ on arvokasta" -ideologia<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>ei hallitse vain Suomen ja Euroopan
taloutta. Se on kansainvälinen aate, joka on ollut vallassa ainakin sata vuotta
ja jota tänään kannattavat niin Kiinan kommunistit, Ruotsin sosialidemokraatit
kuin Yhdysvaltojen teekutsulaiset ja kaikki niiden väliltä. Arbeit macht frei. Tämän
ideologian tuhovoimaisuus on jo tiedossa. Emme vain tiedä, kuinka pitkälle sen
logiikan noudattaminen tällä kerralla etenee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Ratkaisu on talouden
valtarakenteen madaltaminen </span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tuhoon johtavalta suunnalta päästään pois vain vaihtamalla
taloutta ohjaava ideologia realistisemmalle pohjalle, meillä ja globaalisti. Ei
ihmisen tarkoitus ole tuottaa työtä työn ostajille, valtiovalloille ja
yritysten omistajille, vaan työn tarkoitus on tuottaa hyödykkeitä kaikille,
myös työttömille. Talous on järjestettävä hyödykkeiden kuluttajien ohjaamaksi,
ottaen kuitenkin huomioon, että myös tuotannossa tapahtuu kulutusta. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jokainen ostaja</b>, yksityinen tai
yhteisö, on tässä mielessä kuluttaja. Tälle perustalle rakentuu aivan erilainen
talous kuin nykyinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Nykyinen valtiovaltojen ja yritysten ohjaama talous ei ole
kilpailutaloutta, jossa kuluttajat kilpailisivat tasavertaisina siitä, kuka
halvemmalla saa ostetuksi parempaa, vaan se on taistelutaloutta, jossa
valtiovallat ja yritykset taistelevat markkinaosuuksista ja voitoista käyttäen
kansalaisia ja kuluttajia vain tavoitteidensa välikappaleina. Aika ajoin tämä
taistelu kiihtyy omalla logiikallaan lamaksi ja puutteeksi, äärimmillään sodaksi
ja hävitykseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Pitää siis siirtyä kuluttajien ohjaamaan demokraattiseen
talouteen, jossa ei ole toisiaan vastaan sotivia joukkueita, vaan jossa kaikki
ihmiset ovat kuluttajina samanarvoisia riippumatta siitä, missä valtiossa he
asuvat, mitä uskontoa he tunnustavat ja missä yrityksessä he työskentelevät. Kenellekään
ostajalle, suurelle tai pienelle ei tule antaa erioikeuksia, niin kuin nyt on
mahdollista tehdä, vaan jokaisella on oltava sama vapaus osallistua
markkinoille. Kun nykytalous rakentuu toisiaan vastaan taistelevien yhteisöjen
eduille, uusi talous rakentuu yksilöiden yhteiselle hyvinvoinnille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Vanhan hylkääminen ja uuden rakentaminen ei koskaan ole
helppoa. Kuluttajien ohjaaman talouden rakentamisen vaikeutena on se sama, mikä
aikanaan vaikeutti kansalaisten ohjaaman poliittisen vallan rakentamista. Ensin
on luovuttava ajatuksesta, että valtahierarkiassa alemmat, kansalaiset ja
kuluttajat, voisivat parantaa asemaansa siten, että he organisoituvat omaksi
taistelujoukokseen, voittavat poliittisen valtataistelun ja asettuvat vanhan
vallan tilalle. Vasemmistolaisesta vallankumouksesta seuraa parhaimmillaankin
kansandemokratiaa ja sosialismia ja maailmanlaajuisesti tuloksena olisi
jonkinlainen massojen diktatuuri, mahdottomaksi osoittautunut ratkaisu. Ainoa
kestävä suunta on vallan rakenteellinen madaltaminen. Se tapahtuu siirtymällä
diktatuurista demokratiaan, ensin ajatuksissa, sitten käytännössä. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Valta tulee ymmärtää oikeudeksi valita
alhaalta päin</b>. Näin saadaan ideologiatonta valtaa, joka ei perustu minkään itseään
muita parempana pitävän joukon oppiin yhteisestä hyvästä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Politiikassa demokratia tarkoittaa kansalaisten yleistä ja
yhtäläistä tiedon vapautta ja äänioikeutta valittaessa päättäjien tekemiä
tuotteita eli lakeja ja säädöksiä. Se ei kuitenkaan toteudu ilman yhdessä
sovittuja ja noudatettuja sääntöjä, lakeja sananvapaudesta, valtaelimistä,
vaaleista ja äänestyksistä. Tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi
kansallisessa mittakaavassa, mutta globaalina se on mahdoton toteuttaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Taloudessakaan demokratian periaate ei tarkoita sitä, että
kuluttajat muodostavat kansanvaltaisen poliittisen voiman, joka pyrkii
omistamaan ja laeilla säätelemään tuotantoa ja kauppaa kaikkien eduksi.
Taloudessakin demokratia tarkoittaa oikeutta valita alhaalta päin. Se tarkoittaa
kaupallisen tiedon vapautta ja yleistä ja yhtäläistä ostamisen vapautta. Se ei
kuitenkaan toteudu ilman yhdessä sovittuja ja noudatettuja sääntöjä. Lailla ei
pidä tukea taloutta ja kaupankäyntiä koskevien tietojen salaamista, vaan lailla
on turvattava jokaisen yhtäläinen oikeus näihin tietoihin. Lailla on säädettävä
myös ostajien luokittelun ja syrjimisen kielto; kaikkien tuottajien ja
kauppiaiden on myytävä jokaiselle samalla hinnalla ja ehdoilla kuin muillekin.
Erioikeuksien ja yksinoikeuksien myöntäminen ja kauppaaminen on
demokraattisessa taloudessa kielletty niin yksityisiltä henkilöiltä,
yrityksiltä kuin valtiovalloiltakin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Koska jokaisen maan kansantalous riippuu kansainvälisessä
kilpailussa menestymisestä, erityisesti sitä säätelevien sääntöjen tulee tukea
valinnan vapautta alhaalta päin. Keskeisessä asemassa on kansainvälistä kauppaa
ohjaava WTO sääntöineen, joita sen jäsenmaat ovat sitoutuneet noudattamaan.
Ongelmana ovat ne säännöt, jotka nykyisin sallivat tai jopa suosivat sellaisia
käytäntöjä, jotka rajoittavat kaupallisen tiedon ja ostamisen vapautta. Nämä
säännöt antavat sen perustan ja ne keinot, joilla rikkaat lisäävät etumatkaansa
ja sosiaaliset kuilut syvenevät ympäri maailman. Rikkaiden ja köyhien välisen
eron kasvaminen merkitsee globaalin kilpailupaineen kovenemista, sillä kilpailu
on sitä kovempaa ja kuluttavampaa mitä suurempi on voiton ja tappion ero.
Kilpailun paineessa minkään yksityisen valtion ei kannata yksipuolisesti luopua
näistä käytännöistä. Vasta kansainvälisten, lähinnä WTO:n säädösten muututtua
niin, että ne paremmin vastaavat edellä mainittua taloudellisen demokratian
periaatetta, kilpailutilanne sallii sen, että eri maiden kansallisista
lainsäädännöistä voidaan poistaa kyseiset epätasa-arvoa kasvattavat lait ja
näin parantaa vähävaraisten ja vähätaitoisten asemaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Demokraattinen
talous on aitoa markkinataloutta<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kansainvälisessä taloudessa on neljä laajaa aihealuetta, yhtiöjärjestykset,
kilpailusäännökset, immateriaalioikeudet ja liikesalaisuudet, joiden nykyiset
säännöt perustuvat "kaikki työ on arvokasta" -propagandaan. Näiden
kaikkien aatteellisena perustana on <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">kasvuideologia</b>,
jonka mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on tuotannon kasvattaminen. Ajatus on
se, että vaikka kasvuun panostaminen tuottaa myös hyödytöntä ja haitallistakin työtä
ja tuottajille annetut etuoikeudet aiheuttavat sosiaalisia ristiriitoja ja
tuotannon kasvu aiheuttaa luonnonolojen heikkenemistä, ongelmat voidaan hoitaa
rahalla eli kasvattamalla taloutta edelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tämä ideologia erottaa kapitalismin puhtaasta
markkinataloudesta, joka on nimenomaan ideologiaton järjestelmä. Edellä
määritelty demokraattinen talous ei ole mitään muuta kuin aitoa
markkinataloutta, eikä se siten ole myöskään taloudellista kasvua vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Demokraattinen,
ostajien vapaaseen valintaan perustuva talous on nimenomaan globaali ratkaisu.
Se on taloudellisen vapauden ja demokratian globaali sovellus.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Yhtiöjärjestykset<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tänään tuotantolaitokset ja pankit ovat kaikkialla pääosin
osakeyhtiöitä. Niiden taloutta kasvattava ja rikkauksia keskittävä ominaisuus
perustuu siihen, että osakeyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö, kollektiivi,
jolla on oikeus rajata omistajien henkilökohtainen vastuu osakkeiden arvoon.
Osakepääomaa suuremmat sitoumukset jäävät lauetessaan muiden kuin omistajien
maksettaviksi. Tämä on kuitenkin kaupan oleva erioikeus, jota kaikilla ei ole.
Se on tehokas väline pääomien kasaamiseen teollisten investointien luomiseksi
ja tavaratuotannon kasvattamiseksi. Nykyinen materiaalinen hyvinvointimme onkin
pitkälti osakeyhtiöiden ansiota. Sama pätee tietysti myös haittoihin, teollisen
kasvun aiheuttamiin luonnon tuhoihin ja kyseisen erioikeuden aiheuttamiin
sosiaalisiin ongelmiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kehittyessään osakeyhtiöt muodostavat toisiaan ja muulla
tavalla omistettuja yrityksiä ostamalla, omistamalla ja toisilleen
velkaantumalla laajemman kollektiivin, osakeyhtiövallan, jossa pääomat
keskittyvät niille, jotka kyseisestä erioikeudesta eniten hyötyvät eli
kasvuideologian etujoukolle, pankeille ja niiden omistajille. Hyvässä
tarkoituksessa luotu etuoikeus kasvattaa kuitenkin vähitellen siitä nauttivien
vallan ja vaurauden suuremmaksi kuin on kasvunkaan suhteen tarpeen. Käy
päinvastoin kuin on tarkoitettu. Kun omistajien vastuut ovat osakkeisiin rajatut,
pankkien kannattaa kasvusta kilpaillessaan kasvattaa lainakantansa
epärealistisen suureksi, koska voittojen suuruutta ei ole vastaavasti
rajoitettu. Tätä epäsuhtaa korostaa vielä se, että kasvuideologialle
rakentuvassa taloudessa yritysten velkaverkostosta muodostuu dominopeli, jossa
pankit ovat niin toisistaan riippuvia, ettei yhtään suurta pankkia voida
päästää kaatumaan ilman että siitä seuraa kaikkialle laajeneva ongelma.
Joudutaan umpikujaan. Jos pankkeja päästetään kaatumaan, kaikkien yritysten rahoitus
vaikeutuu, työpaikat vähenevät ja kasvu loppuu. Jos taas pankkeja pelastetaan
ja niiden velkataakkaa siirretään veronmaksajien maksettavaksi, kysyntä
heikkenee, uutta synnyttävä kaupankäynti lamaantuu ja kasvu loppuu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Näistä syistä
demokraattisessa, ideologiattomassa, riskien henkilökohtaiseen vastuuseen
perustuvassa taloudessa ei ole osakeyhtiöitä eikä muitakaan rajoitetun vastuun
tuotantokollektiiveja. Eivätkä yritykset omista toisiaan vaan ne ovat aidosti
yksityisomisteisia, yksityisten henkilöiden omistamia.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Kilpailusäännökset<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kasvuideologian mukaan yrityksille on annettava
mahdollisimman suuri vapaus kasvuun ja markkinoiden valtaamiseen. Niinpä maiden
välistä kauppaa ohjeistetaan periaatteella, jonka mukaan merkittävät julkiset
hankinnat on kilpailutettava antamalla jokaiselle yritykselle samat
mahdollisuudet tulla valituksi. Tällöin samalle viivalle asetetaan paikalliset
veronsa maksavat ja työläisten oikeuksia kunnioittavat yritykset ja
kansainväliset suuryritykset, jotka välttävät verojen maksuja erilaisilla
yhtiöjärjestelyillä ja hyödyntävät ihmisoikeuksia vailla olevaa työvoimaa.
Selvää on miten tässä kilpailussa käy; suuret ja rikkaat voittavat ja
rikastuvat edelleen. Samalla paikallisille yrityksille tulee myös tarve verojen
välttämiseen ja työläisten oikeuksien polkemiseen ja kansallisille
poliitikoille tulee tarve vähentää yritysten veroja ja heikentää työläisten
asemaa ja vähitellen yleinen taloudenpito käy yhä kovemmaksi ja raaemmaksi
hyvinvointivaltioissakin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kilpailutussäännöillä on toinenkin seuraus, jossa
"kaikki työ on arvokasta" -periaate toteuttaa itsensä tyypillisesti
eli käänteisesti. Tarjouskilpailun säännöt ovat aina enemmän tai vähemmän
tulkinnanvaraiset. Hinta voidaan kirjata yksiselitteisesti mutta tuotteen
laadun määrittely on aina mielipidekysymys. Tämä antaa mahdollisuuden
riitoihin, joiden ratkaisemiseen tarvitaan oikeusbyrokratiaa sen eri muodoissa.
Kun kilpailun järjestäminen vaatii oman työnsä ja voittajasta riitely oman
työnsä ja tuloksena on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syveneminen, on
selvää, että näiden töiden ja koko kilpailutuksen yhteiskunnallinen arvo on
negatiivinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Taloudellisen demokratian puutteella on suuri merkitys myös
kansainväliselle valtapolitiikalle. Nykyisin kansakunta tai niiden liittoutuma
voi painostaa toista kansakuntaa kauppasaarrolla, kieltäytymällä sekä myymästä
tälle ja ostamasta tältä, ainakaan samoja tuotteita ja samoilla ehdoilla kuin
muille ja muilta. Vahvemman käyttämänä tällainen painostus on taloudellisesti
totaalia, jota vastaan heikommalla ei ole muuta keinoa kuin poliittinen toiminta.
Näitä WTO:n hyväksymillä painostuskeinoilla voidaan myös painostaa kansakuntia
hyväksymään WTO:n vaatimukset omiin lainsäädäntöihinsä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Näin koko maailmantalous kehittyy vähitellen kohti
järjestystä, jota johtavat rikkaiden maiden ja yritysten johtajat, ja jota ei
pystytä murtamaan kuin väkivallalla, terrorilla ja sodilla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Ostajien vapaaseen valintaan perustuvassa taloudessa
kansakuntaa voidaan painostaa vain kieltäytymällä ostamasta sellaisen
kansakunnan tuotteita, jonka tavasta tuottaa ja käydä kauppaa ostaja ei pidä.
Tämä on normaalia markkinataloudellista painostusta ja se on juuri niin
tehokasta kuin sillä on kannattajia. Se ei sulje kohdettaan kokonaan pois
kansainvälisestä yhteisöstä vaan antaa painostettavalle mahdollisuuden muuttaa
talouden käytäntöjään paremmin yleisesti hyväksyttäviksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Näistä käytännön syistä demokraattisessa taloudessa
kilpailua ei pidetä myyjien välisenä vaan ostajien välisenä. Kilpailun
tasapuolisuus saavutetaan sillä, että kukin myyjä asettaa kaikki ostajat
samalle viivalle kenellekään etumatkaa antamatta. Sitä ei saavuteta sillä, että
myyjät asetetaan samalle viivalle kilpailussa, jossa joillekin ostajille
voidaan antaa etumatkoja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Immateriaalioikeudet<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kolmas kasvuideologialla perusteltu kansainvälinen
etuoikeuskäytäntö koskee immateriaalioikeuksia. Patentit ja tekijänoikeudet
ovat valtiovaltojen luomia ja ylläpitämiä monopoleja, joiden tarkoituksena on
taiteen ja tekniikan edistäminen yksinoikeuksien mahdollistamalla pääomien
keskittämisellä. Tästä johtuen tai siitä huolimatta joka päivä ilmestyy
tuhansia uusia kirjoja luettavaksi ja satoja uusia elokuvia katsottavaksi. Joka
päivä tehdään tuhansia teollisia keksintöjä, joiden ansiosta pystymme ravitsemaan
yhä useampia ihmisiä ja parantamaan yhä useampia tauteja, mutta myös
kalastamaan viimeisetkin kalat meristä, muuttamaan maailman ilmastotasapainoa
ja tappamaan ihmisiä yhä tehokkaammin asein.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Yhteiseen hyvään tähtäävät, joillekin etuoikeuksia antavat
teot johtavat tässäkin tapauksessa tavoitteelle päinvastaiseen tulokseen. Yksinoikeuksien
hyödyntäminen keskittää varallisuutta teosten ja keksintöjen tekijöille, suurille
ja pienille, jotka vaurastuvat ja luovat ympärilleen kasvua. Vähitellen
suuremmat yhtiöt ostavat kuitenkin merkittävimmät oikeudet muilta ja pääomat
alkavat kasaantua suuromistajille, jotka sijoittavat varojaan muun muassa
uusien immateriaalioikeuksien hankkimiseen. Rikkaat rikastuvat ja kuilu muihin
syvenee. Patentteja ja tekijänoikeuksia kannattaa hankkia myös, vaikkei niitä
itse hyödynnä, jos niillä voi vaikeuttaa kilpailijoiden asemaa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kyseisiä oikeuksiahan ei tarvita siihen, että
tekijä voi hyödyntää itse omia keksintöjään ja teoksiaan; se toteutuu ilman
erityistä lainsäädäntöä. Näitä oikeuksia tarvitaan estämään muiden mahdollisuuksia
keksintöjen ja teosten hyödyntämiseen. Vieläpä niin, ettei edes tekijä voi
myytyään oikeuden keksintöönsä tai teokseensa itse hyödyntää sitä. Tämä johtaa turhiin
töihin ja mahdollisesti siihen, että joitain keksintöjä jää hyödyntämättä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">On myös huomattava eräs immateriaalioikeuksien
erityispiirre. Sekä patentit että tekijänoikeudet ovat rajoiltaan epämääräisiä.
Patentilta edellytetään teollista soveltuvuutta, keksinnöllisyyttä ja uutuutta,
joissa jokaisessa kohdassa raja on tulkinnanvarainen. Tekijänoikeus myönnetään
itsenäiselle taiteelliselle teokselle, jonka senkin rajat ovat epämääräiset.
Kiistat ratkaistaan sopimalla tai viime kädessä oikeudessa, jonka ratkaisut
ovat tällaisissa tapauksissa mielipidekysymyksiä ja yleensä mielipiteiden
vertailussa voittaa se osapuoli, jolla on suurempi joukko asianajajia ja
enemmän papereita näkemystensä tueksi. Suuret kustannukset tekevät suurten
yritysten ja pienten yrittäjien välisen kilpailun jo lähtöasemaltaan epätasapuoliseksi.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Näistä syistä
demokraattisessa, ideologiattomassa, ihmisen myötäsyntyiseen luovuuteen
luottavassa taloudessa ei ole keksintöjen ja taideteosten hyödyntämistä
rajoittavia patentti- ja tekijänoikeuksia.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Liikesalaisuudet<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Neljäs kansainvälinen maailmantaloutta muokkaava
oikeuskäytäntö on oikeus markkinatietojen eli tuotteiden laatuja, hintoja,
kauppoja ja omistajia koskevien tietojen salassa pitämiseen. Tätä oikeutta ei
perustella niinkään sen yhteistä taloutta kasvattavalla ominaisuudella vaan
kukin valtiovalta perustelee sitä omien yritystensä oikeudella salaisuuksiinsa,
koska salaisuudet ovat osa yritysten kilpailukykyä. Kokonaisuuden kannalta
kilpailukyvyn kasvattaminen on kuitenkin epäloogista, sillä yhden kilpailukyvyn
voimistuminen merkitsee muiden kilpailukykyjen heikkenemistä. Kaikkien maiden
ja yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen ei paranna kenenkään kilpailukykyä
vaan kääntyy omia vastaan, yhä tehokkaampaan ja raaempaan luonnon ja ihmisten
voimavarojen hyödyntämiseen. Aivan niin kuin kilpavarustelussa tapahtuu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Joidenkin arvioiden mukaan maailman varallisuuden kasvusta
jopa puolet ohjataan veroja pakoon erilaisiin veroparatiiseihin. Suuryritysten
ja pankkien johtajat ja omistajat, patenteilla ja tekijänoikeuksilla
vaurastuneet, poliittiset yksinvaltiaat, ihmiskaupan ruhtinaat ja huumeparonit
välttyvät veroilta siirtämällä rahojaan erilaisten yritysjärjestelyiden kautta
sellaisiin maihin tai erityisalueisiin, joissa verotus on minimaalista ja
salaisuuden suoja maksimaalista. Näin verot kohdistuvat yhä enemmän tavallisten
palkansaajien ja kuluttajien tuloihin ja omaisuuteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tämä on mahdollista vain siitä syystä, että
kansainvälisessä taloudessa markkinatietoja pidetään itsestään selvästi
salaisina pidettävinä. Oikeus markkinatietojen salaisuuteen kuuluu niin
sosialismin kuin kapitalisminkin uskontunnustukseen. Samalla se on kuitenkin
koko nykyistä rosvotaloutta pystyssä pitävä periaate. Jos varallisuuden
omistaminen ja siirtäminen olisi julkista tietoa, kukaan ei pystyisi salaisilla
operaatioilla välttämään veroja ja muita yhteiskunnallisia vastuitaan ja laittomin
keinoin saatu raha olisi hyvin vaikea pestä puhtaaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kuten kaikille valtarakenteille myös taloudellisen vallan
keskuksille salaisuudet ovat välttämättömyys. Tieto on valtaa, sanotaan, mutta
vain vallan kohteilta salattu tieto on valtaa. Ja kuten muukin ideologinen
valta, myös taloudellinen valta perustuu kansalaisten tietämättömyyden ja
itsekkyyden hyväksikäyttöön. Vallanpitäjien toimia perustellaan selityksillä,
jotka vetoavat vallan kohteiden omaan etuun: ”Ethän sinäkään halua, että
naapurisi pääsisi katsomaan mitä saat palkkaa tai paljonko rahaa sinulla on
pankissa; mitä se muille kuuluu? Varkaatkin saisivat tietää mitä sinulla on
varastettavaa. Sinun tietosi ovat sinun omaisuuttasi.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Selitys on väärä siitä syystä, että raha ei ole
luonteeltaan yksityinen vaan yhteinen asia. Raha on kaikkien sitä käyttävien
yhteinen sopimus ja lupaus sillä määriteltyjen saamisten maksamiseksi ja tämän
sopimuksen arvo riippuu yhteisestä luottamuksesta siihen, että se pitää.
Yhteinen luottamus voidaan puolestaan parhaiten saavuttaa yhteisellä tiedolla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Rahan omistamista ja käyttöä koskevat tiedot kuuluvat
jokaiselle, eivätkä ne, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, julkisinakaan
vaaranna kenenkään omaisuutta tai intimiteettiä, puhumattakaan että yrityksille
tai muille kollektiiveille kuuluisi jokin yksityisyydellä perusteltu oikeus.
