Tekijänoikeuden kopiointikäsite ajastaan jäljessä

Petteri Järvisen Uuden Suomen blogiin

"Luovan työn sosialisoijien jauhot eivät ole puhtaat"

Tästä olen Lauri Gröhnin kanssa samaa mieltä. Meillä on tosin eri käsitys sosialisoijista.

Sosialismi ymmärretään yleisesti talousjärjestelmäksi, jossa yhteiskunta lainsäädännön ja ohjeistusten avulla ohjaa tuotantoa ja sen jakautumista ja käyttöä. Tähän tuotantoon kuuluvat myös henkisen työn tulokset, kaikki se mihin meillä tekijänoikeudet kohdistuvat ja mitä hyvitysmaksut hyvittävät. Niinpä esimerkiksi Neuvostoliitossa luovan työn tulokset olivat valtiovallan ja sen elinten hallinnoimia. Sosialistiselle ohjaukselle on tyypillistä asioiden hoidon monimutkaistuminen ja byrokratian kasvu, mikä sitten johtaa tuotannon kehityksen hidastumiseen.

Sosialisoijia eivät siis ole ne, jotka vastustavat hyvitysmaksuja ja teostojen valtaa vaan ne, jotka sanoillaan ja teoillaan lisäävät valtiovallan ja sen virallistamien byrokraattisten elimien, mm. Teoston, kontrollia henkisen työn tuloksiin ja niiden käyttöön.

Surullista tässä on se - aivan kuten sosialismissakin -, että sitä kannattavat eivät ymmärrä kehityksen laajempia kaaria. Alussahan kaikki näytti hyvältä neuvostososialismissakin. Koska puolue perustettiin ajamaan kansalaisten etuja, miten se voisi toimia kansaa vastaan. Sehän järjestää työtä ja tuloja kaikille. Ilman puolueen tarjoamia työpaikkoja ihmisethän menettäisivät toimeentulonsa. Näin eivät ajattelleet vain ne, joilla oli hyvä paikka puoluekoneistossa vaan myös ne, jotka saivat siltä vain murusia - ja moni sellainenkin, jolta vietiin kaikki.

Koska tekijänoikeusjärjestöt ovat perustetut ajamaan taiteiljoiden etuja, miten ne voisivat toimia heidän etujaan vastaan. Näin eivät tänään ajattele vain hyvinvoivat taiteilijat ja ne, jotka ovat teostoilla töissä, vaan myös ne, jotka saavat niiltä maksuja vain euron pari päivässä - ja moni sellainenkin, joka on vain maksupuolella.

Teostojen tulevaisuus on kuitenkin yhtä surkea kuin oli sosialistisenkin talouden. Taistellessaan kehittyvän tekniikan tuomaa käyttämisen ja luomisen vapautta vastaan tekijänoikeusjärjestöt joutuvat yhä monimutkaisempien ongelmien eteen, siksi vahvistamaan valtaansa ja ottamaan itselleen yhä suuremman osan maksuista ja pyörittämään yhä laajenevaa byrokratiaa yhä harvempien eduksi, kunnes koko homman moraalinen voima romahtaa.

Silloin parhaiten menestyvät ne taiteilijat, jotka ovat ajoissa lähteneet rakentamaan ansaintalogiikkaansa aidon markkinatalouden - ei siis kapitalismin - varaan. Sillä myös ja erityisesti biteiksi saatettavia teoksia voidaan myydä markkinaehtoisesti myös ilman kopiointia rajoittavia yksinoikeuksia, joista kaikki hyvitysmaksujärjestelmänkin ongelmat johtuvat.