Eivätkä tiedot tuotteiden hinnoista ja niillä käydyistä kaupoista kuulu
markkinoilla kaupattaviin omistuksiin vaan ne kuuluvat juuri niihin tietoihin,
joiden on oltava kaikkien saatavilla, jotta markkinoilla jokaisella olisi paras
tietämys ja ymmärrys toimiensa pohjaksi, olipa hän tuotteiden valmistaja,
kauppias tai kuluttaja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Näistä syistä demokratian
periaatteelle rakentuvassa taloudessa tuotteiden laatuja, hintoja, kauppoja ja
omistajia koskevat tiedot ovat julkisia.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Siirtyminen kohti
demokraattista taloutta<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kuten edellä ilmenee, siirtyminen nykytaloudesta
demokraattiseen talouteen merkitsee säätelyn purkamista, ei sen lisäämistä. Demokraattinen
talous on paitsi antikapitalistista myös antisosialistista. Sen sijaan
nykyinen, kasvuun ja työn tuottamiseen tähtäävä talous vaatii toteutuakseen
säätelyä, joka ohjaa talouden voimavaroja työnantajien ja byrokraattien
hallintaan, kapitalismissa yrityksille, sosialismissa yhteiskunnalle. Kaikki
edellä mainitut nykytalouden kehitystä ohjaavat asiat, yhtiöjärjestykset,
kilpailusäännökset, immateriaalioikeudet ja liikesalaisuudet, vaativat yhä
monimutkaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi kehittyvää säätelyä lopulta johtaen,
kuten edellä on todettu, aivan päinvastaiseen tulokseen kuin on tarkoitettu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Demokraattiseen, kulutuksen ohjaamaan talouteen siirtyminen
ei vaadi maailmanhallitusta eikä muutakaan vallankäytön byrokratiaa. Siihen
riittää se, että merkittävimmät talousmahdit yhdessä sopivat poistavansa
kyseiset lainkohdat omista lainsäädännöistään tai eivät ainakaan rankaise niitä
rikkoneita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Keskeisessä asemassa on markkinatietojen
salassapito-oikeudesta luopuminen. Rahan omistusta ja liikkeitä koskevia
tietoja ei silti tarvitse säätää erikseen julkaistaviksi tai viranomaisten
saataviksi sen laajemmin kuin nykyäänkään tehdään. Riittää kun niiden
vuotamista ja julkaisemista ei kielletä keneltäkään ja salassapitosopimuksille
ei anneta lain suojaa vaan niiden paljastamista pidetään yhteisen edun
mukaisena. Tällöin viranomaiset, tutkijat, toimittajat ja tavalliset
kansalaiset huolehtivat siitä, että kaikki yhteiselle taloudelle haitalliset
toimet tulevat nopeasti yleiseen tietouteen ja niihin osataan puuttua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Yrityksiä säätelevissä laeissa luovutaan kohdista, jotka
oikeuttavat omistajien henkilökohtaisen vastuun rajaamisen, mutta säilytetään
kohdat, joissa kaikkia yrityksiä käsitellään yhteisomistuksina, joiden velvoitteet
jakautuvat omistussuhteiden mukaan henkilökohtaisiksi vastuiksi. Yritykset
eivät tällöin voi olla myöskään toistensa omistajia vaan yrityksen ostaessa
osuuden toisesta yrityksestä, asia käsitellään niin, että ostavan yrityksen
omistajat ostavat kukin omistusosuutensa mukaisesti toista yritystä. Yritykset
jäävät erillisiksi yksiköiksi kaikilta oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan.
Tällöin yritykset eivät myöskään joudu vararikkoon vaan yksilöt, jolloin
lainsäädännössäkin tarvitaan vain henkilökohtaisen konkurssin ohjeistusta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kilpailua säätelevien lakien joukosta luovutaan niistä, jotka
vaativat ostajien kohtelevan kaikkia yrityksiä samalla tavalla ja säilytetään
ne kohdat, joiden mukaan yritysten on kohdeltava kaikkia ostajia samalla
tavalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Taloudellisia yksinoikeuksia antavista patentti- ja
tekijänoikeuslaeista luovutaan kaikkineen. Keksintöjen ja teosten tekijöiden
isyys- ja omistusoikeus töihinsä tunnustetaan samoilla lakipykälillä kuin se
tehdään tavanomaisessa tuotannossakin. Samoilla säännöillä niillä voidaan käydä
kauppaakin, tosin erilaisia menetelmiä käyttäen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Kasvuideologian
konkurssi on jo käsillä<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tämän kirjoituksen
lähtökohta oli huoli omista nuoristamme, joista yhä useammalla on
vaikeuksia löytää työtä ja toimeentuloa, tarkoitusta elämälleen. Näitä ongelmia
emme kuitenkaan voi yksin ratkaista, sillä ne johtuvat kansainvälisen talouden
ja politiikan suurista rakenteista. Eivätkä nämä vaikeudet koske vain meitä ja
Eurooppaa vaan koko länsimaisen kulttuurin taloutta ja politiikkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Näihin päiviin asti länsimainen kulttuuri on ollut
taloudellisen hyvinvoinnin luomisessa edelläkävijä. Kaiken perustana on ollut
yhteinen kristillinen usko, sen levittäminen ja jakautuminen kilpaileviksi
uskonkunniksi, tutkimusmatkat ja siirtokuntien luominen, tieteen ja politiikan
vapautuminen uskonnon kontrollista, yhteiskuntien demokratisoituminen ja
talouden irtautuminen monista poliittisista sidonnaisuuksista. Näiden ohella ja
ohjaamana ovat edellä mainitut neljä kaupallista käytäntöä syntyneet ja niitä hyödyntämällä
tehokkaimmat markkinoiden valtaajat ovat, aseilla uhkaamisen lisäksi, pystyneet
ulosmittaamaan köyhempien kulttuureiden voimavaroja ja rikkauksia ja
keskittämään niitä itselleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Nyt suuruutta, rahavaltaa ja markkinavoimaa ylipalkitsevan talouden
nurja puoli on paljastumassa myös sen luojalle, eurooppalaiselle kulttuurille,
kolmellakin tavalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Ensinnäkin, kaupan globalisaation myötä talouden ja
rahavallan painopiste on siirtymässä itään, väkirikkaammille markkinoille. Kun
näiden kehittyvien maiden hallitukset ja yritykset käyttävät hyväkseen edellä
mainittuja varallisuutta keskittäviä käytäntöjä, osat vaihtuvat ja vanha
Eurooppa joutuu hyväksi käytettyjen puolelle. Rikkaamme pystyvät pitämään ja
parantamaankin asemiaan kyseisillä keinoilla, mutta keskiluokka ja köyhät
joutuvat alenevan elintason kierteeseen. Maailmantalouden demokratisoituminen
on eduksi kaikille maille ja kulttuureille, mutta Euroopalle se on elämän ja
kuoleman kysymys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Toiseksi, globalisoituvassa taloudessa sosialistisen
osuuden ylläpito on käynyt yhä vaikeammaksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Näihin päiviin asti olemme pitkälti pystyneet
kansallisten demokratioidemme ansiosta tasaamaan sitä eriarvoisuuden kuilua,
jota kapitalistinen talous syventää. Äänestäjien toiveiden mukaisesti on
aikaansaatu verotusjärjestelmä, joka on toisaalta leikannut pois kohtuuttomia
voittoja ja toisaalta luonut rahoituksen kaikkia hyödyttäville investoinneille,
yleiselle koulutukselle, terveydenhoidolle ja perusinfrastruktuurille,
yleiselle järjestyksenpidolle ja erilaisille tiedon ja materian kulkuväylille.
Nyt kuitenkin yritykset omistajineen ja johtajineen voivat siirtää omistuksiaan
ja toimintojaan maihin, joissa verotus on lievää tai olematonta. Kun äänestäjät
pitävät kiinni vaatimuksistaan, tuloerojen tasaaminen ei enää onnistu muuten
kuin velkarahalla, mikä merkitsee sitä, että kyseisillä rikastumisautomaateilla
vaurastuneet lainaavat varojaan valtiovalloille ja kuluttajille. Näin ei
kuitenkaan voi jatkua ikuisesti – vaikka se lienee tällä hetkellä päättäjiemme
toivelistan kärjessä. Takaisinmaksu vaatii kasvua, mutta samalla se heikentää
kysyntää, joka haittaa kasvua. Ajaudutaan umpikujaan, jossa kulttuurimme kaksi
keskeistä periaatetta ei voi toteutua samanaikaisesti. Ellemme onnistu ottamaan
riittävän pian merkittäviä askeleita kohti talouden demokratiaa, myös
poliittinen demokratiamme tulee murtumaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kolmanneksi kaiken yllä on uhka luonnon olosuhteiden
heikkenemisestä. Talous, joka toimii kunnolla vain kun se kasvaa, on
periaatteellisessa ristiriidassa maapallon tarjoamien voimavarojen ja vakaiden
elinolojen suhteen. Ristiriitaa ei poista se, että talouden kasvun ei tarvitse
olla materiaalista, leivän ja asuntojen tuottamista, vaan siihen riittää
immateriaalisen kasvun aikaansaaminen.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Käytännössä näitä ei voida kuitenkaan erottaa toisistaan, sillä lähes
aina kun joku kasvattaa talouttaan tieteilemällä, taiteilemalla, konsultoimalla
tai muulla henkisellä työllä, hän hankkii itselleen suuremman asunnon,
tehokkaamman auton, eksoottisempaa ruokaa ja pidempiä lomamatkoja. Eikä kasvun
ja kuluttamattomuuden ristiriitaa poista myöskään se, että taloja, autoja ja
lentokoneita kehitetään entistä vähemmän energiaa kuluttaviksi, sillä kaikki
säästetty energia käytetään tuotannon määrän lisäämiseen, koska kasvua
vaativassa taloudessa näin on tehtävä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: Calibri;">Uusi poliittinen
jakolinja on välttämätön<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Nykyinen taloudellinen ja poliittinen kriisi on nimenomaan
kasvuideologian kriisi. Tämä ideologia, jota oikealla markkinoidaan ”kaikki työ
on arvokasta” iskulauseella ja vasemmalla ”työ on parasta sosiaaliturvaa”
iskulauseella, on ajanut itsensä umpikujaan, josta ei sen omin keinoin ole
poispääsyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Tällä hetkellä elämme vaihetta, jossa vasemmisto ei enää
erotu oikeistosta kuin selityksiltään, mutta yhtenäistä vastavoimaakaan tälle
ryhmittymälle ei ole syntynyt. Se johtuu siitä, että myös nykypolitiikan
ankarimmat kriitikot rakentavat ajatuksensa ja toimintansa kasvuideologialle;
meidän joukkomme talouden ja voiman on kasvettava, jotta pääsisimme valtaan ja
voisimme toteuttaa ideologiamme mukaista taloutta – mitä se kullakin sitten
lienee. Näin tilanne vain jatkuu entisellään tai pahenee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Poliittiseen vaikuttamiseenkin on otettava uusi, yksilöiden
tunteisiin ja tietoihin perustuva lähtökohta nykyisen sijaan, jonka
perusasetelma on puoluepoliittinen. Muuten sellaiset tärkeät asiat kuten
moraali ja oikeudenmukaisuus eivät pääse vaikuttamaan ja ne kuihtuvat vähitellen
pois käytöstä. Nämä tunnot ovat vain yksilöillä, puolueet sen enempää kuin
yrityksetkään eivät tunne moraalia eivätkä oikeudenmukaisuutta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Luulisin, että suuri osa äänestäjistä niin meillä kuin
muuallakin pitää nykytalouden suurimpana moraalisena epäkohtana sitä, että
rikkaat kasvattavat varallisuuttaan muista piittaamatta ja aivan yli oman käyttönsä.
Samalla kun köyhyys lisääntyy ja sosiaalitukia leikataan, varallisuus jatkaa
keskittymistään ylimmälle tuloluokalle. Yhtä lailla moraalittomana pidetään
sitä, että maapallon antimia kulutetaan luontoa tuhoten ja tulevia sukupolvia
ajattelematta. Kuitenkin kaikki puolueet oikealta vasemmalle kannattavat nykyisin
niitä kapitalistisia menetelmiä, joita hyödyntäen tämä tapahtuu. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Demokratia voidaan säilyttää vain palauttamalla sille sen
alkuperäinen tarkoitus, tavallisten ihmisten tunteiden ja tietojen
huomioiminen. Talouden tervehdyttämiseen ei sopivampaa menetelmää voisi
ollakaan. Muuta ei tarvita kuin että parlamenttivaaleissa jokainen
kasvuideologian järkevyyden kiistävä ehdokas esittää kantansa äänestäjille.
Samalla hän sitoutuu taloutta koskevissa äänestyksissä aina, puolueesta
erottamisen uhallakin, kannattamaan vaihtoehtoa, joka heikentää niitä lakeja ja
säädöksiä, joita perustellaan pelkällä kasvun tarpeella tai työpaikkojen
luomisella. Muista asioista ehdokkaat voivat olla vaikka kuinka erimielisiä.
Silloin ne äänestäjät, jotka pitävät oikeudenmukaista ja kestävää taloutta
tällä hetkellä tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteenaan, tietävät ketä
äänestää ja mistä syystä. Vähitellen myös puoluekartta muuttuu tätä jakoa
vastaavaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Kun tarkoituksena on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun madaltaminen
ja luontoon kohdistuvan rasituksen vähentäminen, ei ole syytä tehdä poikkeuksia
minkään edellä selitetyn neljän periaatteen kohdalla. On totta, että myös
pienyrittäjät voivat hyödyntää yritysten tarjoamaa anonymiteettia ja rajattua
vastuuta; että useat pienetkin yritykset hyötyvät vapaudesta kilpailla suurten
kanssa samoista hankinnoista; että myös vähemmän kuuluisat muusikot ja
kirjailijat saavat osan toimeentulostaan tekijänoikeuksista ja että
köyhemmätkin liikemiehet hyötyvät siitä, että he pystyvät salaamaan taloudellisia
toimiaan. Juuri näiden tavallisten ihmisten etuihin vetoamiseen kyseisten
sääntöjen ja oikeuksien laaja kannatus perustuu. Silti ne keskittävät valtaa ja
vaurautta harvoille ja silti ne aiheuttavat kasvavaa painetta luontoa kohtaan eikä
kukaan, joka on tällaista kehitystä vastaan, voi kannatta yhtäkään näistä
säädöksistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Edellä esitetty ottaa kantaa vain siihen, kuinka
järjestetään markkinoiden ehdolla toimiva talous. Se ei ota kantaa siihen,
kuinka suuri osa taloudesta hoidetaan verovaroilla ja yhteiskunnan toimesta. Selvää
kuitenkin on, että antisosialistisena järjestelmänä demokraattinen talous
vierastaa säätelyä myös sosiaalisissa toimissaan. Niinpä tasapuolisin ja paras
tapa sosiaalisen tasauksen suorittamiseen on perustulo, yhdessä kustannettu
jokaiselle annettu yhtäläinen mahdollisuus toimia ostajana markkinoilla ja
ohjata taloutta tarpeidensa suuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: Calibri;">Koska ongelma on globaali, myös sen poliittisen ratkaisun
on oltava globaali. Edellä mainittu äänestäjien vapaus tietää ja valita on
saatava aikaiseksi kaikissa läntisen kulttuurin maissa. Onneksi on internet.
Väline, joka on pitkälti mahdollistanut rahatalouden ongelmat, tulee auttamaan
myös niiden ratkaisemisessa. Vastuu on myös niillä nuorilla, jotka tämä
nykyinen talousjärjestelmä on syrjäyttänyt työelämästä. Toivo on siinä, että he
muiden mukana kehittävät sellaisen sosiaalisen verkoston, jonka tarkoituksena
on mainittujen muutosten aikaansaaminen. Matkan kohti kuluttajien ohjaamaa
demokraattista taloutta voi aloittaa kannattamalla <strong>Aitoa markkinataloutta, ei
kapitalismia -ryhmää Facebookissa</strong>. Onnea kaikille.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-78707833323217919482013-03-23T15:08:00.000+02:002013-03-23T15:09:14.428+02:00Ratkaisu Kyproksen ongelmaan<br />
Jos EU:n päättäjillä on eettinen oikeus vaatia Kyproksen pankkien asiakkailta erityistä talletusveroa ja Kyproksen hallituksella on laillinen oikeus tällaisen asettamiseen, niin eikö näillä ole vastaavat oikeudet myös kyseisten pankkien omistajien verottamiseen erityisellä omistusverolla? <br />
<br />
Eikö tällainen vero olisi parempi, sillä kohdistuisihan se selvemmin niihin, jotka kyseisistä pankeista ovat voitotkin keränneet? Eikö tällainen vero olisi myös vaikeammin kierrettävissä? Eikö tämä olisi parempi myös pitkällä tähtäimellä ja yleisenä ohjeena, sillä talletusten verottamista ei voida missään muodossa laajentaa yleiseksi käytännöksi, kun taas rahanpainokoneen omistamisen verottaminen voisi hyvinkin laajeta vaikka maailmanlaajuiseksi? Sen voisi myös korvata sillä, että (ainakin) pankkien omistajilta poistettaisiin osakeyhtiöiden nauttima voittojen ja tappioiden epäsuhta, osakkeisiin rajattu omistajan vastuu. Näin pankkien omistaminen ja rahan lainaksi tekeminen saisi vain sen arvon, mikä sille tasapainoisilla markkinoilla kuuluukin.Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-63066415141596585042013-03-09T15:18:00.000+02:002013-03-09T15:44:56.845+02:00Sitä saa mitä tilaa, päättäjätkin, Himaseltakin<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Pekka
Himasen Sinisen kirjan sisällön laadusta ja rahoituksen asiallisuudesta on
syntynyt vilkas keskustelu ja hyvä niin. Koko projektin tärkeintä kysymystä ei
kuitenkaan ole </span><span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">avattu
keskustelulle. Mihin tarpeeseen kirjalta odotetaan vastausta? Etsitäänkö
talouden ohjaamiseen jotain uutta suuntaa vai vaan tukea vanhalle?</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Kun
puhutaan suomalaisten taloudellisen hyvinvoinnin turvaamisesta ja kestävästä
kehityksestä, ratkaisuja voidaan etsiä kahdelta suunnalta. Toisaalta kysymällä
miten suomalaisten tulee menetellä, jotta yrityksemme pärjäisivät kansainvälisen
kilpailun paineessa, jossa yhä tärkeämpiä menestystekijöitä ovat mm. verojen välttäminen,
alhaisen sosiaaliturvan työvoiman käyttö ja luonnonsuojelun puutteiden hyödyntäminen.
Toisaalta kysymällä miten meidän tulisi toimia, jotta sellaisten
kansantalouksien kilpailukyky paranisi, jotka omassa toiminnassaan noudattavat
sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden periaatteita.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Tämä osittain
yhteen sovittamaton tavoitteiden kaksijakoisuus ei ollut kirjan tilaajan
mielessä, eivätkä sitä kirjoittajatkaan ymmärtäneet. Siksi siitä tuli sellainen
sekasoppa kuin tuli. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Tarve
tällaiselle kirjalle on silti olemassa. Tulevaisuuteen ja kestävään talouteen
tähtäävänä sen tulee kuitenkin perustua edellä mainittuun tavoitteiden jaotteluun
ja vieläpä jälkimmäistä painottaen.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Pari tärkeää
lisäehtoa on kuitenkin asetettava. Lähtökohdaksi on otettava se tosiasia, ettei
missään eikä minkään yrityksen tavoitteena ole työntekijöiden irtisanominen
eikä kukaan pyri elinympäristönsä tuhoamiseen. Niin köyhien kuin rikkaidenkin
maiden yritykset joutuvat tekemään niin vain kovan kansainvälisen kilpailun
paineessa. Jos tämä paine pienenisi, sekä ihmisten että luonnon hyvinvointi
paranisi niin meillä kuin muuallakin.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Kun tämä talouden kestävyydelle keskeinen käsite, kilpailupaine, on
kirjoittajille aivan vieras, miten he voisivat tuottaa asiasta järkevän kokonaisnäkemyksen?<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Selonteon
keskiössä tulee olla globaalin kilpailupaineen alentaminen. Kun vielä tiedetään
että voittamiseen kannattaa uhrata sitä enemmän ihmisten ja luonnon
voimavaroja, mitä arvokkaampi on palkinto, on kysyttävä millaisia talouden
arvokkaimmat palkinnot ovat. Onko kansainvälisissä laeissa ja käytännöissä
kenties sääntöjä ja ominaisuuksia, joilla on tieten tahtoen kasvatettu talouden
luonnollisten palkintojen arvoa? Kun rikastuminen on ilmeinen palkinto, mitkä kansainväliset
käytännöt kiihdyttävät vaurauden kasaantumista harvoille? <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Mitä
suomalaisten tulisi tehdä, jotta he menestyisivät maailmalla mutta käyttäen
keinoja, jotka haittaavat tai eivät ainakaan helpota rikkaiden rikastumista ja
näin lisää talouskilpailun painetta? Sillä kilpailun kovetessa ensin uhrataan
pienimmät ja heikoimmat, myös kansantalouksista.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10.5pt;">Minusta
Himaselle työryhmineen pitää antaa toinen mahdollisuus. Mutta tarvitaan parempi
tehtävän asettelu. Ilman uusiin ratkaisuihin osoittavia uusia kysymyksiä odotettavissa
ei ole kuin vanhoja kliseitä uusilla kuorilla ja opaskirja ojasta allikkoon. Sellaisesta on vain
harmia niin tilaajille kuin tekijöillekin.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-51820645754334709862013-03-04T18:05:00.000+02:002013-03-04T18:05:32.571+02:00Taloustiede ja luova tuho<br />
Luovan tuhon ajatus niin kuin käytäntökin ovat varsin kannatettavia asioita. Tuhoutukoot vähemmän tuottavat yritykset tuottavampien tieltä, kun tuottavuuden paranemisella tarkoitetaan sen panoksen pienenemistä, jolla yritys tuottaa kuluttajille tietyn arvoista tuotantoa.<br />
<br />
Nykyisin yritysten tuhoutuminen ei kuitenkaan tapahdu sen perusteella, kuinka tuottavia ne ovat, vaan sen perusteella, kuinka kannattavia ne ovat. Eivätkä mittaajina ole kuluttajat vaan osakkeenomistajat. <br />
<br />
Ei ole eduksi, aivan oikein, että valtiovallan toimin estetään luovan tuhon toiminta tukemalla verotuksellisin tai muin keinoin vanhoja huonosti tuottavia yrityksiä. Varsinainen ongelma on kuitenkin syvemmällä. Se on ensinnäkin niissä yleisissä tuissa, joita kukin valtiovalta antaa kaikille maassaan toimiville yrityksille, jotta ne pärjäisivät kilpailussa muiden maiden yrityksiä vastaan. Näitä institutionaalisia tukia – joista olen tässäkin blogissa aiemmin kirjoittanut – ei sinänsä katsota tuiksi vaan normaaliksi käytännöksi. Siitä huolimatta nämä käytännöt vääristävät koko globaalin talouden kentän kasvattamalla parhaiten niitä hyödyntävät yritykset niin suuriksi, ettei niitä huonosti tuottavinakaan päästetä kaatumaan.<br />
<br />
Toiseksi, nykyisellä tavalla vapailla markkinoilla yrityksen kannattavuus riippuu paitsi siitä, kuinka edullisesti se kuluttajia palvelee, yhä kasvavassa määrin siitä, kuinka tehokkaasti se valtaa markkinoita muilta yrityksiltä toimilla, jotka eivät paranna yrityksen tuottavuutta. Malliesimerkki tällaisesta toiminnasta on mainonta. Tehokkaampi mainostaja voittaa vähemmän tehokkaan, vaikka kummankin tuotteet pysyvät samoina. Sama pätee monenlaisissa muissa asioissa. Tehokkaampi verojen välttäjä voittaa vähemmän tehokkaan, tehokkaampi lisenssien, lupien ja yksinoikeuksien haalija voittaa vähemmän tehokkaan, tehokkaampi riippuvuussuhteiden rakentaja voittaa vähemmän tehokkaan, tehokkaampi rahoituksen hankkija voittaa vähemmän tehokkaan jne. Tällaisessa taloudessa aivan väärät yritykset tuhoutuvat. Voittajia ovat ne, joiden luovuus kohdistuu oman edun ajamiseen toisten kustannuksella.<br />
<br />
Tästä perusvinoutumasta nykytaloustieteellä ei ole mitään sanottavaa. Tärkeimmässä tehtävässään se on toivottoman huonoja tuloksia tuottava. Parempikin taloustiede on mahdollinen – sellaisen perusta on esitetty <a href="http://www.nic.fi/~mhyrylai/UYJ.pdf" rel="nofollow">täällä</a>, vapaasti luettavissa netissä. <br />
<br />
Valitettavasti nekin, jotka periaatteessa kannattavat luovaa tuhoa, eivät kannata sitä silloin, inhimillistä sinänsä, kun se kohdistuu siihen yritykseen, instituutioon tai oppirakennelmaan, jolta he leipänsä saavat. Silloin uusia kilpailijoita ei heidän mielestänsä markkinoille tarvita.Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-83739960086119001322013-02-26T11:24:00.000+02:002013-02-26T11:30:57.943+02:00Libertaarin väitteitä, liberaalin vastauksia<em></em><br />
Edellisen kirjoituksen pohjalta, libertaarina Jani Korhonen: <br />
<em>korporatismissa ei vapaata sopimusoikeutta ole, vaan työmarkkinoiden toimijat ovat sidotut järjestöjen ja valtion tekemiin yleissitoviin työmarkkinasopimuksiin.</em><br />
<em></em><br />
Aivan oikein, koska he ovat keskenään vapaasti sopineet, että niin on, ja näihin sopimuksiin vapaasta tahdostaan liittymättömät jätetään sovittujen etujen ulkopuolelle; emme ota heitä töihin, emme maksa heille samaa palkkaa kuin muille, emme tue heidän lakkojaan tms.<br />
<br />
<em>"Vapaus" kaupata osallistumisoikeuksia markkinoille ei ole mikään vapaus. Se on etuoikeus, joka päinvastoin rajoittaa muiden vapautta. </em><br />
<br />
Näin on minunkin mielestäni.<br />
<br />
<em>Patentit ja tekijänoikeudet ovat kieltämättä yksi ongelma, mutta ne ovat vain pieni osa yleistä kokonaisuutta. Niiden osalta kysymys tiivistyy siihen, voiko tietoa omistaa. </em><br />
<em></em><br />
Kyse ei ole pienestä asiasta. Kasvava osa maailmantaloudesta ja erityisesti suuryrityksille valtaa keskittävästä arvosta on nykyisin uuden tiedon ja muun informaation yksinoikeuksissa.<br />
Tiedon omistettavuus ei ole vaikea kysymys. Pitää vain kysyä, mitä tiedon omistaminen käytännössä tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että tietäessäni jonkin tiedon omistan sen ja voin sitä omiin tarkoituksiini vapaasti hyödyntää? Vai tarkoittaako se sitä, että jollakin ylhäällä tehdyllä säädöksellä voidaan jollekin antaa yksinoikeus jonkin tiedon käytölle, niin että minulta kielletään kyseisen tiedon taloudellinen hyödyntäminen, vaikka sen tietäisinkin. Kumpi on "liberaali" näkemys ja kumpi "sosialistinen" näkemys?<br />
<br />
<em>Osallistusmisvapaus tarkoittaa sitä, että ketään ei väkivalloin estetä osallistumasta. ..</em> <em>Osallistumisvapautta noudattaakseen hiihtoseuran ei kuitenkaan tarvitse esimerkiksi auttaa minua suksien hankinnassa tai myydä minulle hiihdonopetusta </em><br />
<em></em><br />
Enpä ole sellaista vaatinutkaan. Kirjoitin taloudesta ja periaatteesta, että kaikkien raha on yhtä arvokasta. Jos jonkun raha ei riitä joillakin markkinoilla kilpailemiseen, niihin kisoihin hän ei voi osallistua. Hiihtokilpailussa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Jos jonkun taidot eivät riitä joihinkin kilpailuihin osallistumiseen, niihin hän ei voi osallistua.<br />
<br />
<em>Demokraattisesti valtaan äänestetyt poliitikot voivat tuosta vain päättää, että jokaisen on nyt maksettava valtiolle veroina enemmän kuin viime vuonna. Mikään yritys, olipa se miten suuri tai mahtava tahansa, ei voi tuollaista päätöstä tehdä. Lisää rahaa halutessaan se voi ainoastaan yrittää vakuuttaa sinut siitä, että sen tuotteista kannattaa maksaa entistä enemmän.</em><br />
<br />
Periaatteessa asia ei ole näin ja käytännössäkin päivä päivältä yhä vähemmän. Poliitikot eivät voi mielivaltaisesti päättää verojen määrästä, koska veronmaksajat voivat äänestää jaloillaan ja siirtyä itse tai siirtää tulonsa halvempien verojen maihin. Aivan niin kuin suurikaan yritys ei voi, ellei sillä ole maailmanlaajuista monopolia, nostaa hintojaan mielivaltaisesti. Lisää rahaa valtiovallan kassaan halutessaan poliitikkojen on vakuutettava sinut siitä, että maksamillasi veroilla saat sinulle mieluisamman yhteiskunnan kuin mitä mahdollisesti vähemmillä verovaroilla toimivat naapurit pystyvät tarjoamaan. On vertailtava myös pitkän tähtäimen hyötyjä ja kuluja, niin kuin missä tahansa järkevässä kaupanteossa.Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-89333426074261016712013-02-23T18:09:00.000+02:002013-02-26T11:10:50.002+02:00Libertarismin nousu ja tuho<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Lyhyesti mutta perustellusti, ohjeeksi suunnan valintaan (26.2. editoitu painos):<br />
<br />Libertaristinen talousoppi on syntynyt vastapooliksi ylhäältä yhden ohjelman mukaan ohjatulle taloudelle. Se on mahdollistunut vasta tällaisen ohjauselimen, käytännössä valtiovallan syntymisen jälkeen. Libertaarin vapaus on vapautta valtiovallan säätelystä. Se ei ole - vastoin yleistä luuloa - yksilön vapautta omiin taloudellisiin valintoihinsa vaan erilaisten sopimusyhteisöjen kuten yritysten ja ammattiliittojen vapautta tehdä sopimuksia keskenään ja valtiovallan kanssa taloudellisten hyödykkeiden jaosta. Tällainen vapaus on ollut kehitykselle otollisempaa kuin vain valtiovallan keskitetysti ohjaama talous. Siksi libertarismin aate ja käytäntö on noussut nykyiseen asemaansa.<br /> <br />Valtioiden poliittisessa rakenteessa libertaristinen vapaus vastaa heimojen vapautta keskushallinnosta ja säätyjen vapautta kuninkaan määräysvallasta. Tällainen poliittinen rakenne tuottaa kuitenkin epätasa-arvoisen ja heikosti kehittyvän yhteisön. Euroopassa tähän törmättiin pari kolme sataa vuotta sitten, kun kuninkaiden ja säätyjen valtakilpailu tuotti yleistä kurjuutta ja lisääntyviä sosiaalisia ristiriitoja ja alkoi vähitellen heiketä. Ratkaisu tähän ei ollut kuninkaiden vapauksien lisääminen eikä se ollut säätyjen vallan lisääminen vaan se oli yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, demokratia. Toteutuakseen se kuitenkin vaati pitkän kehityksen kohti demokratian periaatteesta johdettuja yhteisiä sääntöjä, vaaleja, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja sananvapautta – ja vieläkin on matkaa tekemättä.<br /><br />Nykyinen talouskriisi johtuu samanlaisesta asiasta, valtiovaltojen ja "taloussäädyn" eli yritysten omistajien ja johtajien ja työntekijäjärjestöjen välisestä valtakilpailusta, jonka seurauksena rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä, sosiaaliset ristiriidat voimistuvat ja yhteinen kehitys taantuu. Erilaisten sopimusyhteisöjen, erityisesti yritysten vallan kasvu on luonnollinen seuraus sopimusvapauden periaatteesta, valtiovaltojen, yritysten ja yksityisten vapaudesta tehdä ihmisiä luokittelevia ja eriarvoistavia taloudellisia sopimuksia. Tähän libertaristiseen vapauteen vedoten tuotteiden tarjoajat ovat voineet kaupata erilaisia oikeuksia osallistua markkinoille ja ostaa valintamahdollisuuksia. Juuri näillä oikeuksilla he ovat säädelleet taloutta rikkauksiensa kartuttamiseksi, suojanaan kaupanteon liikesalaisuudet eli niitä koskevan sananvapauden rajoittaminen. Näin muodostuneita toimeentuloeroja on demokraattisissa maissa pystytty näihin päiviin asti siedettävästi tasoittamaan valtiovallan toimilla ja ammattiliittojen avulla. Talouden globalisoituessa toimeentuloerojen tasaaminen on kuitenkin käynyt yhä vaikeammaksi, koska sen vaatimat verotulot ovat kansallisiksi sidotut. On jouduttu umpikujaan, joka ei voi johtaa muuhun kuin libertaristisen aatteen ja talouden tuhoon. <br />
<br />
Mahdollisia poispääsyjä on kolmella suunnalla. Ensimmäinen on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun edelleen syveneminen ja sen aiheuttama jakautuminen toisiaan vastaan taisteleviin joukkoihin, väkivallan ja poliisin ehdoilla toimivaan yhteiskuntaan, jossa demokratia on vain nimellistä, ja talouteen, jossa yksilönvapaudelle ei ole enää sijaa. Toinen on valtiovaltojen irtautuminen globaalista taloudesta ja nationalismin nousu. Tähän asti hyvin menestyneetkin valtiovallat eristäytyvät ja kääntyvät toisiaan vastaan niin taloudessa kuin politiikassakin. Voimapolitiikan voittaessa liberalismi häviää ja kaikkien hyvinvointi kärsii.<br />
<br />
Kolmas ja ainoa kestävä suunta pois tästä umpikujasta on sama kuin politiikankin puolella, yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, jota talouden puolella voidaan kutsua talouden demokratiaksi tai yksinkertaisesti aidoksi markkinataloudeksi. Se ei kuitenkaan voi toteutua ilman demokratian ideasta johdettuja myös globaalia taloutta koskevia sääntöjä, vapaita valintatilanteita, yleistä ja yhtäläistä valintaoikeutta ja talouden tietoja koskevaa sananvapautta.<br /><br />Valintatilanteet meillä jo on markkinoiden muodossa. Niitä on vain lähdettävä kehittämään yleisen ja yhtäläisen valintaoikeuden periaatteen pohjalta. Olennaista on valinnan vapaus alhaalta päin. Ostajalla on oltava vapaus valita haluamansa tuote, myyjällä ei ole oikeutta valita haluamaansa ostajaa. Se tarkoittaa sellaisten sääntöjen aikaansaamista, joilla rajoitetaan myyjien vapautta syrjiä ostajia; kaikille on myytävä ja samoin ehdoin kuin muillekin. Ostamisen valinnanvapautta ei saa kaventaa. Erikoisaseman antavilla oikeuksilla ei saa käydä kauppaa. Jokaisen raha on yhtä arvokasta. Keneltäkään ei saa evätä pääsyä mihinkään hintoja, laatuja ja kauppoja koskeviin tietoihin. <br />
<br />
Tämä vaatii myös suunnanmuutosta siihen, mitä liikesalaisuuksista ja sananvapaudesta ajatellaan. Nykyinen käytäntö nojaa periaatteeseen, jonka mukaan rahaliikennettä, omistuksia, hintoja, ostamista ja myymistä, koskevat tiedot kuuluvat yksityisyyden piiriin. Tiedot ovat yksityisesti omistettavia ja siten myös kaupan kohteita. Tälle yhteiskunnan omaksumalle käytännölle ei ole kuitenkaan yhteiskunnallista perustetta, siis pätevää selitystä siitä, miten näiden tietojen yksityisomistaminen edistää yhteistä hyvinvointia.<br />
<br />
Yhteiskunnalle raha on kaikkien sen käyttäjien yhteinen sopimus rahan vaihdettavuudesta hyödykkeisiin ja sen arvo riippuu tähän sopimukseen luottamisesta. Rahaan ja talouteen luottavan ilmapiirin ylläpitämiselle salaisuudet ovat kuitenkin myrkkyä.<strong> Luottamus on korkeimmillaan, kun se perustuu tietämiseen</strong>. Siksi jokaiselle kuuluvan sananvapauden on laajennuttava koskemaan myös kaikkia tietoja, joissa rahalla on jokin osa. <br />
<br /></span>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-86792104245417416762013-02-09T14:41:00.000+02:002013-02-09T14:45:17.367+02:00Kolme rikastumisautomaattia<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Ajan henki vain on, että köyhät ja keskituloiset köyhtyvät, mutta rikkaat rikastuvat.</span></em><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span></em><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tässä on kaikki olennainen sanottu - paitsi ratkaisu. Ajan henki tarkoittaa sitä, että lähes poikkeuksetta aikalaisemme pitävät oikeina ja koskemattomina sellaisia taloudellisia ajatuksia ja käytäntöjä, joiden yhteisvaikutuksena kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa ylittämättömäksi. Syyksi ei ole järkevää lukea sellaisia ihmisen ominaisuuksia, jotka ovat ajattomia, kuten ahneus tai taipumus kilpailla. Syyksi ei myöskään ole luettava mitään omaa etuaan ajavaa ihmisryhmää, rikkaitakaan. Sen sijaan syyksi voidaan lukea sellaisia muuttuvia ajatuksia ja tekoja, jotka ovat tänään "ainoita mahdollisia", mutta huomenna vain muisto kehittymättömästä eilisestä.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Seuraavassa on kolme keskeistä nykyisin rikkauksia kasaavaa käytäntöä, joita ainakin läntisessä kulttuurissa kannatetaan samalla eettisellä yksimielisyydellä kuin joitakin uskonnollisia tapoja kannatettiin muutama sata vuotta sitten.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">1) Omistuksia ja kauppoja eli rahan liikkeitä koskevat liikesalaisuudet. Näistä ei kukaan köyhä hyödy senttiäkään, mutta niiden suoja antaa suurten yritysten omistajille ja muille rikkaille, rikolliset mukaan lukien, mahdollisuuden rikastua päivänvaloa kestämättömillä liiketoimilla, verojen välttelyllä, korruptiolla, rahanpesulla tms. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">2) Osakeyhtiöjärjestelmä. Yritysten vapaus omistaa toisiaan ja osakkeisiin rajattu omistajanvastuu häivyttää vähitellen osakeyhtiöiden omistamisesta henkilökohtaisen vastuun. Kaupan kohteina osakeyhtiöt muodostavat rikastumisautomaatin, jossa pienellä tappion mahdollisuudella ostetaan suuri voittamisen mahdollisuus. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">3) Patentit ja tekijänoikeudet. Nämä ovat monopoleja ja muiden monopolien lailla ne keskittävät rahoja harvojen haltuun. Tänään kaikenlaisen uuden informaation hyödyntämisen tullessa yhä tärkeämmäksi taloudelliseksi tekijäksi patenttien ja tekijänoikeuksien merkitys kasvaa kasvamistaan. Samalla nämä monopolioikeudet keskittyvät yhä suurempien yritysten omistukseen, niiden suurimpia omistajia rikastuttamaan.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Vielä on korostettava sitä, että nämä kolme rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syventämisautomaattia eivät perustu mihinkään "luonnonoikeuteen". Ne ovat toiminnassa vain kutakin koskevan lainsäädännön, niin kansallisten kuin kansainvälisen, kautta. Nämä lait ovat voimassa, koska rikkaiden ohella niitä kannattavat niin tavalliset duunarit, virkamiehet, taiteilijat, kotirouvat, työttömät kuin luonnonsuojelijat, ja kaikki näitä edustavat poliittiset puolueet.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Miksi kuitenkin kaikki nuo oikeastaan perustellaan kuin luonnonoikeuksina jopa monen libertaarin suunnasta?</span></em><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span></em><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Kun lapsesta asti näkee kaikkien noudattavan samoja selityksiä ja käytäntöjä, ne koetaan luonnollisiksi, aina olemassaoleviksi ja välttämättömiksi. Mainitsemani kolme käytäntöä kuuluvat tähän ryhmään. Siksi useimmat libertaaritkin pitävät osakeyhtiöitä yksilönvapauden ilmentyminä eikä valtiovallan sääteleminä omistuskollektiiveina. Patenttien ja tekijänoikeuksien suhteen libertaarien rivit jo vähän hajoavat, mutta rahan liikkeitä koskevasta liikesalaisuudesta ollaan yksimielisiä: totta kai valtiovallan on säädöksillään turvattava yksilön vapaus salaisuuksillaan kiertää valtiovallan asettamia veroja tms.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mitä mieltä olet bitcoinista joka oikeastaan tekee rahavirroista melko anonyymia mitä myöskin perustellaan hyvänä asiana libertaarien suunnasta?</span></em><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Bitcoinit ovat mielenkiintoinen asia, mutta nähdäkseni ne sopivat suuremmassa määrin vasta kuvaamaani talouteen, jossa rahasalaisuudet eivät nauti valtiovallan erityistä suojelua ja jossa ei ole mm. edellä esittämiäni rikastumisautomaatteja.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Mitä tulee noihin ihmisen ajattomiin ominaisuuksiin, niin toki ne ovat olemassa ihmisessä, mutta pitääkö niitä hersytellä jonkin järjestelmän puolesta? </span></em><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tätä kysymystä en ehkä ymmärrä. Mutta jos tarkoitat sitä, että onko hyvä, että suuria tuloeroja ja kapitalismin rikastumisautomaatteja perustellaan ihmisten luonnollisella kyvykkyyshajonnalla tai ahneudella tai sopeutuvimman eloonjäämisellä, niin vastaus on ei. Nämä selitykset ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä ne käyvät oman aikansa minkä tahansa vallan ylläpitämisen perusteluksi, myös kommunismin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<em><span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Miksi kaikki nuo erilaiset tahot kannattavat itseään vastaan sotivia lakeja?</span></em><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Osa vastausta on esitetty jo ensimmäisessä kohdassa. Toisen osan selittää ihmisten kyvyttömyys tai paremminkin oppimattomuus nähdä itsensä osana suurempaa menestystä tai menestymättömyyttä. Ihmiset kannattavat esittämiäni rikastumisvälineitä, koska näkevät ne mahdollisuuksina omaan rikastumiseen. Kaikki taiteilijat kannattavat tekijänoikeuksia, vaikka vain pieni murto-osa heistä todella rikastuu ja useat vain menettävät. Kaikki pelurit kannattavat osakeyhtiöitä, koska osakepörssi tarjoaa mahdollisuuden huimiin voittoihin, vaikka vain rikkaimmat pelurit todella voittavat. Jne. Ihmiset eivät lyhytnäköisyyttään välitä siitä vaarasta, mikä piilee rikkaiden ja köyhien eron kasvussa, joka hajoittaa yhteisen talouden perustaa, jolloin kaikki kärsivät.</span>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-53459472594692341702013-01-25T17:32:00.000+02:002013-01-25T17:32:01.225+02:00Kilpailupaineesta<br />
<em>Kuinka ideaalimarkkinataloudessa voidaan säätää ja säilyttää sen edellyttämä ostamisen ja myymisen vapaus mutta sosialismin ideaalissa ei pystytä muodostamaan sen edellyttämiä lakeja. Mikä niiden rakenteissa ja olemuksissa saa tämän aikaiseksi?</em><br />
<em></em><br />
Esittämäni muutokset eivät vaadi kansainvälisen säätelyn ja lainsäädännön lisäämistä vaan vähentämistä. Sosialistiset ratkaisut vaativat säätelyn ja byrokratian lisäämistä jo määritelmällisesti ja sellaisen mahdollisuudet jo toteutuvat esimerkiksi YK:ssa, varsin kehnoin tuloksin niin kuin tiedetään. Maailmanlaajuinen poliittinen demokratia on mahdoton ajatus.<br />
<br />
Vaurautta keskittävän säätelyn poistamisen mahdollisuus perustuu siihen, että kautta maailman enemmistö ihmisistä kokee tuloerot liian suuriksi ja toivovat, että asialle tehtäisiin jotain. Siksi toiseksi, esittämääni tietojen vapauden suuntaan ollaan jo kehittymässä, tosin lakien vastaisesti. Tästä merkkinä ovat piraatit, Anonymous-ryhmä, Wikileaks ja salaisten pankkitietojen paljastajat, jotka saattavat poliittiselle ja taloudelliselle vallalle tärkeitä salaisuuksia yleiseen tietouteen. Nyt vaaditaan vain se, että ne voimat, jotka onvat tavallisten kansalaisten puolella talouden ja poliitiikan liittoa vastaan, yhdistyvät demokraattiseksi poliittiseksi voimaksi - kansainvälisen netin avulla. Vallankumousta ei tarvita, demokratia riittää. <br />
<br />
<em>Miten ideaali markkinatalous estää globaalien kilpailupaineiden haitallisuuden? Käsittääkseni vain kansalliset tai muuten asetetut rajoitukset voivat sen estää ostamisen ja myymisen vapauden oloissa?</em><br />
<em> </em><br />
Kilpailupaine ei ole yleisessä käytössä oleva käsite - vaikka pitäisi - joten sitä on vähän selitettävä. Se on paine, joka pakottaa yritykset menestyäkseen toisaalta väen vähennyksiin ja toisaalta johdon huippupalkkoihin. Tämä paine ei kuitenkaan ole vakio. Se riippuu palkinnosta. Mitä suurempi on voittajien saama hyöty ja mitä karumpi on häviäjien kohtalo, sitä kovempaa kilpailu on ja sitä enemmän verta, hikeä ja luonnonvaroja häviön välttämiseen kannattaa uhrata. Palkinnon suuruus on puolestaan suunnilleen sama asia kuin rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvyys. Ainoa keino heikentää kilpailupainetta on kaventaa globaaleja tulo- ja omaisuuseroja. Kansalliset ratkaisut eivät tähän auta, sillä jopa Pohjois-Korea joutuu ottamaan huomioon kansainvälisen kilpailun, ellei taloudessa niin politiikassa, mikä tietää vielä onnettomampaa tapausta maan köyhille. Rajojen sulkemisesta on vain haittaa.<br />
<br />
<em>Miten ostamisen ja myymisen vapaus estää tuloeroja ja etenkään jatkuvan kasvun vaatimuksia?</em><br />
<em> </em><br />
Tämä on hyvä kysymys. <strong>Alhaalta vapaaseen</strong> tietojensaanti- ja ostovapauteen perustuva talous tuottaa tasaisemman tulonjaon kuin täysin "vapaaseen" kaupantekoon perustuva talous samasta syystä kuin <strong>alhaalta vapaaseen</strong> tietojensaanti- ja äänestysvapauteen perustuva demokratia tuottaa tasaisemman poliittisen vallan kuin ”vapaaseen” sopimusoikeuteen perustuva säätyjärjestelmä tai täysin "vapaa" kilpailu, jollaisen voittajia esim. Hitler ja Stalin aikoinaan olivat. Politiikassa demokratian idea on jo pitkälti hyväksytty, taloudessa sitä ei vielä ole edes ymmärretty.<br />
<br />
Jatkuvan kasvun vaatimukset johtuvat siitä, että sekä sosialismi että kapitalismi oikeuttavat sääntönsä ja tapansa talouden kasvattamisella. Ne kilpailevat siitä, kumman oppien mukaan talous kasvaa paremmin ja siten tuottaa hyötyjä koko yhteiskunnalle. Vastoin monien toiveita ja odotuksia kapitalistinen järjestelmä on voittanut tämän kilpailun. Samalla sen oppien mukaan syntyneet kasvuun tähtäävät instituutiot ovat muuttaneet talouden sellaiseksi, ettei se toimi kunnolla ilman kasvua. Kasvuun tähtäävät <strong>kansainväliset</strong> säännöt ja käytännöt (osakeyhtiöjärjestelmä, patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmät sekä laaja liikesalaisuuslainsäädäntö) keskittävät kasvun toivossa pääomia yritysten omistajille ja viime kädessä pankeille lainataloutta kasvattamaan. Sen tasapainottaminen vaatii jatkuvaa kasvua. Se taas merkitsee kilpailupaineen kasvamista, mikä jossain vaiheessa muuttuu poliittiseksi ja koko järjestelmää uhkaa romahtaminen. <br />
<br />
Esittämäni ratkaisu ei nojaa kasvuideologiaan vaan tasapainoisen talouden luomiseen, olipa kasvua tai ei. Kun siinä ei ole mainittuja varallisuutta keskittäviä ja kasvuun tähtääviä ominaisuuksia, talous kasvaa sen ohjaamana, miten tavalliset kansalaiset kasvun hyödyt ja haitat kokevat. Pääomien merkityksen pienetessä myöskään velkatalous ei pääse kasvamaan kestämättömäksi.Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-20266467955443288772013-01-04T14:01:00.000+02:002013-01-05T13:02:06.695+02:00Eurooppa tarvitsee talouden uskonpuhdistuksen
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt;"></span> </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt;">Euroopan
kehityskaaressa on monia tienhaaroja ja merkkipaaluja, joiden kohdalla kehitys
olisi voinut ottaa myös toisen suunnan, mutta joissa valittu tie on johtanut Euroopan
siihen, missä se tänään on. Euroopassa syntynyt länsimainen kulttuuri ja
mielenlaatu, tiede, taide, tekniikka ja talous on johtanut ylivaltaan
maailmassa. Nyt monet merkit viittaavat kuitenkin siihen, että tähän asti
kuljettua tietä on yhä mahdottomampi jatkaa. Ollaan taas tienhaarassa tai
oikeastaan vasta paikassa, jossa mitään uutta tietä ei edes vielä ole
näkyvissä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt;">Eurooppa
ja koko länsimaisuus on pohjimmiltaan uskonnollinen, juutalaiskristillinen
projekti. Siksi vaikuttavimpia ovat olleet ne tienhaarat ja valinnat, joita
uskonnollisissa käsitteissä ja ajatustavoissa on tehty. Siinä kehityskulussa,
joka on tehnyt nimenomaan Euroopan siksi mitä se nyt on, yksi merkkipaalu on ylitse
muiden ja se on Filioque-kysymys. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt;">Onnekkaiden
sattumien, joidenkin mielestä Jumalan johdatuksen, seurauksena Raamatussa on
viitteitä kolmiyhteydellisestä jumaluudesta; Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme
persoonaa mutta vain yksi Jumala. Näiden persoonien välisten suhteiden määrittely
ei ymmärrettävästi ole ollut helppoa. Kolminaisuusoppi sai ensimmäisen
virallisen muotonsa vasta 300-luvulla. Sen jälkeenkin erityisesti Pyhän Hengen
asema oli vuosisatojen ajan oppiriitojen kohde. Vähitellen lännen kirkoissa
vakiintui ajatustapa ja uskontunnustus, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä ja
Pojasta (Filioque), mutta idän kirkoissa pitäydyttiin vanhemmassa tunnustuksessa,
jossa Pyhä Henki lähtee vain Isästä. Riita huipentui vuonna 1054, kun Rooma ja
Konstantinopoli julistivat kiroukset toisilleen. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt;">Näin
pieni ero uskontunnustuksissa saattaa näyttää merkityksettömältä, mutta yleisenä
ajatustapana ero on huomattava. </span><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Isähän on jokainen isä ja Poika on jokainen poika ja
Pyhä Henki on hyvän ja oikean lahja. Jos kaikki oikea lähtee vain isästä, on
selvä, että tällaiseen uskovasta yhteisöstä tulee hyvin patriarkaalinen,
vanhaan totuuteen turvaava ja hidas omaksumaan uusia arvoja ja tietoja. Jos sen
sijaan hyvän ja oikean lähteenä ovat yhtä lailla sekä isä että poika, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">se sisältää jo yleisen tasa-arvon siemenen</i>
ja nopeamman kehittymisen mallin. Paavin kirkossa tämä ajatustapa kantoi
hedelmän puoli vuosituhatta myöhemmin – pitkät ovat sukupolvet näissä asioissa
– protestanttisuuden syntyessä paavin edustaessa isää ja Lutherin ja muiden
paavinvallan kriitikkojen ymmärtäessä itsensä tasavertaisiksi pojiksi. Samasta
syystä minäkin voin tässä puhua niin kuin puhun.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Uskonpuhdistuksen
ydin oli uskonrakenteen tasa-arvoistumisessa: taivasosuus on tasapuolisesti
kaikkien ulottuvilla. Papeillakaan ei ole etuoikeuksia eikä valtaa valita
Jumalalle otollisia vaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta; sola
fide, sola gratia. Siitä avautui tie poliittiseen tasa-arvoon, naisten
yhtäläisiin oikeuksiin, demokratiaan ja tiedonvapauteen, asioihin, joiden
sisältöä idän kirkon vaikutusalueella on vieläkin vaikea ymmärtää, mikä tilanne
vallitsee myös muiden pääuskontojen valtapiireissä. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Demokratia
ja tieteiden kehittyminen on sittemmin erilaisten vaiheiden kautta johtanut
tekniikan ja talouden tähän päivään ja talouspapiston ylivaltaan. Sama ahneuden
kirous, joka aikanaan sai vallan paavien kirkossa, riehuu nyt pankkiirien ja suuryhtiöiden
omistajien keskuudessa. Mikään ei riitä. Muilla ei ole väliä. Ja muu kansa
ottaa isommistaan esimerkkiä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kaikki
tietävät tilanteen, mutta juuri kukaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Osa uskoo tuomiopäivän
profeettoihin, osa odottaa jonkin aivan uuden etiikan tai tietoisuuden syntyvän
maailmaan, mutta suurin osa ihmisistä jatkaa jokapäiväistä uurastustaan sen
enempää asiaa ajattelematta. On kuitenkin olemassa vielä yksi mahdollisuus,
tukeutua vanhaan keinoon, uskonpuhdistukseen.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Taloususkonto
vaatii oman reformaationsa. Eikä reformaation idea ole entisen opin
perusteiden, tässä tapauksessa markkinoiden ja rahan, kieltämisessä vaan päinvastoin
sen sanoman entistä aidommassa ymmärtämisessä. Markkinaoppi vaatii samanlaisen puhdistuksen
kuin paavinoppi aikanaan. Talouden taivaaseen rikkaaksi pääsyn on oltava tasapuolisesti
mahdollinen kaikille, mutta ei ylhäältä ohjatusti, ei kirkon opastamana eikä
valtiovallan säätelemänä vaan talouden sisäisillä säännöillä. Oppi on
yksinkertainen: kenelläkään ei tule olla etuoikeutta rikkauksiin eikä
kenelläkään saa olla valtaa valita, ketkä saavat omistukseensa tietoja, tavaroita,
koneita, tehtaita ja maita. Ainoa millä on kaupanteon kannalta merkitystä, on
usko yhteiseen arvoon, rahaan. Lutheria mukaillen: sola pecunia. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Normaalikieleksi
käännettynä edellinen tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan jokaisen myyjän on
tarjottava myytäviään kaikille samaan hintaan. Ketään ei saa suosia eikä ketään
saa syrjiä. Valtiovaltakaan ei saa säätää joillekin erityisiä taloudellisia
oikeuksia. Kaikilla on oltava yhtäläinen pääsy kaikkia myytäviä tuotteita
koskeviin tietoihin ja jokaisen raha on yhtä arvokasta. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Edellä
kuvattu periaate vastaa markkinoiden alkuperäistä ideaa taloudesta, joka
ohjautuu tuotteiden käyttäjien ehdoilla eikä tuottajien etujen ohjaamana. Se on
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">kapitalismista puhdistettua
markkinataloutta</i>. Vaikka osa taloutta toimii nytkin tällä periaatteella ja
vaikka pankkiirit ja tehtailijat muistavat aina väittää, että kuluttajat ovat
kuninkaita, kuluttajien tekemät valinnat ovat nykyisin silti vain pintaa. Talouden
kehitystä ja vaurauden jakautumista säätelevät kaupat tapahtuvat aivan muualla
kuin vähittäiskaupan hyllyillä. Ne tapahtuvat suljetuissa kabineteissa salaisin
sopimuksin, lobbaajien käytävillä ja tietokoneiden välisenä kilpailuna maailman
pörsseissä. Eivätkä merkittävimmät kaupankäynnit koske lainkaan hyödykkeitä
vaan niissä myydään lupauksia voitoista ja erilaisia oikeuksia markkinoilla
toimimiseen.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Nykyisessä
markkinataloudessa, oikeammin siis kapitalismissa, ei uskota tasapuoliseen
osto-oikeuteen vaan vapaaseen sopimusoikeuteen. Se on aivan eri asia, sillä vapaan
sopimusoikeuden vallitessa valta on tuotteen tai oikeuden omistajalla. Hän on
vapaa päättämään kenelle hän myy ja mitä ja millaisin ehdoin. Ostajan vapaus
rajoittuu siihen, että hän joko hyväksyy tai hylkää esitetyn tarjouksen, jos
hän lainkaan kuuluu siihen joukkoon, jolle kaupantekomahdollisuutta on
tarjottu. Sopimusvapautta ja tuotteen niukkuutta hyödyntämällä tuotteen myyjä
voi painostaa puutteessa elävää ostajaa kauppaan, jossa kummatkin hyötyvät
mutta myyjä ostajaa enemmän. Näin rikkaudet kasaantuvat. Samaa sopimusvapautta
käytti paavi aikoinaan, kun hänen vallassaan oli myydä uskonelämässä niukkaa
tuotetta, synneistä vapautumista: kukin voi vapaasti valita joko niin monta
rahaa paavin kassaan kuin paavin kanssa sovitaan tai jatkaa elämäänsä syntisenä
ja palaa kiirastulessa. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Reformaation
synnytti närkästys paavin rikkauksia kohtaan, ei niinkään halu auttaa köyhiä. Se
kohdistui paavin vapauteen rikastua itse luomallaan niukkuudella. Reformaation
tarjoama ratkaisu oli kyseisen niukkuuden säätelyn ottaminen pois paavin
hallinnasta. Aikaa myöden reformaatio kuitenkin johti paitsi paavin vallan
kapenemiseen niin köyhien aseman paranemiseen, niin että vauraimmat ja
tasaisimman tulonjaon maat löytyvät tänään reformoitujen uskontojen vaikutuspiirin
alueelta.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Viime aikoina
tämän kehityksen synnyttämät omaisuudet ovat kuitenkin alkaneet keskittyä yhä
harvempien käsiin. Syy on sama kuin ennenkin: valtaapitävien mahdollisuus nauttia
erioikeuksista ja luoda keinotekoista niukkuutta uskonperustansa alueelle, joka
tänään on talous. Eikä valta ole vain rikkaimmilla vaan myös poliitikoilla,
sillä kapitalistiset etuoikeudet ja niihin liittyvä vallankäyttö ovat laeilla
vahvistetut.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Kapitalismissa
omistajien tärkein etuoikeus liittyy osakeyhtiöihin. Osakeyhtiössähän omistajan
vastuu rajoittuu vain osakkeisiin sijoittamaansa määrään. Niiden yli menevät
tappiot tulevat velkojien maksettaviksi. Äärimmilleen ilmiö on kehittynyt
rahanteossa, jossa omistajien kannattaa kasvattaa pankkinsa niin suuriksi,
ettei niitä voida päästää kaatumaan. Näin he voivat yksityistää voitot mutta
sosialisoida tappiot ja varallisuuden keskittyminen harvoille voi jatkua
yhteisen talouden kriiseistä huolimatta. Reformoidussa taloudessa ei ole
osakeyhtiöitä vaan jokainen yksilö on täydessä vastuussa omista veloistaan myös
osana tuotannollista kollektiivia, kuten yritystä. Myös armo, velkojen
anteeksianto on henkilökohtainen eli riippumaton velallisen asemasta taloushierarkiassa.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Koska
kapitalistien taivas on talouden kasvussa, kapitalismissa kasvuun kannustetaan
antamalla erityisiä oikeuksia talouden kasvattajille. Patentit ja
tekijänoikeudet ovat tällaisia yksinoikeuksia, mutta samalla ne luovat
keinotekoista niukkuutta ja muiden monopolien lailla ne keskittävät pääomia ja
vaurastuttavat jo ennestään rikkaita. Talouden reformaatio vaatii niistä
luopumista, jota niillä rikastumaan pyrkivät tietenkin vastustavat. Aikaa
myöten näidenkin keinotekoisten niukkuuksien ylläpitämisen kulut kasvavat kuitenkin
saavutettuja hyötyjä suuremmiksi ja koko järjestelmä kääntyy itseään vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Ehkä
keskeisin reformaation vaatimus kohdistuu siihen, miten taloustietoihin suhtaudutaan.
Kapitalismissa omistuksia, tuotteita, hintoja ja kauppoja koskevia tietoja
pidetään yksityisenä omaisuutena, joka voidaan pitää muilta salassa ja tarpeen
vaatiessa vaikka kaupan. Poikkeukset on laeilla säädetty, minkä lisäksi
viranomaisilla on teoreettinen mutta käytännössä usein toteutumaton pääsy
tarvitsemiinsa tietoihin. Kautta aikain vallanpitäjät ovat varanneet itselleen
oikeuden valtansa perusteita koskevien tietojen salaamiseen, jotta eivät
valtaansa menettäisi, niin myös kirkon piirissä. 1500-luvulla paavi kielsi
Raamatun italiankielisten käännösten lukemisen. Reformoiduissa kirkoissa
ajateltiin kuitenkin toisin. Jokaiselle kuuluu vapaus kaikkiin yhteistä uskontoa
koskeviin tietoihin. Salaisuudet ovat puolustettavia vain henkilökohtaisina
valintoina. Niiden määrääminen ulkoapäin salaisuuksiksi on keinotekoisen
niukkuuden luomista, sillä tietohan ei jaettaessa kulu. Siten myös reformoidussa
taloudessa noudatetaan kaikkien omistusta ja kaupankäyntiä koskevien tietojen
julkisuutta.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">- - -<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Niiden
mielestä, jotka odottavat taloutemme, sosiaalisen hyvinvointimme ja luontomme
pelastukseksi suurta muutosta, jotain aivan uutta yhteistä etiikkaa tai
tietoisuutta, ahneuden hillitsemistä, rahatalouden rajoittamista tms., kuvaamani
muutokset saattavat vaikuttaa vääriin asioihin kohdistuvilta ja
riittämättömiltä. Silti uskon, että esittämäni reformaatio on realistisin
niistä ”suurista muutoksista”, jotka voidaan ymmärrettävästi kuvata.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12pt; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Niille,
joiden mielestä talouden reformaatio on epärealistinen tavoite, on todettava, ettei
uskonpuhdistuskaan ole toteutunut kuin vain niin pitkälle kuin on ollut
realistista. Kehitys on hidasta ja puutteellista. Siitä huolimatta
uskonpuhdistuksen vaatimukset ovat muokanneet kulttuurimme aivan toiseksi kuin
se olisi ilman sitä. Tienhaaraan tultaessa on hyvä tietää mitä kohti haluaa edetä,
vaikka päämäärä olisi kuinka kaukana.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-63900185229456710582012-12-31T20:15:00.000+02:002012-12-31T20:21:35.580+02:00Keskustelua aikalaisrationaalisuudesta<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Oikkonen: <em>"En usko että on väärin sanoa
että mitä paremmin taloudessa menee, sitä huonommin ihmisten kasvavalla
enemmistöllä menee. Systeemillä on taipumus tehostua, ja tehostuminen kasvattaa
kahtiajakoa rikastuviin rikkaisiin ja kaikkiin "muihin"
ihmisiin."</em></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">No näinhän asia juuri on. Tästä olemme samaa
mieltä. Mutta jostain syystä et ole kiinnostunut tämän ongelman ratkaisemisesta.
Päinvastoin, kommenteissasi annat ymmärtää, ettei rikkaiden ja köyhien kuilun
syvenemiseen kannata puuttua, koska <em>"talouden nykyisiin ongelmiin on
olemassa vain pitkään ajatushistorialliseen perspektiiviin asettuva
vastaus",</em> josta meillä tosin ei ole mitään tietoa. Eikä todellinen ongelma
mielestäsi johdukaan taloudesta, <em>"vaan koko eurooppalaisen uuden ajan
rationaalisuuden harhoista",</em> joista ei kuitenkaan voida vapautua, koska
<em>"emme pääse mitenkään irti historian myötä syntyneistä ja kehittyneistä
harhoista".</em> </span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Minusta tämä on paitsi virheellinen – ettei
sanoisi harhainen – niin kova puhetapa. Se on vähän niin kuin mies, tai ehkä paremminkin
nainen menisi lääkäriin valittaen vatsakipuja ja lääkäri toteaisi asiaa sen
enempää tutkimatta, ettei ongelmasi ole vatsakipu vaan harhaiset elintapasi,
joita harhoja tässä tosin on turha käsitellä, koska et kuitenkaan voi niistä
päästä. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Tämän ankean logiikan selitys löytyy
aikalaisrationaalisuudesta. Tänään on kaikkien mielestä hyväksyttävää
arvostella tuloeroja kovastikin, aivan niin kuin on oikein myös puolustella
niitä. Erityisen "rationaalista", kenenkään etuja uhkaamatonta ja
talouden pyhiä arvoja loukkaamatonta on kuitenkin todeta, että vaikka
tuloerojen kasvu olisikin joidenkin mielestä haitaksi kaikille, asialle ei
voida mitään, koska näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Tällaista
mielipidettä Nalle Wahlrooskin peukuttaisi.</span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Sen sijaan tuloerojen kasvun syiden
analysoiminen on tänään "epärationaalista", koska se kyseenalaistaa
taloutemme keskeisiä uskonkappaleita. Jos tuloerojen kasvu on ongelma, kaikki
pääomia erityisen keskittävät kauppatavat ja lainsäädökset ovat ongelmia. Näin
joudutaan kysymään, eikö osakeyhtiömuoto rajoitettuine omistajanvastuineen ole
juuri kehitetty keskittämään varallisuutta? Eikö osakeomistukseen rajoitettu
omistajanvastuu tarkoita sitä, että mm. pankkien velkoja voidaan siirtää
veronmaksajien maksettaviksi, vaikka niiden omistajat olisivat kuinka rikkaita?
Eivätkö kaikki monopolit vääristä markkinoita ja keskitä rikkauksia? <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Silloin myös patentit ja tekijänoikeudet ovat
merkittäviä tuloerojen kasvattajia ja yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajia.
Eivätkö rahan liikkeitä koskevat liikesalaisuudet ole lailla turvattuja siksi,
että niiden suojassa voitaisiin kasvattaa rikkauksia myös sellaisin keinoin,
jotka eivät kestäisi päivänvaloa?<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Ei tällaisten kysymysten esittämisellä pääse tänään
piireihin eikä rahoihin. Eivätkä edes elintasokuilun huonommalla puolella
olevat halua niihin tarttua, osin ymmärtämättömyyttään, osin siksi että he
jakavat saman rikastumisen unelman keinolla millä hyvänsä kuin muutkin. Ja köyhät osapäivätyöllistetytkin katsovat omien pankkitietojensa varjelemisella voittavansa enemmän kuin voittaisivat sillä, että pankkisalaisuudesta luovuttaisiin ja sen suojissa tehdyistä hämäristä kaupoista, rahanpesuista ja korruptioista päästäisiin eroon.</span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Silti, historiallisessa perspektiivissä nämä
ovat aivan järkeviä kysymyksiä.<o:p></o:p></span></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-81356949119482676902012-12-22T15:01:00.000+02:002012-12-22T15:02:28.367+02:00Sun Tzu ja taloussodankäynnin taito<span style="color: #202020; font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;"></span><br />
<span style="color: #202020; font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;"></span><br />
<span style="color: #202020; font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;">Jotkut ovat tavattoman kiinnostuneita sodista ja sodankäyntitaidoista. He ylistävät Sun Tzun ja Clausewitzin oppeja ja ihailevat suuria sotapäälliköitä, jotka ovat oveluudellaan ja häikäilemättömyydellään onnistuneet voittamaan merkittäviä taisteluja.</span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="color: #202020; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;"></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="color: #202020; font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;">Heidän kaltaisilleen koko elämä on sodankäyntiä aina jotain vihollista vastaan ja kaiken tarkoitus on vastustajan voittaminen. Tänään tämän mielenlaadun omaavien suosituin taistelukenttä on talous. Talousmiesten puhe vilisee sodankäynnin termejä ja oppia haetaan Sun Tzulta ja muilta sodankäyntitaidon mestareilta. Liittoudu kun se on sinulle edullista, mutta jätä kumppanisi, jos se sinua hyödyttää. Luo eripuraa vastustajiesi keskuuteen ja käy ensin heikoimpien kimppuun. Muista että kaikki sodankäynti perustuu pettämiseen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> </span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vaikka Sun Tzun opit ovat lähinnä sovellusesimerkkejä kyseisistä periaatteista, voidaan hänen teksteistään löytää kohta, joka osoittaa aivan toiseen suuntaan. <span style="color: #333333; line-height: 100%;">Sun Tzu sanoo: ”toimija, joka
tuntee konfliktit, miten niihin joudutaan ja miten niistä selviydytään eikä
tietoisesti hankkiudu niihin, välttyy niiltä.</span><span style="color: #202020; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;">” <b>Tarkoituksena
ei ole voittaa sotaa vaan välttyä siltä</b> ja siirtää kilpailu vähemmän
tuhoa tuottavalle alueelle. Voitto on hyvä, mutta rauha on vielä parempi. <o:p></o:p></span></span><br />
<span style="color: #202020; font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;"><o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="color: #202020; line-height: 100%; mso-bidi-font-family: Arial;">Olennaista
on tietää, miten sotaan joudutaan, jotta rauha voitaisiin säilyttää ja sotaan johtava kehityskulku pysäyttää. Tunnetusti sota on </span><span style="line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;">politiikan jatkamista toisin keinoin. Koska
politiikka on yhteisten päätösten tekemistä, sota on tapa tehdä valtioiden
välisiä päätöksiä silloin, kun muut keinot eivät johda tulokseen.
Clausewitzin ja Sun Tzun aikoina poliittinen päätöksenteko oli enemmän tai vähemmän
yksinvaltaista. Naapurivaltioiden välisissä kiistoissa yksinvaltaisuus on
kuitenkin helposti sotaan johtava asenne. Kahta yksinvaltiasta kun ei mahdu samaan pöytään.
</span></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;"><o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tähän sodansyttymisongelmaan on olemassa teoreettinen
ja osittain käytännössäkin toteutunut ratkaisu,
demokratia. Se tarkoittaa yhteistä sitoutumista päätöksentekotapaan, jossa yhdellä
ei ole periaatteessa sen enempää valtaa kuin toisellakaan.
Näin päädytään yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, sananvapauteen ja vapaisiin vaaleihin. Käytännön demokratioiden puutteista huolimatta tämä ratkaisu
on toiminut pääosin hyvin ja näin on mm. Eurooppaa vaivanneista sodista päästy.
Sota on siirtynyt neuvottelupöytiin ja samalla sen kohde on muuttunut.<o:p></o:p></span></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;"><o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;">Demokraattiset maat noudattavat myös keskinäisessä
kilpailussaan demokratian </span><span style="line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;">periaatteita eivätkä havittele toistensa omaisuuksia väkivalloin
vaan neuvotteluin ja kaupankäynnin keinoin. Sotaa ei käydä maasta vaan markkinoista. Mutta tälläkin sodankäynnillä on kenraalinsa ja uhrinsa. Suurimpien firmojen omistajat ja johtajat valtaavat markkinoita ystävien kanssa liittoutumalla ja vihollisten joukkoja hajottamalla. Parhaat talouden sotajoukot eli menestyvimmät yritykset ostavat sitten voitoillaan maata, sen antimia ja työvoimaa, kaikkea sitä, jota aiemmin saalistettiin asein. Ja rivimiehet syrjäytetään voitonjaosta ja maansa ja elinkeinonsa menettäneet jätetään puille paljaille.<o:p></o:p></span></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;"><o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="line-height: 100%; mso-bidi-font-style: italic;">Taloussodankäyntikin on yhteisiä voimavaroja hävittävää, mutta
kärjistyessään se saattaa johtaa myös aseiden käyttöön.
Maansa menettäneillä kun ei näytä olevan muuta mahdollisuutta parantaa
tilannettaan kuin väkivaltaan turvautuminen. Eivätkä varoissaan olevat tietenkään karta väkivaltaa silloin, kun heidän varallisuuttaan uhataan. </span>Kuinka pitkälle ja kuinka hävittäväksi tämä sota etenee, sitä on mahdoton sanoa. Aikanaan taisteluinto kuitenkin raukeaa suureen romahdukseen. Sen jälkeen on kaksi mahdollisuutta. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voidaan aloittaa sama kilpailu uudestaan vain pienillä sääntömuutoksilla, niin kuin on tähän asti tehty lamojen ja sotien jälkeen. Kehitetään entistä tehokkaampia pääomien keskittämistapoja ja entistä ovelampia keinoja käydä taloussotaa. Ajaudutaan talouteen, jossa taistelevia joukkoja hallitseva varakkain prosentti omistaa vielä suuremman osan maailman voimavaroista kuin se nyt tekee. Ja päädytään vielä totaalimpaan hävitykseen kuin mihin nykyinen taloussota päättyy.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Voidaan myös päättää, että tämä saa jo riittää. Korjataan koko nykyisen talousjärjestelmän perusta soveltamalla siihen samaa periaatetta kuin mitä poiittiseen demokratiaan siirtyminen merkitsi harvainvallalle. Demokratisoidaan taloudellinen päätöksenteko. Mikä tarkkaan ottaen on taloudellisen päätöksen kohde? Se on kaupan tekeminen. Jokainen pienikin kaupanteko tehdään jonkin päätöksen pohjalta. Tilannetta hallitaan kolmelta suunnalta. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Valtiovalta puuttuu jokaiseen kaupantekoon lukemattomin säädöksin, jotka määrittelevät mitä saa myydä, missä ja kenelle ja millaisin ehdoin. Mitä täydellisemmin valtiovalta kaupantekoa säätelee, sitä sosialistisemmaksi järjestelmä määritellään. Toiseksi tuottajalla eli myyjällä on valta säädellä kaupantekoa. Hän tai hänen omistamansa yritys voi valtiovallan säädösten sisällä päättää mitä hän valmistaa ja myy, mutta hänellä on myös valta päättää kenelle hän myy ja mihin hintaan ja millä ehdoilla kullekin. Mitä suurempi vapaus tuottajalla on päättää kaupanteosta, sitä kapitalistisemmasta taloudesta voidaan puhua. Kolmanneksi kuluttaja eli ostaja päättää kaupanteosta valitsemalla siitä tarjonnasta, joka on muodostunut valtiovallan ja tuottajien tekemien päätösten mukaiseksi. Tälle kuluttajien ohjaamalle taloudelle ei ole vielä nimeä, koska kuluttajien päätöksiä ei ole pidetty kovinkaan tärkeinä asioina - paitsi tietysti propagandassa. On katsottu, että kuluttajien etu tulee huomioitua jo valtiovallan ja tuottajien toimesta, kun nämä tekevät töitään kaikkien eduksi.</span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana;">Talouden demokratisoiminen tarkoittaa sen periaatteen tunnustamista, että taloudellinen valta kuuluu kuluttajille eli yleisesti ostajille. Talous on sitä demokraattisempi mitä suurempi vapaus jokaisella ostajalla on päättää ostamisistaan eli mitä vähemmän valtiovalta ja tuottajat päätöksillään ostamisia säätelevät. Tuottajien eli myyjien suorittaman säätelyn poistaminen toteutuu yleisellä ja yhtäläisellä osto-oikeudella; ketään ostajaa ei syrjitä eikä suosita. Tämä on demokraattisen talouden pääperiaate ja siitä voidaan johtaa erilaisia käytännön sääntöjä niin pitkälle kuin demokratiaa pidetään arvossa. </span><br />
<span style="font-family: Verdana;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana;">Edellä esitetyn perusteella muodostuu aivan uusi poliittinen rintamalinja, jossa toisella puolella ovat nykyisen kapitalistissosialistisen talouden kannattajat ja toisella puolella demokraattisen, vähemmän sotaisan talouden kannattajat. Miten demokratian kannattajat voisivat voittaa taistelunsa? Olisiko Sun Tzusta apua? </span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-91317753807370133242012-12-07T14:37:00.004+02:002012-12-07T15:22:28.803+02:00Ideologiasta ja faktoista<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Sellainenkin näkemys on esitetty, että meidän
pitäisi toimia enemmän faktojen mukaan sen sijaan, että olisimme sidoksissa
johonkin ideologiaan.</span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Eivät pelkät faktat kuitenkaan yhteiskuntaa mihinkään
johda. Tarvitaan jokin näkemys siitä, mitä halutaan. Ideologialla on oltava
ainakin ideatasolla jokin päämäärä, joka yhdistää laajoja joukkoja. Mielestäni
ideologioiksi olisikin kutsuttava vain sellaisia selityksiä paremmasta elämästä
ja siitä, kuinka siihen edetään, jotka koskevat kaikkia. Tällaisia ovat
esimerkiksi uskonnot. Kristittyjen mielestä kaikille olisi eduksi päästä
taivaaseen ja toimia niin kuin kristitty, ja sama pätee tietysti myös
juutalaisuuteen, islamiin, hindulaisuuteen jne. Myös kommunismi ja kapitalismi
ovat tässä mielessä aitoja ideologioita. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Faktoista ei muodostu mitään ideologiaa, mutta
kukin ideologia muodostaa sille ominaisia faktoja. Esimerkiksi, muslimien
hallitsemassa yhteiskunnassa on fakta, että Koraanin oppeja on edullista
noudattaa ja että Muhammedin arvostelemisesta saattaa menettää henkensä.
Sosialismissa on fakta, että kaikille järjestetään töitä, mutta oman yrityksen
perustaminen ei onnistu. Itsestään selviä asioita. Selvää pitäisi olla myös se,
ettemme mekään elä ideologiattomassa maailmassa. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Ei ehkä ole aivan väärin sanoa, että
kehittyneessä maailmassa määräävin ideologia on tänään talouskasvu. Se on
selitetty jokaisen tieksi onneen ja vapauteen. Tähän toivotaan päästävän
sopivalla sekoituksella kapitalismia ja sosialismia. Myös tämä sekaideologia
tuottaa sille tyypillisiä faktoja. Kapitalistinen osuus aikaansaa rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisen. Rikkain sadasosa maailman ihmisistä omistaa
ehkä jo kolmasosan kaikesta omaisuudesta – korjatkoon luvun, joka tietää – ja
tämä osuus on kasvussa. Sosialistinen osuus aikaansaa säätelyn kasvun. Meillä on, yksin EU-Suomessa, yli sata tuhatta sivua
lakeja ja säädöksiä, joita kaikkien on noudatettava, ja joka viikko tulee
satoja lisää. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Hyvän esimerkin siitä, kuinka tämä käytännössä
tapahtuu, antaa tekijänoikeuskäytäntö. Koska kasvuideologia, henkistäkin
työtä on kannustettava kasvuun. Koska kapitalismi, kannustaminen tehdään
yksityistä omistusoikeutta monopolilla vahvistamalla. Koska monopoli, se
keskittää tuloja harvoille. Koska monopoli on ylhäältä määrätty, sen hallitseminen ja valvominen vaatii voimakeinoja ja yhä uusia lakeja ja säädöksiä paikkaamaan vanhojen puutteita –
ja satojen tuhansien sakkoja ja tietokoneiden takavarikkoja.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">Kasvuideologian tuottamiin faktoihin kuuluu myös velkatalouden kasvu. Kaikki tämä summautuu siihen faktaan, että kasvuideologian mukaan rakentuneet instituutiot eivät pysy pystyssä ilman kasvua. Lopulta se kasvattaa vain kasvuun tähtäävien instituutioiden valtaa ja taloutta, aivan niin kuin on käynyt muidenkin ideologioiden vallan kasvettua ainoaksi totuudeksi. Olisiko jo aika luopua kasvuideologiasta ja valita moniarvoisempi ideologia?</span></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-88135017351430052172012-11-12T16:18:00.000+02:002012-11-12T16:18:03.172+02:00Liberalismin lyhyt oppimäärä, pakollinen kurssi<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Liberalismeja on niin montaa lajia kuin on liberaalejakin. Ideana on, että jokaisella on vapaus itse määritellä, mitä vapaus hänelle merkitsee. Yhteisenä aatteena liberalismi on yritys rakentaa yhteiskunta sellaiseksi, että siinä jokaisen yksityiselle liberalismille on mahdollisimman paljon tilaa.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Tyypillisesti liberaaleja yhdistää kuitenkin vastareaktio johonkin epäliberaaliuteen, joidenkin ihmisryhmien valtaan määritellä vapaus ja käyttää tätä määritelmää oman ylivaltansa perusteluun. Siten liberalismin tehtävänä on vapautua niistä uskomuksista ja ideologioista, joihin kyseiset ihmisryhmät perustavat valtansa.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Onkin hyvä jakaa liberalismi sen mukaan, millaista valtaa vastaan se ilmenee. Uskonnollinen liberalismi on vastavoima jollekin uskontoon perustuvalle vallankäytölle. Luther oli oppeineen – uskovat ovat keskenään tasa-arvoisia pelastuksen tullessa yksin armosta – liberalismin asialla taistellessaan paavin oppeja ja valtaa vastaan. Samalla hän avasi tien protestanttiselle ateismille ja myös poliittiselle liberalismille, joka kohdistuu jonkin poliittisen ryhmän ylivaltaa vastaan. Poliittinen liberalismi on käytännössä kohdistunut niin säätyjärjestelmää, kastijärjestelmää kuin historiallisen materialismin luokkajakoakin vastaan, missä milloinkin, tarpeen mukaan. Vastaavasti taloudellinen liberalismi kohdistuu jotain taloudellista ylivaltaa vastaan.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Liberalismin ideologinen ongelma on se, että pelkkä jonkin uskonnon tai ideologian vastustaminen ei estä sen korvautumista jollain muulla opilla, jonka edustajat katsovat vapaudekseen hallita muita. Uskontojen ja ideologioiden yleinen vastustaminen ei myöskään ole mikään ratkaisu, sillä rajoittamaton vapaus, anarkia, merkitsee susien vapautta lammaslaumassa. Vastustaessaan ideologioita ja valtarakenteita liberalismi tarvitsee silti oman ideologian sääntöineen ja valtarakenteineen.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Ongelman ratkaiseminen vaatii lyhyen syventymisen vallan olemukseen. Vallan perusta on tunnetusti painostussuhteessa. Henkisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti vahvempi voi painostaa heikompaansa toimimaan haluamallaan tavalla. Yksin ei kukaan kuitenkaan pääse valtaan. Siihen tarvitaan samoin tahtovien joukko ja suurissa yhteiskunnallisissa valtarakenteissa joukko jakautuu ja haarautuu osajoukkoihin, joilla on painostussuhde alempiinsa ja jotka kilpailevat pääsystä ylemmille portaille. Rakenteellinen valta on aina hierarkkista ja hierarkia vaatii luokittelun. <em><strong>Yhteiskunnallinen valta on oikeutta luokitella ihmisiä erilaisia etuja nauttiviin ryhmiin.</strong></em> Tässä astuu ideologia kuvaan. Kyseinen oikeus ei perustu luokittelijan kivääriin eikä muuhunkaan omaisuuteen; niiden painostuksellinen käyttö on oikeuden seuraus. Luokittelu perustuu <em>vain</em> vallassa olevaan ideologiaan, yhdessä oikeaksi uskottuun selitykseen siitä, mikä on ihmisille hyväksi. Se antaa oikeuden samanmielisten luokitteluun ja toista mieltä olevien alistamiseen ja riistämiseen.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Liberalismin tarjoama ratkaisu perustuu <em>yksilön vapauteen tuntea, ajatella ja tahtoa</em>. Se perustuu tämän ihmisarvon loukkaamattomuuteen ja luokittelemattomuuteen. Jokaisen tunteille, ajatuksille ja tahdoille tunnustetaan sama vapaus ja oikeus riippumatta siitä, kuinka järkeviä ne joidenkin muiden mielestä ovat. Sen sijaan ihmisten <em>tekoja </em>ei pidetä samanarvoisina vaan niiden arvo riippuu siitä, kuinka ne suhtautuvat toisten vapauteen tuntea, ajatella ja tahtoa.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Siten <strong>uskonnollinen liberalismi</strong> vaatii uskonnonvapautta, tieteen vapautta ja sananvapautta luottaen siihen, että vapaassa kilpailussa oikeat tiedot voittavat väärät. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vallanpitäjät eivät saa luokitella <em>ihmisiä</em> sen mukaan, mihin uskontoon tai tietoon he toivonsa asettavat, ja antaa heille sen mukaan erilaisia etuja. Sen sijaan liberalismi luokittelee, tietysti, uskontoja ja ideologioita sen mukaan, kuinka liberaaleja ne ovat.</span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Tämä muodostaa perustan <strong>poliittiselle liberalismille</strong>. Liberaalin politiikan tehtävänä on tuottaa yhteisiä lakeja ja sääntöjä sen mukaan mitä yksilöiden vapaista tuntemuksista, ajatuksista ja tahdoista muodostuu, kun niille annetaan sama arvo. Näin saadaan demokratia, jolle keskeistä on siis yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja sen vaatimille säännöille rakentuva valtajärjestelmä. Siten liberaali politiikka ei ole lähelläkään anarkismia eikä siinä vallitse edes sopimusvapaus, sillä kaikki sopimukset ja teot, jotka rajoittavat yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, ovat liberaalissa yhteiskunnassa kiellettyjä. </span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Entä <strong>taloudellinen liberalismi</strong>? Tässä kysymyksessä vallitsee nykyisin paha väärinkäsitys, joka johtuu kapitalismin vapauskäsityksestä. Kapitalismin sanoma on vapaus ja usko siihen, että yhteinen hyvä toteutuu tuotantoa lisäämällä. Vapautta tarvitaan tuotannon kasvattamiseen. Parhaiten talous kasvaa kapitalismin mukaan, kun tuottajilla on täysi vapaus harjoittaa tuotantoa, ostaa, myydä ja organisoitua; tehdä kaikenlaisia taloudellisia sopimuksia. </span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;">Rajoittamaton sopimusvapaus sisältää kuitenkin ylivallan siemenen, vahvemman vapauden luokitella heikompia sen mukaan, minkä arvoisia he hänelle ovat; kuinka tehokkaasti kukin joukko auttaa vahvempaa edelleen voimistumaan. Se ei ole liberaalia vapautta. Niinpä kapitalistinen vapaus johtaa paitsi kasvuun niin sopimussuhteiden monimutkaistumiseen, suuryritysten muodostumiseen, tulo- ja omaisuuserojen voimistumiseen, omistajien ylivaltaan ja omistamattomien alistamiseen. Vastavoima tälle heikompia syrjivälle kehitykselle on perinteisesti ollut sosialismi. Sen yhteistä omistusta korostavan ideologian mukaan on kehittyneimmissä maissa onnistuttu lieventämään kapitalismin pahimpia ongelmia. </span><br />
<span style="font-family: Times;"></span><br />
<span style="font-family: Times;">Kapitalismin ja sosialismin yhdistelmä toimii kuitenkin vain aikansa. </span><span style="font-family: Times;">Sosialismikaan ei ole liberaali ideologia. Se vain siirtää taloudellista valtaa yksityisiltä omistajilta poliittiselle vallalle ja ne yhdessä muodostavat poliittistaloudellisen ylivallan, joka perustaa ideologiansa taloudelliselle kasvulle ja joka ei pysy koossa ilman kasvua. Talouden kehittyessä kasvu kuitenkin vaikeutuu. Toisen hidasteen asettaa luonnonvarojen niukentuminen ja saasteiden kasvu. Toisen asettaa sosiaalisten ristiriitojen voimistuminen ja niiden ratkaisemiseen hukkaantuvien voimavarojen kasvu.</span><br />
<span style="font-family: Times;"></span><br />
<span style="font-family: Times;">Tässä yhteisen kasvun taittumisen tilanteessa, johon kehittyneimmät maat ovat kohta tulossa, talous ei enää parane sen enempää kapitalismia kuin sosialismiakaan lisäämällä. Ainoa ratkaisu on liberalismi, nimenomaan taloudellinen liberalismi, joka kohdistuu talouden sisäisen vallankäytön rajoittamiseen, niin kapitalistisen kuin sosialistisenkin. </span><br />
<span style="font-family: Times;"></span><br />
<span style="font-family: Times;">Taloudellinen vallankäyttö voi tapahtua vain kaupanteossa ja se saa tehonsa vain taloutta koskevalla painostussuhteella. Siten taloudellinen valta ei ole mitään muuta kuin taloudellisesti vahvemman oikeutta kaupanteossa luokitella vastapuolen edustajia parempiin ja huonompiin ja kohdella parempia paremmin. Toiseen alkuehtoon päädytään toteamalla, että kaupattavan tuotteen omistaja on sitä koskevan kaupan suhteen periaatteessa vahvempi kuin kukaan ostajista, koska hän voi päättää siitä, onko tuote ollenkaan kaupan vai ei. Näin päädytään sääntöön, joka vastaa poliittisen liberalismin sääntöä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. <strong><em>Taloudessa liberalismi totetuu</em> <em>yleisenä ja yhtäläisenä osto-oikeutena</em>.</strong></span><br />
<span style="font-family: Times;"></span><br />
<span style="font-family: Times;">Tästä seuraa erilaisia kaikkia koskevia sääntöjä. Niistä tärkein ja muiden toteutumiselle välttämätön on sääntö talouden sananvapaudesta. Kun ketään ei saa syrjiä mahdollisena ostajana, kaikilla on oltava vapaa pääsy myös kaikkiin myytäviä tuotteita ja hintoja koskeviin tietoihin. Pankkisalaisuuttakaan ei ole. Ketään ei saa rangaista tällaisen tiedon julkaisemisesta.</span><br />
<span style="font-family: Times;"></span><br />
<span style="font-family: Times;">Liberaalissa taloudessa ei myöskään ole mitään erityisoikeuksia eikä yksinoikeuksia, sen enempää valtiovallan myöntämiä kuin tuottajien ja kauppiaiden toisilleen myöntämiä. Siten myöskään kaupalliset tekijänoikeudet ja patentit eivät kuulu liberaaliin talouteen. </span><br />
<span style="font-family: Times, "Times New Roman", serif;"></span>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-88116090225009935452012-11-01T14:04:00.000+02:002012-11-01T14:04:49.990+02:00Keskustelu yleisestä ja yhtäläisestä osto-oikeudesta<br />
<br />
Edellinen kirjoitukseni, kuten sitä edellinenkin, oli alunperin kommentti <a href="http://www.blogger.com/comment.g?blogID=806432114443054696&postID=5603503605159275539&page=1&token=1351760564910">Takkirauta-blogissa </a> esitettyyn kommenttiin. Kirjoituksesta tuli kuitenkin mielestäni sellaisenaan hyvä ja laitoin sen myös <a href="http://mhyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122974-liberalismi-talous-ja-hyvinvointi#comment-1799190">US-blogiini </a>nimellä Liberalismi, talous ja hyvinvointi.<br />
<br />
Siitä kehittyi keskustelu Olli Makkosen kanssa, jonka pääkohdat on esitetty seuraavassa ja joka osaltaan valaisee niitä väärinkäsityksiä, joita ajatukseni ymmärtämiseen liittyy.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<em>Muutama kysymys. </em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>1. Millaisen julkisen tukijärjestelmän tuo hintojen läpinäkyvyys mielestäsi tarvitsee? Pitääkö kauppahinta ilmoittaa kysyttäessa vai pidetäänkö yllä jotain rekisteriä? Miten tarkistetaan, ettei kukaan huijaa?</em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>2. Tarkoittaako yhtäläinen osto-oikeus sitä, että myyjä ei voi päättää kenelle myy ja kenelle ei? Saako vaatia erilaisia maksutapoja? Esimerkiksi saanko vaatia osalta maksua etukäteen ja osan antaa maksaa laskulla? Eikö kanta-asiakkaalle saa antaa alennusta?</em> </blockquote>
1. Eihän läpinäkyvyys mitään tukijärjestelmää tarvitse, päinvastoin, nykyinen käytäntö, jossa tuotteiden ominaisuudet ja hinnat voidaan salata liikesalaisuuteen vedoten, vaatii toteuttamiseensa järjestelmän, joka rankaisee salassapitosopimuksen loukkaamisesta. Läpinäkyvyyteen riittää se, että kyseiset sopimukset eivät nauti lain suojaa vaan kuka tahansa kyseisten tietojen tuntija voi vapaasti, näin halutessaan, julkaista tietonsa. Mitä tulee huijaamiseen, sitä vastaan ei missään ole sen parempaa keinoa kuin se, ettei oikean tiedon julkaisemista kielletä.<br />
<br />
2. Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kanta-asiakkaalle saa antaa alennusta. Tämä vastaa sitä, ettei poliittisessakaan demokratiassa vallanpitäjä saa päättää, kenelle antaa äänioikeuden ja kenelle ei. Sen sijaan erilaiset maksujärjestelyt ovat tietenkin mahdollisia, kunhan ne vain ovat vapaita kaikille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<em>1. Entäs jos kaupan molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että ostohinta jääköön keskinäiseksi salaisuudeksi? Pitääkö osapuolien kertoa hinta jonkun kolmannen osapuolen sitä kysyessä? Vai ainoastaan jos jompi kumpi vapaaehtoisesti niin päättää tehdä?</em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>2. Ei kauppias voi antaa kaikille samoja maksujärjestelyjä. Persaukiselta asiakkaalta kannattaa vaatia etumaksua, kun taas luotettavalle asiakkaalle voi tarjota vaikka 90pv netto.</em> </blockquote>
1. No, jo nyt valtiovalta edellyttää yrityksiltä kirjanpitoa, josta hintojen pitäisi selvitä. Niinpä kysymyksesi palautuu siihen, miten valtiovalta julkaisee tietämiään tietoja. Se, että niitä varjellaan, perustuu samaan valtion edun puolustamiseen muita valtioita vastaan kuin valtiosalaisuuksienkin pitäminen. Talouden ja yritysten kansainvälistyminen tulee kuitenkin muuttamaan tätä asetelmaa, sillä nyt meneillään oleva kehitys on jakamassa maailmaa uudella tavalla. Valtiovaltojen edut, ainakin demokraattisten, ovat ajautumassa yhä pahemmin vastakkain yritysten etujen kanssa, kuten nykyinen eurokriisikin osoittaa. Niinpä valtiovallat toimivat nykyisin tavallaan omia kansalaisiaan vastaan suomalla kansainvälisille yrityksille erilaisia oikeuksia, mm. oikeus liikesalaisuuksiin, joita käyttämällä ne pystyvät jatkuvasti kasvattamaan niin taloudellista kuin poliittistakin valtaansa.<br />
<br />
2. Se, ettei kauppiaan kannata suhtautua eri asiakkaisiin samalla tavalla, ei suinkaan tarkoita sitä, ettei kauppias voi niin tehdä. Mutta kysytään asia toisella tavalla. Tulisiko mielestäsi myös poliittisen vallan valinnassa vallanpitäjillä olla oikeus antaa korotettu äänioikeus niille, jotka muita enemmän hyödyttävät vallanpitäjiä heidän pyrkimyksissään. Parantaisihan se vallanpitäjien mahdollisuuksia toimia kansansa hyväksi. Vai kuinka?<br />
<blockquote class="tr_bq">
<em>1. Ei suosimiseen tarvita mitään eri sääntöjä suurille ja pienille yrityksille. Jos esim säädetään laki, että pankilla pitää olla kivijalkakonttori joka kylässä, niin varmasti hyvin tehokkaasti ehkäisee kilpailua, vaikka säännöt ovat kaikille samat.</em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>2. Tuo esimerkkisi on eri asia, koska poliitikolla on valtaa muiden omaisuuteen, mutta kauppiaalla vain omaansa. Poliitikko päättää yhteisistä asioista, kauppias vain omistaan.</em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>3. Pitääkö mielestäsi kaikille saman ammattiryhmän edustajille maksaa samaa palkkaa? Hinta se on työn hintakin. Saako jollekkin maksaa parempaa palkkaa kuin toiselle, ihan vaikka vaan kun pärstä sattuu miellyttämään?</em></blockquote>
<br />
1. Miksi kyseinen laki pitäisi säätää?<br />
<br />
2. Tuottaja tai kauppias päättää omasta omaisuudestaan vain siihen asti, kun hän pitää tavaran itsellään. Kun sitä tarjotaan myyntiin, tilanne muuttuu. Kaupanteon kohteiksi tulevat mukaan kaikki mahdolliset tulevat omistajat, suuri yleisö. Näin siis markkinataloudessa. Säädellyssä taloudessa, myös myyjän säätelemässä, asiat ovat toisin.<br />
<br />
3. Tällaisiin kysymyksiin pystyisit itsekin vastaamaan. Ostajalla, myös työn ostajalla pitää olla aina oikeus valita ostoksensa vaikka pärstäkertoimen perusteella ja maksaa siitä hinta, joka ei mitenkään riipu ostajan muista ostoksista. Periaatteessa työn myyjän pitäisi tarjota työtään kaikille mahdollisille ostajille samalla hinnalla. Koska hänellä on kuitenkin oikeus valita, millaista työtä hän myy ja missä, hän voi käytännössä myös valita mieleisensä ostajan. <br />
<br />
4. Mutta et vastannut vastakysymykseen, pitäisikö sinun mielestäsi vallanpitäjillä olla oikeus, kansan edun nimissä, antaa parempi äänioikeus niille, jotka tehokkaimmin kansan etua ajavat? Eikö se tehostaisi poliittista tuotantoa?<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<em>1. Ei miksikään, mutta koitin vaan demonstroida, että myös kaikille yhteisillä samoilla pelisäännöillä voidaan suosia tiettyjä yrityksiä.</em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>2. Entäs jos laajennetaan yksityisyrittäjään vaikkapa palvelualalla? Voiko hän valita mieleisensä ostajan? </em></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<em>4. Ei pitäisi. Minusta pitäisi pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuresta osasta asioita ei päätettäisi demokraattisen prosessin kautta, vaan päätökset jätettäisiin markkinoille. Demokratia soveltuu vain yhteisten asioiden päättämiseen, ja niissä yksi ääni per äänestäjä on ihan perusteltu.</em></blockquote>
1. Tottakai voidaan suosia. Pelisäännöthän ovat jollain tasolla aina samat kaikille. Olennaista on, millaisia nämä säännöt ovat.<br />
<br />
2. Miksi kenenkään pitäisi voida valita asiakkaansa? Jos perusteltuja esimerkkejä kuitenkin löytyy, niitä varten voidaan säätää poikkeuksia. Nythän periaatteena on se, että myyjä saa valita ostajan, johon on sitten säädetty poikkeuksia, muun muassa sellainen sääntö, että <strong>kuluttajille myytäessä</strong> ketään ei saa syrjiä ihonvärin tms. perusteella.<br />
<br />
4. Siitä olemme samaa mieltä, etteivät poliittiset johtajat saa säädellä äänioikeutta, vaikka se tehostaisi politiikantekoa. Ehkä olemme samaa mieltä myös siitä, että tämä sääntö on tehty sen vuoksi, että poliitikotkin ovat itsekkäitä, omaa ja kavereidensa etua ajavia ihmisiä. Tällöin politiikanteon tehostaminen merkitsee sitä, että he voivat tehostetusti ajaa omaa etuaan, mikä onkin leimallinen piirre kaikille harvainvalloille. <br />
<br />
Kuitenkin näytät olevan sitä mieltä, että hyödykkeiden omistamiseen liittyvän taloudellisen vallan haltijoilla pitää olla oikeus säädellä asiakkaiden pääsyä tuotteisiinsa. Tuottajat kun tarvitsevat sitä tuotantonsa tehostamiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että myös yritysten omistajat ja johtajat ovat itsekkäitä ihmisiä. Asiakkaiden valintaan, eikä siis tuotteiden kehittämiseen, perustuva talouden tehostaminen merkitsee sitä, että he voivat tehostetusti ajaa omaa ja kavereidensa etua. Tämän joukon vaurastuminen onkin nykytaloutta leimaava piirre. <br />
<br />
Vaikka kannatankin pitkälti yhteisin varoin kustannettuja peruspalveluita, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että painopistettä voitaisiin siirtää markkinoiden puolelle. Se on kuitenkin nykyisin vaikeaa, sillä nykymarkkinat ovat mainitsemastani syystä harvainvaltaiset ja varallisuuseroja kasvattavat. Kaikille vapaan, verovaroilla kustannetun tuotannon koko johtuu demokratian edellyttämän tasapainon tarpeesta. Mitä suurempi ero markkinoilla syntyy, sitä suurempi tarve on tasaavilla toimilla, jotta yhteiskunta ei jakautuisi toisiaan vastaan taisteleviin leireihin. Niinpä, jos halutaan demokratian säilyvän ja veroja kevennettävän, ensin on muutettava markkinoiden rakenne kuvaamallani tavalla alhaalta ohjautuvaksi, demokraattiseksi.<br />
<br />
<br />Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-77499715045287495832012-10-30T10:59:00.000+02:002012-10-30T11:16:48.156+02:00Talous ja hyvinvointi<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hyvinvoinnista on varmaankin olemassa monia selityksiä ja määritelmiä, joista taloudelliseen tehokkuuteen ja kasvuun perustuva on vain yksi. Toinen, ja mielestäni perustavampi, on se, että jokainen on oman hyvinvointinsa määrittelijä. Ihminen voi hyvin, jos hän on itse sitä mieltä, ja huonosti, jos hän on sitä mieltä, vaikka muiden mielestä hänen pitäisi olla hyvinkin tyytyväinen oloonsa.
Näinhän tehotaloutta nykyisin kaupitellaan: Kyllä sinun täytyy nyt olla tyytyväinen, koska tulosi ovat kasvaneet kahdella kympillä kuussa. Mitä sillä on väliä, vaikka johtajien palkat ovat kasvaneet kahdella tonnilla kuussa. Ethän vain ole kateellinen. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näillä selityksillä siitä, miten ihmisten pitäisi talousteorian mukaan tuntea, pyritään mitätöimään heidän aidot tunteensa, jotka kohdistuvat talouden epäreiluuteen. Onneksi, kuitenkin, ihmiset todellisuudessa arvostavat reiluutta enemmän kuin rikastumista. Tästä on tehty lukuisia </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Ultimatum_game"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">psykologisia kokeita</span></a><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">.
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ajatus siitä, että ihmisten omat, aidot tunteet ovat ratkaisevia ja että yhteisten instituutioiden pitäisi rakentua niille, toteutuu demokratiassa. Se perustuu siihen, että jokaisen mielipiteelle siitä, millaisessa yhteiskunnassa hän voi hyvin, annetaan sama paino. Noudatetaan vapaata tietojen jakoa ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. On tosin huomautettava, että nykyinen enemmistödemokratia on tässä suhteessa vielä kovin puutteellinen rakenne. Teoreettisesti paremman rakenteen määrittelyssä on jälleen viitattava </span><a href="http://www.nic.fi/~mhyrylai/UYJ.pdf"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">kirjaani</span></a><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">.
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">
Toisin kuin demokratia harvainvalta perustuu näkemykseen, että valitut harvat tietävät myös muiden kansalaisten puolesta, mikä heille on hyväksi. Tällaisen tiedon arkkityyppinä on uskonto. Sinä voit hyvin, jos uskot pyhiin kirjoituksiimme ja teet niin kuin sanomme. Näistä asioista ei toisinuskovien mielipidettä kysytä. Nationalismi on toinen tapa määritellä ihmisten hyvinvointi ylhäältä päin. Sinä voit hyvin, jos maamme voi hyvin. Eikä tähän tarvita demokratiaa vaan päättäväisesti maan etuja ajava valtapuolue, tehokkaat sotavoimat ja tottelevaiset kansalaiset.
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyt vallassa on taloudelliseen hyvinvointiin uskova ideologia, ekonomismi. Sen mukaan siis sinä voit hyvin, jos kansantalous kasvaa. Eikä tähänkään hyvinvointiin tarvita demokratiaa. Sinun on vain tehtävä niin kuin talouden etujoukko, pankkiirit ja muut yritysten omistajat ja johtajat sanovat. Niinpä kansalaiset uskovat ja tottelevat – aikansa. Sillä ennemmin tai myöhemmin tämäkin harvainvalta paljastuu vain pienen joukon tavaksi kerätä valtaa ja vaurautta lähinnä itselleen. Samalla heidän käyttämänsä hyvinvoinnin selitykset paljastuvat virheellisiksi.
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tavallaan ne talousteoreetikot ovat kuitenkin oikeassa, jotka väittävät, että ilman ulkoisvaikutuksia tai jotain kieroa dynamiikkaa kuten monopoleja tms. vaihdantaan puuttuminen tuhoaa taloudellista kasvua – riippumatta siitä, keiden hyväksi kasvu koituu jos kenenkään. Ongelma on siinä, että kaikilla vähänkin suuremmilla taloudellisilla projekteilla on aina ulkoisvaikutuksia, ja toiseksi siinä, että jos ja kun vapaan kaupan kohteina ovat myös kaupankäyntioikeudet, talouden kiero, polarisaatiota kasvattava ja voimankäyttöön ajautuva dynamiikka syntyy aivan itsestään. Eikä tähän tarvita poliittisesti säädeltyjä kaupankäyntiä rajoittavia oikeuksia kuten tekijänoikeuksia, patentteja ja muita kaupan monopoleja vaan <b>talouden kieroutumiseen riittää talouden toimijoiden toisilleen antamat/myymät erioikeudet</b>, yksinmyyntioikeudet, erityiskohteluoikeudet, erilaiset hinnat eri asiakkuuksille, yritysten omistusketjut, säädellyt pääsyt tuotteita ja hintoja koskevaan informaatioon jne.
</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Siksi talouden harvainvallasta päästään vasta, kun ymmärretään, mitä demokratia tarkoittaa taloudelliseen valintaan sovellettuna.
</span>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-30311614302067414222012-10-24T20:27:00.000+03:002012-10-26T20:46:06.194+03:00Libertaarinen väärinkäsitys<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Libertaarinen väärinkäsitys
sisältyy sen päälauseeseen, joka voidaan muotoilla vaikkapa seuraavalla
tavalla: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kun kauppaa käydään, jokainen
vapaaehtoinen vaihtokauppa lisää hyvinvointia, koska se on vapaaehtoinen. Ellei
kumpikin osapuoli hyötyisi, kauppaa ei syntyisi. Jokainen ulkopuolinen puuttuminen,
jolla estetään jonkin vapaaehtoisen vaihtokaupan tapahtuminen, estää tällaisen
hyvinvoinnin kasvun, joka osaltaan lisää koko yhteisön hyvinvointia</i>. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Tällä tavalla vapaa talous johtaa
yksityisistä hyvinvoinnin lisäyksistä huolimatta yhteisen hyvinvoinnin
vähenemiseen. Se johtuu seuraavasta asiasta.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Ihmiset syntyvät erilaisilla ja eriarvoisilla
resursseilla varustettuina. Jotkut ovat vahvempia, jotkut älykkäämpiä, jotkut sosiaalisempia
kuin toiset. Toisilla kaikki asiat ovat paremmin kuin toisilla; taloudeksi
muutettuna, joillakin on kymmenen kanaa kun joillakin on yksi tai ei yhtään.
Kun nämä käyvät vapaata kauppaa keskenään, kymmenen kanan omistaja voi myydä
sille, joka on juuri syönyt ainoan kanansa, yhden kanan sellaista työpanosta
vastaan, jolla kyseinen kanojen omistaja kasvattaa itselleen kaksi uutta kanaa.
Näin hän molempia hyödyttävällä kaupalla kasvattaa kanojensa määrää kanoja
omistamattoman saadessa vain nälkänsä tyydytettyä. Kun tällä tavalla vapaa kaupankäynti
kattaa koko yhteisön, osa muutaman kanan omistajista onnistuu hyödyntämään
heikompiensa nälkää ja nousee omistusrankingissa, mutta valtaosa heistä putoaa
vähitellen kroonisesti nälkäisten joukkoon. Tällainen yhteiskunta polarisoituu
vastakkaisiksi leireiksi, jotka ryhtyvät vihanpitoon sen eri muodoissaan, ja se
heikentää yhteistä hyvinvointia. <o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Edellä kuvattu teoriassa vapaa
kilpailu talouden resursseista kehittyy käytännössä taloudellisesti vahvempien
vapaudeksi hallita muiden työtä aivan samalla tavalla kuin vapaasti aseita ja kahdenvälisiä
sopimuksia käyttävä valtakilpailu johtaa säätyjen ja/tai yksinvaltiaiden vapaudeksi
hallita alamaisiaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Politiikassa tätä vahvempien vapautta
on rajoitettu demokratialla, sen idealla ja siitä johdetuilla käytännöillä. Demokratiassa
vapaus on vapautta alhaalta päin, jokaisen yhtäläistä vapautta valtaan, eikä
tällä siis tarkoiteta sitä, että kaikilla on oltava sama vapaus käyttää aseita
ja solmia sopimuksia. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhteisiä sääntöjä laativa elin
valitaan vaaleilla, joita leimaa vapaa tiedonvälitys ja yleinen ja yhtäläinen
äänioikeus. Vallanpitäjiä kielletään sensuroimasta kansalaisten toisilleen
antamia tietoja. Samoin rajoitetaan vallanpitäjien ja kansalaisten vapautta yksityisiin
sopimuksiin, erityisesti sopimuksiin nimettyjä henkilöitä tai ryhmiä koskevista
erikoisista eduista tai kohteluista. Äänioikeus ja sananvapaus eivät kuulu
ostettaviin eivätkä sopimuksenalaisiin asioihin.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Demokraattisella hallinnolla on
onnistuttu kansallisesti rajoittamaan paitsi poliittisen vallan keskittymistä
niin edellä kuvatun vapaan talouden polarisoivaa vaikutusta. Taloutta on
säädelty erilaisilla hyvinvointia tasaavilla toimilla. Vapaan kaupan kansainvälistyessä
nämä toimet menettävät kuitenkin tehoaan ja polarisaatio voimistuu. Tässä on
tämän päivän yhteiskuntien keskeinen ongelma. Eikä siihen ole kuin yksi
teoreettisesti kestävä ratkaisu.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><span style="font-family: Calibri;">Taloudellisen
vallan käyttöä on rajoitettava vastaavalla demokratian idean soveltamisella
kuin politiikassa on tehty. Kaupankäyntiä on rajoitettava ymmärtämällä vapaus vapautena
alhaalta päin, jokaisen yleisenä ja yhtäläisenä ostamisen vapautena. Tämä
vapaus voi toteutua vain niin, että taloudellisia resursseja hallitsevilta,
omistajilta ja myyjiltä, kielletään antamasta eri ostajille, yksilöille tai
yhteisöille, erilaisia pääsyjä resursseihinsa. Siten myös tuotteita ja hintoja
koskevien tietojen täytyy olla kenenkään sensuroimattomia, kaikille avoimia. Osto-oikeus
sen enempää kuin tuotteita ja hintoja koskevat tiedot eivät voi olla ostettavia
tai sopimuksenalaisia asioita. Vasta tälle periaatteelle rakentuvassa
taloudessa markkinat toimivat niin kuin niiden toivotaankin toimivan, yhteistä
hyvää edistäen. Paras selitys siitä, millaisiin käytäntöihin demokratian idea talouteen
sovellettuna johtaa, on </span><a href="http://www.nic.fi/~mhyrylai/UYJ.pdf"><span style="color: #2288bb; font-family: Calibri;">tässä
kirjassa</span></a><span style="font-family: Calibri;">.<o:p></o:p></span></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-29286330427347302082012-10-05T15:58:00.000+03:002012-10-05T16:27:55.706+03:00Patentit ja yhteismaan tragedia<br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Patenttikeskusteluissa minua on häirinnyt se lähes yksimielisesti hyväksytty lähtökohta, että teknologian kehittäminen asetetaan ihmisten ja yhteiskuntien ykköstavoitteeksi. Selviönä pidetään, että mitä nopeammin tekniikka kehittyy, sitä paremmin ihmiset ja yhteiskunnat voivat. Muista tarpeista, kuten rauhanoloissa elämisestä ja turmeltumattomasta luonnosta nauttimisesta ei niin väliä, paitsi jos niitä voidaan tuotannollisesti hyödyntää. Jos patentit edistävät tekniikan kehitystä, ne ovat oikein, ja jos ne eivät sitä tee, ne ovat väärin.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Minusta tämä arviointiperuste on aivan liian kapea. Paljon tärkeämpi kysymys on se, miten patentit vaikuttavat yhteiskuntien yhtenäisyyksiin ja luontosuhteisiin. Pahentavatko ne sosiaalisia konflikteja ja aiheuttavatko ne lisäpainetta luonnon hyödyntämiseen verrattuna talouteen, jossa tekniikan kehitystä ei yritetä patenteilla kannustaa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Toisin sanoen, pahentavatko patentit yhteismaan ongelmaa, luontoa ja ihmisiä kuluttavaa kilpailua niistä periaatteessa niukista fyysisistä voimavaroista, joita luonto ja ihmiset valtaajilleen tarjoavat, vai helpottavatko patentit sitä. Jos patentit pahentavat yhteismaan ongelmaa, ne ovat huonoja, jos ne helpottavat sitä, ne ovat hyviä. </span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Tähän on selvä teoreettinen vastaus - ei tarvitse spekuloida kuvitelluilla käytännöillä, niin kuin käy kiistellessä siitä, kehittyykö tekniikka nopeammin patentillisessa vai patentittomassa taloudessa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Yhteismaan ongelma on sitä pahempi, mitä arvokkaammasta maasta on kyse. Jos maalla ei ole mitään arvoa, ei ongelmaakaan ole. Nostaako patenttijärjestelmä valtauskilpailun kohteena olevan maan eli tässä tapauksessa kaikkien luonnon ja ihmisten tarjoamien resurssien arvoa vai laskeeko se sitä? Selvästi se nostaa valtauskohteiden arvoa. Yksinoikeudethan juuri tekevät kohteensa valtauksiksi ja nostavat keksintötyöstä saatuja palkkioita, jotta ne kannustaisivat parempiin keksintöihin. Totta kai monopolien omistaminen on arvokkaampaa kuin toimia ilman niitä, ja niiden valloittamiseksi kannattaa uhrata enemmän <em>kaikkia mahdollisia voimavaroja</em> kuin käy monopolittomassa taloudessa. Yksiselitteinen vastaus on, että patenttijärjestelmä pahentaa yhteismaan ongelmaa.</span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"></span><br />
<span style="font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;">Jostain syystä tämä peruste ei kuitenkaan ole, vielä, löytänyt tietään patenttien - kuten myös tekijänoikeuksien, joita koskee sama logiikka - hyödyllisyydestä käytyyn keskusteluun. Ehkä ihmiset välttelevät vastauksia, jotka selvästi osoittavat muutoksen tarpeen, ja mieluummin kiistelevät asioista, joita ei edes periaatteessa voida ratkaista puoleen eikä toiseen. Näin ei tarvitse muuttaa mitään.</span><br />
<br />
<br />Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-59504203064751363412012-09-30T12:10:00.000+03:002012-09-30T12:10:15.295+03:00Yksityisetkin monopolit ovat kehityksen este
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Yksityiset monopolit, mm. patentit ja
tekijänoikeudet, ovat kapitalismin keskeisiä, sen toimintaa määrittäviä ominaisuuksia
aivan niin kuin valtiovallan monopolit ovat sosialismia määrittäviä
ominaisuuksia.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Kummatkaan tiedonhallinnan monopolit eivät kuulu
markkinatalouteen.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Mikä vielä tärkeämpää, kummatkaan monopolit eivät
kuulu yhteistä tietoa ja ymmärrystä kasvattavaan maailmaan. Ne kuuluvat tietoja
panttaavaan ja vastakkaisia ”totuuksia” ja perusteluja viljelevään maailmaan. Siksi
ne ovat omiin tiedollisiin ristiriitoihinsa häviäviä järjestelmiä. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Kapitalistiset monopolit tulevat häviämään aivan
samasta syystä kuin sosialistisetkin. Yhteisesti jaetun tiedon ja ymmärryksen
kasvamista ei voida estää, vaikka sitä kuinka yritetään jarruttaa. Neuvostoliitossa
Gorbatshov ymmärsi tämän asian, tosin vain puoliksi. Hän näki, että kehitys
vaatii hallintoa koskevan tiedon avaamista kaikille ja julisti glasnostin. Mutta
hän kannatti silti sosialismia; glasnostin tarkoituksena oli vain korjata
sosialismin epäkohtia. Tiedonkulun vapauttaminen paransi kuitenkin ihmisten
ymmärrystä koko sosialistisen järjestelmän toiminnasta ja sitä ylläpitävistä
virheellisistä ajatuksista.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tämä oli
sanomalehdistön ja television aikakaudella. Loppu on historiaa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Nyt kännyköiden ja internetin aikakaudella sama
on tapahtumassa kapitalismille. Suuri enemmistö kansalaisista ja heidän
johtajistaan näkee vakavia epäkohtia kapitalismille keskeisissä yksityisen
tiedonhallinnan rakenteissa, niin patentti-, tekijänoikeus- kuin rahajärjestelmissä.
Nykygorbatshovien mielestä nämä epäkohdat olisi korjattava puuttumatta silti järjestelmien
perusperiaatteisiin. Ehkä he kuvittelevat, että yleisen tiedonkulun paraneminen,
mm. kännyköiden ja internetin kehittäminen, auttaa kehittämään myös parannuksia
kyseisiin ongelmiin. Näin ei tule tapahtumaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Tapahtuu se, että kyseiset <i style="mso-bidi-font-style: normal;">avoimen tiedon välineet lisäävät ihmisten ymmärrystä siitä, kuinka
tärkeää tietojen avoimuus on</i>. Ajan mittaan tämä kehitys aikaansaa sen, että
patenttien, tekijänoikeuksien, pankkisalaisuuksien yms. sisältämät tiedonkulun
rajoitukset ymmärretään yhteiselle kehitykselle haitallisiksi. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Patentti- ja tekijänoikeuskysymyksissä keskeinen
väärinkäsitys on ihmiskuvassa, jonka mukaan ihmiset ovat työtä ja luovuutta
vierastavia laiskureita, jotka eivät kehitä riittävästi tiedettä, taidetta ja
tekniikkaa ellei heitä siitä yksinoikeuksilla palkita – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">ikään kuin jokin määrä kehitystä olisi riittävä</i>. Tässä käy niin
kuin aina. Se ihmiskuva, johon yhdessä uskotaan, toteuttaa itsensä. Kun voittajille
annetaan erityisiä taloudellisia oikeuksia, ero häviäjiin kasvaa, he turhautuvat
ja alkavat käyttää luovuuttaan aivan muihin tarkoituksiin kuin kansantalouden
kasvattamiseen. Eikä tässä kaikki. Myös luovan luokan koko yhteisöä palveleva suorite
heikkenee, kun se joutuu suuntaamaan energiaansa toisiaan vastaan kilpailemiseen
ja erityisasemansa säilyttämiseen. Lääkefirmojenkin mainos-, PR- ja
oikeudenkäyntikulut lienevät jo kasvaneet suuremmiksi kuin tutkimus- ja
kehityskulut. Tämä tie johtaa umpikujaan.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt;">Historiaa
ei ole tältä osin kuitenkaan vielä kirjoitettu. Yksityisten monopolien alasajo on
mahdollista tehdä vähemmin vaurioin kuin valtiovallan monopolien hävittäminen. Kaksi
merkittävää asiaa on tänään aivan toisin kuin 1980-luvun Itä-Euroopassa.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt;">Meillä
on internet. Sitä samaa välinettä, jonka avulla kyseisillä monopoleilla rikastuneet
ovat muiden rikkaiden kanssa yhdistäneet rahansa, kaupankäyntinsä ja etunsa kansainvälisiksi
markkinavoimiksi, voidaan käyttää myös tavallisten kansalaisten etujen yhdistämiseen.
Tuskin olen väärässä, jos arvioin, että yli puolet internetin sadoista
miljoonista käyttäjistä on sitä mieltä, että markkinavoimat ovat saaneet
maailmassa liian paljon valtaa. Kun tämä enemmistö näkee ja ymmärtää, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">markkinavoimien valta on periaatteessa vain
salatun ja yksinoikeuksia nauttivan tiedon valtaa</i>, kaikki muuttuu. Joku luo
alun, jolle kehittyy miljoonien tasavertaisten jäsenten kansainvälinen nettiyhteisö,
joka ilmaisee tahtonsa muutokseen, saa yhteisyydestä voimaa ja käyttää sitä
vaaliuurnilla. En näe mitään syytä sille, miksi näin ei voisi käydä.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt;">Toiseksi
meillä on demokratia. Kaikissa niissä maissa, joille IP-oikeudet ovat tärkeitä,
on demokraattinen hallinto, jossa enemmistö päättää laeista. Ei tarvita mielenosoituksia
eikä vallankumouksia. Riittää, että enemmistö äänestää patentti- ja
tekijänoikeuslait nurin. Poliittisesti tällainen tilanne on tietysti uusi ja
luovia ratkaisuja vaativa. Rintamalinja ei noudata oikeisto-vasemmisto -jakoa
vaan kulkee niiden sisällä. Oikeistosta toisella puolella ovat ne
kasvu-uskovaiset jotka ajavat tukia tuotannolle uskoen, että rikkaiden auttaminen
auttaa myös köyhiä, ja toisella puolella ovat ne, jotka uskovat vapaiden ja
tasapuolisten markkinoiden tuottavan kaikille parhaan tuloksen. Vasemmistosta toisella
puolella ovat ne, jotka kannattavat yhteiskunnallista ohjausta köyhien puolesta
kapitalisteja vastaan, ja toisella puolella ovat ne, joiden mielestä tärkeintä
on demokratia, tasapuoliset mahdollisuudet kaikille.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 12pt;">Jotenkin
minusta tuntuu, että tämä uusi jakolinja on jo olemassa, vaikkakin piilossa, ja
ne, jotka kannattavat monopoleista vapaata markkinataloutta ja kansalaisten
tasavertaisille tahdoille perustuvaa demokratiaa, odottavat vain tämän yhteisen
tahdon ilmituloa ja politisoitumista ja irrottautumista vanhoista ympyröistä.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-91327737257874527142012-09-23T14:57:00.001+03:002012-09-23T14:57:52.890+03:00Monopolipeliä<br />
<a href="http://www.soininvaara.fi/2012/09/22/monopolipelia-laaketutkimuksen-rahoitus/">Soininvaaran blogiin</a><br />
<blockquote cite="comment-222860">
<strong><a href="http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1388101071979883893#comment-222860">Kalle</a></strong>:
Neuvostoliittoa kokeiltiin jo Osmo. <img alt=";)" class="wp-smiley" src="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-includes/images/smilies/icon_wink.gif" />Jokin “sovittu” järjestelmä on vielä huonompi kuin tämä sopimaton. </blockquote>
Kalle ei nyt oikein ymmärrä. Tämä nykyinen patenttijärjestelmä on nimenomaan valtiovaltojen kesken sovittu ja ylhäältä ohjattu järjestelmä. Avoimessa ja tasapuolisessa taloudessa ei ole mitään valtaelimien määräämiä monopolioikeuksia, ei patenttiakaan.
<br />
<br />
Olipa patenttien, myös lääkepatenttien, alkuperäinen tarkoitus mikä tahansa, nyt niistä on muodostunut yksi tärkeimmistä taloudellisen sodankäynnin aseista. Patentti on täsmäase, jolla taloudellisesti voimakkaimmat maat valloittavat heikompien maiden taloutta ja jolla suuryhtiöt kasvattavat eroaan pieniin yrityksiin nähden ja rikkaat köyhiin nähden. Siten se on yksi keskeinen syy kaikkiin niihin ongelmiin, joita eriarvoistuminen maailmassa aikaansaa, mukaan lukien terveydelliset ongelmat, kuten Ville yllä kirjoitti, kuin myös nykyinen rahatalouden kriisi, joka perustuu pitkälti kasvavien tuloerojen tasaamistarpeeseen velkarahalla.
<br />
<br />
Tässä mielessä WTO ja sen haarakonttori TRIPS on nykyajan Neuvostoliitto. Se on suurvaltojen ja suuryhtiöiden hallinnoima elin, joka on päässyt sellaiseen valtaan, jolla se voi säädellä globaalia taloutta hallinnoijiensa eduksi. Kyseisten firmojen ideologiset ”oikeutuksetkin” noudattavat samaa kaavaa.
<br />
<br />
Neuvostoliitossa selitettiin, että poliittisen vaikutusvallan saavuttamiseksi taloudellinen kasvu on välttämätöntä ja se vaatii suuria investointeja, ja se vaatii keskitettyä hallintoa, ja se vaatii puolueen ylivaltaa. Se vaatii myös ylhäältä ohjausta, sillä eiväthän ihmiset omasta halustaan tee mitään yhteisesti arvokasta. Ja kansa tietysti uskoi näin ”vedenpitävää” päättelyä, vaikka tavallisten ihmisten vapautta jouduttiinkin näin polkemaan. Sehän tapahtui vain yhteiseksi eduksi. Mutta miten kävi? Vallan ja talouden väkisin kasvattamisesta tuli pakkomielle, johon pyrkiminen kulutti yhä enenevästi yhteisiä voimavaroja, kunnes koko järjestelmä romahti.
<br />
<br />
TRIPS-valtiossakin selitetään, että taloudellinen kasvu on välttämätöntä ja se vaatii kalliita investointeja, ja se vaatii tuottajille erityisiä insentiivejä, mm. patenttien monopolioikeuksia. Niitä tarvitaan, koska eiväthän ihmiset kehitä mitään yhteisesti arvokasta, lääkkeitäkään, elleivät he saa tekemisiinsä yksinoikeutta. Ja kansa tietysti uskoo näin ”vedenpitävää” päättelyä, vaikka joudutaankin rajoittamaan tavallisten ihmisten vapautta kehityksen hyödyntämiseen. Sehän tapahtuu vain yhteiseksi eduksi. Mutta miten tulee käymään? Kasvusta tulee yhä välttämättömämpää, monopolioikeuksista yhä tärkeämpiä, yritysten välisestä sodasta yhä kovempaa ja menestyjien ja menestymättömien välisestä kuilusta tulee yhä syvempi. Siten erityisiin insentiiveihin ja monopolioikeuksiin perustuvan talousjärjestelmän koossapitäminen kuluttaa yhä enemmän yhteisiä voimavaroja, kunnes se romahtaa.
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-15189998537249553172012-09-10T16:21:00.000+03:002012-10-05T16:08:00.025+03:00Liberalismin on aika herätä<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nykyisiä oikeistoälyköitä on kritisoitu
siitä, että heidän liberalisminsa unohtaa utooppisuuden, toivon ja ajatuksen
paremmasta maailmasta. Näin tavallaan onkin. Liberalismin utopia
ei kuitenkaan voi olla valtion ohjauksen tai tukitoimien lisäämisessä sen enempää kilpailukyvyn kuin luonnonsuojelun nimissä, kuten jotkut ovat ehdottaneet. Liberalismin utopia on aina yksilön vapauttamisessa kollektiivisten valtarakenteiden ohjauksesta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nykynen liberalismi on uusliberalismia, jonka ongelma on se, että se on unohtanut perustansa,
vapaan ja tasa-arvoisen yksilön. Nykyiset oikeistoälyköt ovat 1960- ja 70-lukujen
vasemmistoälykköjen vastapooli ja heidän ajatusmaailmansa ja oppinsa on perua sen ajan
vastakkainasettelusta, sosialismi ja työväenliike vastaan kapitalismi ja
työnantajat. Heidän utopianaan ei ole vapaasti onneaan tavoitteleva yksilö vaan
vapaasti markkinoita hallitseva yritys, jota eivät valtiovallan ja työväenliikkeen toimet rajoita. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ilmiö on maailmanlaajuinen ja uusliberalismin aate on pitkälti onnistunut
tavoitteissaan. Tavallisten kansalaisten elämään vaikuttavat päätökset tehdään
yhä useammin suuryrityksissä, ylimpinä pankit, joiden kiristysotteeseen lähes
kaikkien maiden hallitukset ovat joutuneet. Samalla kuilu suuryritysten
omistajien ja johtajien ja tavallisen kansan välillä on syventynyt. Liberalismin päävastustajia eivät tänään ole niinkään valtiovallat kuin maailman finanssilaitokset. Kuitenkin niin, että avainasemassa ovat poliitikkojen ja talousmiesten yhteiset edut.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänään, kuten aina, liberalismi ei voi tähdätä mihinkään muuhun kuin
tavallisen kansalaisen aseman parantamiseen suhteessa niin valtiovaltaan kuin
muihin kollektiiveihin, tänään erityisesti yrityksiin. Utooppisena se ei
myöskään tähtää pieniin muutoksiin vaan suuriin edistysaskeliin, sellaisiin,
jotka tänään ovat epärealistisia, mutta joita voidaan perustella yksilön
vapaudella ja tasa-arvolla, oikeudella tulla kohdelluksi niin kuin jokaista
muutakin kohdellaan. Liberalismi ei voi myöskään rajautua kansallisesti.
Yksilöllisyyshän on kaikkia maailman kansalaisia yhdistävä tekijä. Olipa
henkilö suomalainen tai kiinalainen, hindu tai muslimi, hän on joka tapauksessa
yksilö. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Niinpä utooppinen liberalismi keskittyy tänään sellaisiin kysymyksiin kuin:
Kuuluuko osakeyhtiöiden rajattu vastuullisuus liberaaliin talouteen? Sehän
mahdollistaa sen, että esimerkiksi pankin ajautuessa vararikkoon sen omistajat
menettävät vain sijoittamansa summan, kun varsinaiset velat tulevat muiden
maksettaviksi. Kuuluuko pankkisalaisuus liberaaliin talouteen? Onko pankkien
vapaus salata liiketoimensa perustellumpi kuin yksilöiden vapaus tietää, millaisiin
sopimuksiin pankit rahoja sitovat. Pankkien toimien seurauksethan eivät rajaudu
vain osallisiin vaan niiden vaikutuspiiri on – kuten tänään nähdään –
maailmanlaajuinen, jokaista rahankäyttäjää koskeva. Kuuluvatko patentit ja
tekijänoikeudet liberaaliin talouteen? Nehän ovat valtiovaltojen luomia
monopoleja, jotka ajautuvat kaupankäynnin kautta suurten yritysten hallintaan
vaurastuttamaan niiden omistajia ja johtajia – ja tietysti myös asianajajia.
Patenttisodissa, niin kuin muissakin sodissa, häviäjiä ja vapautensa menettäviä
ovat tavalliset rivimiehet.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"></span><br />
<div style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Valitettavasti aito liberalismi on tänään
unessa. Toivon ja luulen kuitenkin, että herääminen on lähellä, sillä uusliberalismin
seuraukset alkavat käydä tavallisille kansalaisille kestämättömiksi.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-67571264356310167172012-09-02T13:17:00.000+03:002012-09-02T13:24:46.996+03:00Sosialismin vankilasta uusliberalismin vankilaan<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Kiintoisaa on, että tänään
maailmaa hallitseva ideologia, jota uusliberalismiksi tai talouden vapaudeksi kutsutaan,
perustaa oppinsa väkivallattomuuteen. Tarkemmin sanottuna pakottamisesta
vapaaseen taloudelliseen vaihdantaan. Siksi mm. valtiovallan pakolla toteuttama verotus
on kyseisen periaatteen mukaan varastamista – ja veroparatiisien käyttö moraalisesti
hyväksyttävää. Kaikki yksityinen ja vapaaehtoinen kaupankäynti on sen sijaan paitsi sallittua niin välttämätöntä, suureen yhteiseen
päämäärään etenemistä.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Tässä ovat nyky-yhteiskunnan henkisen vankilan
perusmuurit, joiden sisään kansa tungeksii – siltä osin kuin vapautuu
sosialismin vankilasta.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Ongelma muodostuu siitä,
että fyysisen väkivallan vihassaan tämä ideologia ei tunne taloudellista väkivaltaa. Kaikki taloutta koskevat menettelyt,
uhkailut ja painostukset ovat vapaasti käytettävissä. Ja niitä on käytettävä,
sääliä tuntematta. Ellei käytä rahan tarjoamia kyynärpäitä, muut ryntäävät
edelle. Ellei anna potkuja, pääsee omasta työpaikastaan. Näin kaikki
ideologiset vankilat muodostuvat. Olennaista ei ole se, kuinka moniin vapaudenriistot
tai potkut todellisuudessa kohdistuvat, vaan niiden uhka; ellei toimi niin kuin
odotetaan, tullaan rankaisemaan. <o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Todellisuudessa taloudelliset
menetykset ovat yhtä epämieluisia kuin fyysiseen vapauteen puuttumiset. Moni
ottaisi mieluummin kohtalaisen selkäsaunan kuin miljoonan euron menetyksen tai
lyhyen linnatuomion kuin potkut hyvästä työpaikasta.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Sitten ratkaisun puolelle.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Rankaisemisessa, ja sillä
uhkaamisessa, olennaista on luokittelu. Ketään ei voida rangaista, ellei häntä
ole jonkin luokittelun mukaan määritelty yhteiselle edulle haitalliseksi.
Yhteinen etu on tietysti kyseisen vankilan etu. Siellä on kahdenlaisia vankeja,
niitä, joita vartioidaan ja niitä, jotka vartioivat. Jälkimmäisten asema
perustuu siihen, että he omistavat vankilan ja luokitteluvallan. Siksi he kuvittelevat olevansa vapaita.</span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Taloudellisen vankilan
kyseessä ollen luokittelu tapahtuu tietysti taloudellisen edullisuuden mukaan. Vankilan
omistajat antavat tiettyjä etuja niille vangeille, jotka edesauttavat heidän
taloudellisia pyrkimyksiään ja määräävät kovennettua niille, jotka estävät
heidän rikastumistaan. Perustelu tällaiselle toiminnalle on se, että mitä
vauraammiksi vanginvartijat tulevat, sitä paremmaksi voidaan vankilaa kehittää ja sitä
paremmin myös vangit voivat – ja tietysti vangit sen uskovat, kun vartijat näin
vannovat.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Ideologinen ratkaisu on
yksinkertaisesti se, että päätetään, ettei kyseisen vankilan tarvitse tuottaa
voittoa. Vanginvartijoiden ei tarvitse luokitella vankeja sen mukaan, millä
tavoin he edesauttavat vartijoiden vaurastumista. Heiltä jopa kielletään
tällainen diskriminointi.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;"></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Trebuchet MS", sans-serif;">Millaisia muutoksia käytännön
talouteen tämä ideologinen muutos edellyttäisi, siitä olen kirjoittanut muualla
netissä.<o:p></o:p></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-14974306625482820462012-08-28T15:10:00.000+03:002012-08-28T16:39:31.081+03:00Patenttien yleisestä hyödyllisyydestä<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Applen ja Samsungin patenttikiistan
yhteydessä on esiin otettu (Jukka Kemppinen </span><a href="http://kemppinen.blogspot.fi/2012/08/patentit.html#comment-form"><span style="color: blue; font-family: Calibri;">blogissaan</span></a><span style="font-family: Calibri;">)
melko maltillinen näkemys patenttien hyödyllisyydestä. USA:n Yhdeksännen Hallintopiirin Valitustuomioistuimen</span></span><span style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="font-family: Calibri;">
päätuomari Alex Kozinski on todennut: <span style="color: #222222;">”Yksityinen
omistusoikeus ja sen osana yksinoikeus henkisen luomistyön tuotteisiin on
elämäntavallemme keskeinen. Se edistää investointeja ja innovaatioita, se
edistää kulttuurimme kasvua ja suojaa ihmisen moraalisia oikeuksia luovuutensa
tuloksiin. Mutta yksityisomistuksen liioittelu voi olla huono lääke.
Esimerkiksi yksityinen maaomaisuus on paljon hyödyllisempää, jos sitä erottaa
toisten tonteista maantie, valtatie, puisto tai viemäri. Sama koskee henkistä
omistusoikeutta. Liiallinen suojelu on yhtä vahingollista kuin riittämätön
suojelu. Luovuutta ei voi kuvitella vailla laajaa tekijänoikeudesta vapaata
aluetta (public domain). Mikään – todennäköisesti mikään sen jälkeen kun tuli
opittiin valjastamaan – ei ole todella uutta. Kulttuuri ja sen osana tiede
kasvaa kasautumalla. Jokainen luova henkilö rakentaa sen varaan, mitä on tehty
ennen häntä. Liikasuojelu tukehduttaa juuri ne luovuuden voimat, joita se
väittää varjelevansa.”<o:p></o:p></span></span></span></div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Hieno
lainaus Kozinskiltä. Aivan kuin joku olisi kirjoittanut – ehkä kirjoittikin – joitakin
sukupolvia sitten: ”Kansallinen omistusoikeus maahan ja sen osana uusien
maanomistusten hankkiminen ympäri maailman on elämäntavallemme keskeinen. Se
edistää investointeja talouteen ja asevoimiin, se edistää kulttuurimme kasvua
ja suojaa ihmisen moraalisia oikeuksia valloituksiinsa. Mutta maanomistuksen
liioittelu voi olla huono lääke. Maan omistamien on paljon hyödyllisempää, jos
siitä ei liiaksi sodita ja sen hankkimiseksi uhrata kaikkea sitä hyvää, varallisuutta
ja ihmishenkiä, jonka hankkimiseksi toimiin on ryhdytty. Liioiteltu
imperialismi tukehduttaa lopulta sen kulttuurin, jota se väittää
varjelevansa."<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Kuitenkin,
tänään useimmat ymmärtävät, ettei liioittelematonta imperialismia ole olemassa.
Jos asein suoritettuja maananastuksia pidetään elämäntavan keskeisenä
ominaisuutena, mikään ei rajoita niitä kylänrajojen laajennuksiin eikä
alkuasukkaiden maiden valtaamiseen. Niiden oma logiikka vaatii enemmän ja
enemmän, kunnes riittävä takaisku osoittaa koko kyseisen elämäntavan heikkouden
– käytännössä tämä toteutui maailmansotien hävityksenä. Niinpä tänään tuskin
kukaan niistäkään, jotka edelleen uskovat asevoimien hyödyllisyyteen, tekevät
sitä uusien valloitusten toivossa. Kyse on enää pelon tasapainosta.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Nykyinen
imperialismi on taloudellista ja sen yhtenä kärkenä ja aseena on patentti,
kehittyneiden maiden käytännössä omilleen myöntämä ja kansainväliseksi painostama
oikeus valloittaa tieteellisen ja teknisen kehityksen alueita itselleen ja kieltää
muilta niiden käyttö. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Niin kauan kuin
tätä pidetään elämäntavallemme keskeisenä ja oikeana ominaisuutena, mikään ei
rajoita patenttisotien laajenemista. Ne tulevat kuluttamaan yhä enemmän
yhteisiä voimavaroja ja haittaamaan tieteellistä kehitystä rajoittamalla ja ohjaamalla
sitä suuntaan, joka syventää kuilua menestyvien ja menestymättömien välillä. Ja
se tulee johtamaan – kehitys on jo täydessä käynnissä – yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen
umpikujaan. Demokraattisissa maissa ja kansainvälisissä yhteisöissä rikkaiden
ja köyhien välisen kuilun syvenemistä joudutaan kuromaan umpeen lainanannolla. Rikkaat
lainaavat köyhille, jotta kaikki voisi jatkua niin kuin ennenkin. Lainoilla on
kuitenkin se huono puoli, että ne pitäisi maksaa takaisin. Jos talouden syvät
rakenteet, imperialistiset mekanismit toimivat niin kuin ennenkin, takaisinmaksusta
tulee kuitenkin yhä vaikeampaa. Joudutaan luopumaan joko demokratiasta ja
rauhasta tai nykyisestä rahajärjestelmästä – tai molemmista.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Viisaudestaan
huolimatta Kozinski ei osannut tai uskaltanut todeta, ettei liioittelematonta
yksinoikeutta keksintöihin ole olemassa. Vika on itse periaatteessa. Yksinoikeuden
ulottaminen henkisen luomistyön tuloksiin on tuhoon johtava käytäntö. Kestävä
talous ja kehitys voidaan saavuttaa vain luopumalla talouden imperialistisista,
toisten olemassaoloa ja kasvua rajoittavista rakenteista, joista patenttioikeus
on merkittävä osa.<o:p></o:p></span></span></div>
Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-19652987105516237572012-07-21T19:42:00.000+03:002012-10-05T16:00:22.727+03:00Maapallon kestokyky, työllisyys ja hyvinvointi<a href="http://www.soininvaara.fi/2012/07/14/maapallon-kestokyky-tyollisyys-ja-hyvinvointi/">Soininvaaran blogiin</a><br />
<br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Osmon ongelmanasettelu on täyttä asiaa ja esittää
nykytalouden vaikeimman ongelman, jonka julkilausumista niin monet poliitikot
välttelevät. Mutta ne ratkaisuehdotukset …<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt;">Toivo
siitä, että talouskasvu saataisiin kytketyksi irti luonnonvarojen kulutuksesta,</span><span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;"> on epärealistinen niin teoriassa kuin käytännössä. Ihmiset nyt vain
ovat ahneita myös materiaaliselle kulutukselle. Vai onko joku kuullut taloutta
kasvattavasta ammattiryhmästä, joka aineettoman tuotannon myynnillä
vaurastuttuaan olisi vähentänyt materiaalisen tuotannon kuluttamistaan, muuttanut
pienempiin asuntoihin, siirtynyt halvempiin ruokiin, ostanut vaatimattomampia
autoja, vähentänyt elektronisten vempainten hankintaa ja luopunut ulkomaanmatkoista
– tai edes pitänyt ne entisellä tasolla. Mainittakoon, että tähän aineettomien
palveluiden myyjien joukkoon kuuluvat mm. pankkiirit, poliitikot, johtajat,
lääkärit, virkamiehet, mediaväki, konsultit ja taiteilijat mutta tietysti myös sairaanhoitajat,
lastentarhanopettajat, hierojat ja siivoojat. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Ajatus siitä, että siirtämällä painopistettä työn
verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin, voitaisiin kyseinen ongelma ratkaista,
on paitsi virheellinen niin vaarallinen. Se johtaa aivan päinvastaiseen
tulokseen kuin on tarkoitettu.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Niin kauan kuin tuotanto on ylhäältä ohjattua ja
palkittua – kapitalistista tai sosialistista siinä mielessä kuin olen mm. <a href="http://www.nic.fi/~mhyrylai/UYJ.pdf">kirjassani</a>,
<a href="http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/">blogissani</a>
ja <a href="http://www.democraticeconomy.net/">kotisivullani</a> esittänyt
– ylhäällä olevat ryhmät voivat pitkälti määritellä omat palkkansa niin, että
ne ovat linjassa muiden rikkaiden ja tavoitellun ostovoiman kanssa haittaverojen
määrästä riippumatta. Jos veroja nostetaan, nostetaan myös palkkiota. Samaan
ideologiseen pakettiin kuuluu tuotannon tehostaminen ”kannustimilla”. Ne
kasvattavat toimeentuloeroja – rikkaitahan kannustetaan maksamalla heille
enemmän ja köyhiä kannustetaan pitämällä heidän elintasonsa alhaalla. Siten kasvun
myötä laajenevilla rikkaiden joukoilla on aina varaa lisätä kulutustaan ja sen
ne myös tekevät. Kun ruoan, raaka-aineiden ja energian hinnat nousevat haittaverojen
tai luonnollisen niukkuuden takia, kokonaiskulutus voi kapitalistis-sosialistisessa
taloudessa aleta vain siten, että keskiluokan ja köyhien kulutus vähenee. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Vaarallinen tämä kehityssuunta on paitsi
yhteiskuntien myös luonnon kannalta, sillä yhteiskunnan polarisoituminen johtaa
aina kokonaisuuden kannalta turhan kulutuksen kasvuun. Vastakkaisten
pyrkimysten välisissä taisteluissa, äärimmillään vallankumouksissa ja
sodankäynneissä, luonnon hyvinvointi on viimeinen asia, jota ajatellaan. Mitä
tärkeämpää on kilpailussa menestyminen, niin politiikassa kuin taloudessa, sitä
suruttomammin voimavaroja kulutetaan.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Tästä syystä ainoa kestävä ratkaisu on
taloudellisen kilpailupaineen alentaminen. Se voi tapahtua vain menestymisen
palkintoja pienentämällä ja syrjäytymisen katkeruutta lieventämällä.
Jälkimmäiseen on jo ehdotettu ratkaisukin, perustulo. Edellisen suhteen ratkaisuehdotusten
suunta osoittaa edelleen kohti tuhoa, sillä perinteinen tuloerojen tasaus
progressiivisella tuloverolla on menettänyt tehonsa eikä muutakaan ole
keksitty. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">Globaalissa taloudessa verotus on kaikkiaan huono
tapa tasata tuloeroja, koska juuri ne, joiden tuloja tulisi voimakkaimmin
verottaa, pystyvät hyödyntämään valtioiden välistä verokilpailua ja siirtämään
tulojaan veroparatiiseihin. Nykytaloudessa ainoa ja muutenkin paras tapa on
puuttua niihin globaalin talouden ominaisuuksiin, jotka ovat tehneet rikkaiden
rikastumisesta lähes automaattista. Eikä tähän tarvita ylikansallista hallintoa
eikä säätelyn lisäämistä vaan päinvastoin sellaisista aitoon markkinatalouteen
kuulumattomista, ylikannustavista säätelytoimista luopumista, jotka aikanaan luotiin
teollisen kasvun edistämiseksi.</span><br />
<br />
<br />
<span style="font-family: "Verdana","sans-serif"; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri;">----</span></div>
<blockquote cite="comment-213024">
<strong><a href="http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=1388101071979883893#comment-213024"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tiedemies</span></a></strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">: Minusta ongelma on yksinkertaisinta ratkaista pyrkimällä määrittämään luonnonvarojen kulutuksen kestävä taso (ts. jokaisen luonnonvaran kohdalla tietenkin erikseen), ja pistää kaikki poliittiset panokset suoraan siihen, että tämä kestävä taso ei ylity, sensijaan että yritettäisiin puuttua mallin muihin parametreihin suoraan. </span></blockquote>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällä ratkaisulla on pari heikkoutta. Ensiksi se on luonteeltaan sosialistinen, säätelyä lisäävä ja toteutuakseen se vaatisi kansainvälisen elimen, joka määrittelisi kunkin luonnonvaran kulutuksen kestävän tason. Tällaisen elimen työskentely olisi kuitenkin kovaa kilpailua siitä, miten minkin kohteen kestävä taso määritellään ja ketkä pääsevät hyödyntämään ja kuinka paljon kenenkin maalla olevia luonnonvaroja. Mahdoton tehtävä. Toiseksi tämä ratkaisu vain kärjistäisi – kuten edellä esitin – yhteiskuntien polarisoitumisen ongelmaa ja sitä kautta lisäisi turhan kulutuksen määrää, jos muuten taloudessa toimittaisiin niin kuin nykyisin.
</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Siitä olen samaa mieltä kanssasi, ettei ihmisten ahneudelle ja kilpailutaipumukselle voida mitään – eikä edes pitäisi voida. En puhunutkaan kilpailun rajoittamisesta vaan kilpailupaineen alentamisesta. Voimavarojen kulutushan on verrannollinen voiton ja tappion erotukseen. Mitä suurempi on voitto, sitä enemmän voimavaroja kilpailuun kannattaa sijoittaa. Mestaruussarjan pyörittämisessä kulutetaan monta kertalukua enemmän energiaa kuin harrastelijafutiksessa. Silti kummassakin kilpaillaan täysillä ja nautitaan pelistä.
</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ainoa tietämäni <strong>ratkaisu, jossa yhdistyy sekä alempi kulutuksen taso että tasaisempi tulonjako ja sitä kautta myös vähäisempi sosiaalisen tasauksen eli verotuksen tarve, on talouden institutionaalisten palkintojen pienentäminen</strong>. Olennaista on myös se, ettei tämä ratkaisu vaadi säätelyn lisäämistä vaan sen purkamista.
</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen ymmärtänyt, että kannatat laillani tekijänoikeuksista ja patenteista luopumista sillä perusteella, että päinvastoin kuin yleisesti ajatellaan, ne pikemminkin estävät kuin edistävät taiteiden ja tekniikan kehitystä. Niistä luopuminen on myös linjassa esittämäni ratkaisun kanssa, sillä näiden sisältämät yksinoikeudet ovat juuri tarkoittamiani institutionaalisia palkintoja. Patentit ja tekijänoikeudet ovat erittäin arvokkaita. Siksi niistä kilpailuun ja niiden hallinnointiin käytetään valtavat määrät varoja ja siksi näissä kilpailuissa menestyneet rikastuvat tolkuttomasti ja siksi näin muodostuu itseään voimistava kulutuksen kasvukierre.
</span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällaisia institutionaalisia palkintoja on muitakin. Yhteistä niille on se, että ne ovat alkujaan kansallisin säädöksin virallistettuja tapoja oman tuotannon tehostamiseksi. Sitten muiden maiden on ollut seurattava perässä ja sitten niistä on tullut WTO:n säätelemää taloutta, kansainvälistä kapitalismia, ”reaalimarkkinataloutta”.
Tuhannet tutkijat ja insinöörit tekevät töitä sen eteen, että löydettäisiin aivan uusi energiantuotantotapa, joka tehostaisi niin hyödykkeiden kuin haitakkeidenkin tuotantoa. Itse pitäisin kuitenkin tärkeämpänä sitä, että löydettäisiin uudet omistamisen ja kaupan säännöt, jotka parantaisivat tuotannon hyötysuhdetta vähentämällä haitakkeiden tarvetta. Mielestäni esittämäni ratkaisu on tähän varsin hyvä ehdokas.</span>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-67228979099754224152012-07-11T20:03:00.001+03:002012-07-11T20:14:02.494+03:00Tolkuttomat piratismikorvaukset<a href="http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110950-suomen-suurimmat-piratismikorvaukset-vahvistettu-kkossa#comment-1600586">Ville Hautakankaan US-blogiin</a><br />
<br />
Henkisen työn, musiikin, kirjallisuuden, elokuvataiteen jne, tuloksia voidaan hyvin myydä ilman tekijänoikeuksia. Aivan niin kuin tiedemiesten töitä myydään ilman tieteenkäyttöoikeuksia ja saappaita myydään ilman saappaankäyttöoikeuksia. Näin koko piratismiongelma häviää.<br />
<br />
Myynti on vain suoritettava sillä tavalla kertakorvauksena tekijälle, ettei sitä anneta kenellekään asiakkaalle, joka siis on vapaa levittämään teosta edelleen, ennen kuin tekijän vaatima hinta on maksettu.<br />
<br />
Jos valtiovalta pitää taiteen tuotantoa tärkeänä yhteiselle hyvinvoinnille, se voi ostaa haluamiaan teoksia bitteinä yleiseen käyttöön aivan niin kuin se ostaa teoksia kirjastoon ja koululaisille. Valtiovallan maku ei varmaan tyydytä kaikkia, mutta mikään ei estä jonkin tekijän ihailijoita yhdistämästä halujaan ja rahojaan tämän teosten ostamisessa. <br />
<br />
Olen esittänyt tämän aiemminkin ja aion esittää tulevaisuudessakin aina kun joku, jonka pitäisi olla asiaan perehtynyt, esittää totena väitteen, että ilman tekijänoikeuksia taiteilijoiden ansiot putoisivat niin että taiteen tekeminen loppuisi: Sen ongelman minkä internet on luonut, se myös ratkaisee. <br />
<br />
Tekijä esittelee teoksensa haluamallaan tavalla, vaikkapa näyttein, tähän tarkoitukseen luodulla sivustolla. Hän laittaa näyttöön sen kokonaishinnan, jonka hän teoksesta vaatii, ja sen aikamäärän, jonka kuluessa hän edellyttää kaupan tapahtuvan. Näihin tietoihin jokainen internetin käyttäjä pääsee käsiksi tarkoitukseen sopivan hakusysteemin kautta. Sitten jokainen, yksilö taikka ryhmä, joka haluaa teoksen omaan ja muiden käyttöön, sitoutuu maksamaan siitä sen summan, jonka arvoisena hän haluaan pitää. Maksu voi olla suuri tai pieni. Maksujen keräytyminen näkyy ruudulla ja kun vaadittu summa täyttyy, maksut siirretään ostajien tileiltä tekijän tilille ja teos avautuu kaikkien käyttöön. Ellei summa täyty määräaikaan mennessä, tekijä voi hyväksyä jo syntyneen summan tai hän voi luopua kaupasta.<br />
<br />
Edellä esitetyllä kaupankäyntitavalla on joukko erityisiä ominaisuuksia verrattuna henkisten teosten kapitalistiseen kaupankäyntiin.<br />
1) Se on aidosti markkinataloudellinen. Tekijä voi vapaasti päättää teoksensa hinnasta ja jokainen on vapaa osallistumaan teoksen hankintaan itse valitsemallaan summalla. Kauppa syntyy, jos myyjän ja ostajien toiveet kohtaavat. Mikään säätelijä tai oikeuksienhaltija ei tule väliin. Kaikkea, millä on arvoa kuluttajille, kannattaa tuottaa.<br />
2) Se hyödyntää internetiä täysimääräisesti. Se ei edellytä internetin käytön rajoittamista yksinoikeuksien turvaamiseksi, piraattien ahdistelua eikä kovien pelottelurangaistuksien käyttöä niin kuin nykyisen kaupankäynnin ylläpitäminen.<br />
3) Se muodostaa perustan myös teoksen saattamiselle fyysiseen muotoon, esimerkiksi kirjaksi. Kun teoksen bitit ovat vapaasti käytettävissä, ne ovat sitä myös kirjapainoille, joten ne voivat myydä kirjoja niitä haluaville vain painatuksen hinnalla. Tämä voidaan toteuttaa varsinaisen kaupankäynnin yhteydessä. Mukaan näyttöön tulee kirjanpainajan tai painajien tarjous: jos pokkarin tai kovakantisen tilaajia tulee se ja se määrä, kukin saa teoksesta kirjan siihen ja siihen hintaan. Ostajan ei tarvitse mainita kuin sen hinnan, jonka hän on valmis maksamaan.<br />
4) Mainonnan osuus teoksen kaupittelussa vähenee, koska kenenkään muun kuin tekijän ei kannata teosta mainostaa. Se tarkoittaa sitä, että teokselle vieraiden vaikuttimien ohjaava merkitys niin tekijälle kuin kuluttajillekin heikkenee.<br />
5) Sama kaupankäyntitapa sopii kaikille biteiksi saatettaville, kirjallisuudelle, musiikille, tietokoneohjelmille kuin myös televisio-ohjelmille ja elokuville. Kalliille teoksille, joille on suuri kuluttajakunta, löytyy myös suuri määrä ostajia.<br />
6) Tämä kaupankäyntitapa tarjoaa mahdollisuuden myös ja erityisesti sellaiselle ostamiselle, jonka motiivina on yhteinen hyvä. Jos jokin teos arvioidaan yleishyödylliseksi, vaikkapa oppikirja, yhteiskunta voi ostaa sen kaikkien käyttöön. Myös yksityinen sponsorointi on mahdollista. Jos jokin teos on jonkun mielestä todella merkityksellinen, hän voi ostaa sen vaikka yksin kaikkien käyttöön. Ostajat voivat myös toimia nimillään: nämä henkilöt ovat pitäneet kyseisen teoksen julkaisemista merkittävänä tapauksena. Asiantuntijuuskin saa arvonsa.<br />
7) Viimeiseksi ehkä tärkein ero kapitalistiseen kaupankäyntiin verrattuna: kaupankäyntitapa, jossa teos avautuu myös niiden käyttöön, jotka eivät siitä ole maksaneet, sopii anteliaille ja yhteistä hyvää arvostaville luonteille. Silloin myös sellaisen informaation kannattavuus lisääntyy, jonka arvo ei vähene siitä, että se tulee yhteiseksi.<br />
<br />
----<br />
<br />
Peter, puhuin TEKIJÄNOIKEUKSISTA, en tekijän OIKEUKSISTA, joihin kuuluu mm. omistusoikeus työnsä tuloksiin. Kun saappaantekijä myy tuotteensa, hän myy saappaat, ei tekijänoikeutta tekemiinsä saappaisiin. Samoin voidaan myydä myös henkisen työn tuloksia. Tätä tarkoitin, kuten varmaan ymmärrät.<br />
<br />
Se, ettei kuvaamani kauppatapa ole tullut käyttöön, johtuu siitä, että niin kauan kuin noudatetaan lain vahvistamaa käytäntöä, jonka mukaan tekijänoikeus sisältää kaupan olevan yksinoikeuden teoksen kaupalliseen hyödyntämiseen, niin kauan taitelijoiden ja erityisesti heidän töistään toimeentulonsa saavien kannattaa hyödyntää mahdollisuutta yksinoikeuteen. <br />
<br />
Tilanne on verrattavissa siihen, että maissa, joissa korruptio, mm. erilaisten oikeuksien ostaminen niitä hallinnoivilta tahoilta, on vallitsevana käytäntönä, korruptioon perustumattomat viranhaltijoiden palkitsemismenetelmät jäävät kehittymättä, vaikka kaikilla olisi täysi vapaus olla myös korruptoimatta ketään. Niissä maissa yleinen näkemys on, että vaikka korruptio mahdollistaa joillekin aivan tolkuttomat tulot ja vaikka se aiheuttaa kaikenlaista harmia, tavalliset pikkuvirkamiehet tarvitsevat korruptiota voidakseen ruokkia perheensä ja siksi korruptiota tarvitaan. Me tiedämme, että myös toisenlainen tapa on mahdollinen ja parempi lopulta myös pikkuvirkamiehille.<br />
<br />
Tekijänoikeuksien suhteen olemme joukkona kuitenkin yhtä sokeita. Katsomme, että vaikka niitä hyödyntämällä jotkut saavat aivan tolkuttomat tulot ja vaikka niiden hallinnointi aiheuttaa kaikenlaista turhaa työtä ja harmia, tavalliset taiteilijat tarvitsevat niitä voidakseen ruokkia perheensä. Siksi tekijänoikeuksia tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten edellä osoitin. <br />
<br />
Mikään ei kuitenkaan muutu, ennen kuin ajattelutapa muuttuu. Aluksi on todettava, että tuotannollisten ja kaupallisten järjestelmien ensisijainen tarkoitus ei ole antaa toimeentuloa kenellekään vaan tyydyttää kuluttajien tarpeita. Kuluttajat eivät ole tuottajia varten vaan tuottajat ovat kuluttajia varten. Jos löytyy kauppatapa, joka on kuluttajille hyvä, mutta jolla myös tuottajat saavat toimeentulonsa, se on lopulta parempi kuin systeemi, jolla tuottajien voitot maksimoidaan, mutta kuluttajien asema on heikko.Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1388101071979883893.post-32721860655043486782012-07-04T13:38:00.001+03:002012-07-04T13:47:11.501+03:00Pankkisääntelyn sula mahdottomuus<a href="http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110597-pankkis%C3%A4%C3%A4ntelyn-sula-mahdottomuus#comment-1588912">Henri Myllyniemen US-blogiin</a><br />
<br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Olennainen on blogistin huomio siitä,
että tässä asiassa sosialismi eli säätely vastaan kapitalismi eli vapaus
vastakkainasettelu ei toimi. Puolueiden ja markkinoiden, lue poliitikkojen ja rikkaiden,
edut ovat rahan suhteen yhdensuuntaiset. Rahalla saa valtaa ja vallalla saa
rahaa.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Päättäjien ja omistajien sidosta ei
voida heikentää kapitalismi-sosialismi akselilla liikkuen. Nykyoloissa se vain voimistuu
päivä päivältä. Ainoa mahdollisuus on lisätä vapaiden, riippumattomien
kansalaisten vaikutusta talouden ohjaamisessa. Se tarkoittaa siirtymistä kohti
aitoa kuluttajien eli ostajien ohjaamaa markkinataloutta.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Tähän on myös rahan luonteeseen kuuluvia
perusteita, jotka ovat jääneet huomiotta siirryttäessä kultakannasta nykyiseen
systeemiin. Kun raha on sidottu konkreettisesti omistettaviin kohteisiin, kolikoihin,
seteleihin ja kultaan, se on luonteeltaan omaisuutta kuten talo tai kenkäpari.
Silloin on luonnollista, että siihen kohdistuu samanlaiset yksityisen
omistamisen säädökset kuin muuhunkin omaisuuteen. Erityisen tärkeänä on pidetty
rahan omistamisen ja käyttämisen yksityisyydensuojaa. Se ei periaatteessa kuulu
kenellekään muulle, miten paljon kukin kenkiä tai rahoja omistaa ja mihin niitä käyttää. Poikkeuksen
tekee tietysti verottaja, jonka on saatava tällaisia asioita tietoonsa. Systeemi
toimii periaatteessa, vaikka käytännössä rikkaiden ja verottajien edut ovat pitkälti
yhtenevät ja johtavat tunnettuihin ongelmiin.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Kun kultakannasta luovuttiin ja rahasta
tuli bittejä tietokoneilla, sen luonne muuttui olennaisesti. Siitä tuli vain yhteinen
sopimus siitä, että jokaisella sen käyttäjällä on oikeus hankkia sen muilta
käyttäjiltä ja liikkeelle laskijoilta rahansa ilmoittamalla summalla
hyödykkeitä, joiden hinta muodostuu näin syntyneillä markkinoilla. Tällainen kaikkien
rahan käyttäjien yhteinen sopimus eli lupaus ja sillä operointi ei voi periaatteessa
nauttia yksityisyyden suojaa. Sen käytön tulee olla kaikilta kohdilta julkista
ja avointa eli aidosti markkinataloudellista.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Kun sopimusrahatalouteen sovelletaan
yksityisyyden suojaa, mm. pankkisalaisuutta, jonka pääsevät rikkomaan vain
valtiovallan edustajat ja hekin hyvin rajoitetusti, rahan eli velkasopimusten
tuotanto määräytyy vain sen tuottajien eli pankkien ja rikkaiden ja
valtiovaltojen eli poliitikkojen etujen pohjalta. Heidän etunsa on tietysti kasvattaa
rahojensa eli velkasopimustensa määrää ja maksattaa epärealistisiksi
paisuneiden lupausten laskut kansalaisilla.<o:p></o:p></span></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Calibri;">Toisin sanoen, nykyisistä ongelmista ei
päästä kuin kansalaisten suorittamaa valvontaa lisäämällä. Se ei edes,
tietenkään, vaadi mitään lisäsäätelyä vaan säätelyn poistamista. On huomattava,
että lait rahan omistamista ja käyttöä koskevasta yksityisyydensuojasta ovat
säätelyä. Ne ovat poliittisia päätöksiä, poliitikkojen laatimia eikä heidän
tarkoituksenaan ole suinkaan ollut sinun tai minun pankkitietojen salaaminen
uteliailta naapureilta vaan valtaapitävien ja rikkaiden ja roistojen keskinäisen
kaupankäynnin salaaminen kansalaisilta. <o:p></o:p></span></span></div>Matti H.http://www.blogger.com/profile/02509978693105187636noreply@blogger.com2