Kasettimaksu menköön C-kasetin mukana

Soininvaaran blogiin

Katsokaa nyt missä metsässä tämäkin keskustelu vaeltaa. Se on täynnä havaintoja siitä, kuinka joka puolella on puita, joilla on vakava sairaus, hyvitysmaksujen epäloogisuus, Teoston mafiamaisuus, laillisenkin tiedonsiirron verottaminen, byrokratian lisääntyminen, pienten taiteilijoiden jääminen suurten varjoon, maksujen päällekkäisyys jne.

Ja sitten yritetään hoitaa puuta kerrallaan: jotain epäkohtaa voitaisiin ehkä vähentää, jos kerättäisiin taiteilijoille entinen toimeentulo vähän toisella, mutta kuitenkin tekijänoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Ei kyllä oikein tiedetä millä, eikä osata nähdä, että samalla syntyisi taas uusi ristiriitainen vesa tähän samaan synkkään metsään.

Sen metsän nimi on tekijänoikeus, kaupan oleva yksinoikeus hyötyä teoksesta ja rajoittaa sen käyttöä muilta. Puiden huono kunto ei johdu tämän metsän hoitajien pahasta tahdosta eikä taitojen puutteesta vaan puuston DNA:sta. On vain looginen välttämättömyys, että koko se metsä, joka on kasvanut tekijänoikeuden periaatteille, vähitellen rämettyy uudistuskelvottomaksi.

Yhtä välttämätöntä on, että tieteen ja tekniikan kehitys, mm. internet, tulee ennemmin tai myöhemmin hävittämään tämän metsän. Se voi tapahtua hallitsemattomasti tai hallitusti.

Hallitsemattomasti se tapahtuu, jos jatketaan nykyiseen tapaan, tekijänoikeuspuolella keksitään yhä uusia keinoja, joilla tiedonsiirtoa voitaisiin verottaa ja rajoittaa ja kuluttajienoikeuspuolella keksitään yhä uusia tapoja kiertää rajoituksia, ja aikaa ja rahaa kuluu ja ihmisten eripuraisuus voimistuu ja lainkuuliaisuus heikkenee. Myös ja erityisesti maailmanlaajuisesti.

Hallitusti se tapahtuu, jos hyödynnetään teknistä kehitystä ja internetiä ratkaistaessa perusongelmaa, joka on: miten taiteilija/tieteilijä voi saada markkinaehtoisesti palkan työstä, josta on joillekin arvoa/hyötyä, ilman että rajoitetaan tiedon vapaata liikkumista. Oman ratkaisuehdotukseni olen jo esittänyt edellisessä asiaa koskeneessa viestiketjussa, mutta toistan sen vielä tässä – ja tulen toistamaan niin kauan kuin joku osoittaa, ettei se täytä edellä esitettyä vaatimusta.

Tehdään sivusto, jossa on näytteitä tms. tekijöiden aikaisemmista, jo julkaistuista teoksista ja uusista myytävistä teoksista, ja jossa kutakin myytävää teosta kaupataan esimerkiksi niin, että myyjä asettaa hinnan ja päivämäärän, jona myynti viimeistään tapahtuu, ja jossa on mahdollisuus kunkin ostajan ilmaista sitovasti, millä summalla hän on valmis ostamaan tuotteen, siitä huolimatta, että muut saisivat sen ilmaiseksi. Kun näistä sitoumuksista summautuu vaadittu hinta, rahat vaihtavat omistajaa ja teos avautuu kaikille vapaaksi. Ellei hinta täyty, myyjän tehtäväksi jää arvioida hyväksyykö hän pienemmänkin suorituksen vai peruuntuuko kauppa.

----

Mikä tarkkaan ottaen on se ongelma, jonka käsittelemiseen tai ratkaisemiseen tämä keskustelu pyrkii?

Joillekin suurimpana ongelmana näyttää olevan puutteellinen tieto siitä, millaisille muistivälineille musiikkia ladataan ja kuinka paljon. Joillekin pääongelma on se, miten nykyinen kulttuuritarjonta voitaisiin turvata mitään olennaista muuttamatta. Useimmille ongelma on hyvitysmaksujärjestelmän järjettömyys, mutta ratkaisusta ei niin väliä, kunhan tekijänoikeuksiin ja taiteilijoiden oikeutettuihin tuloihin ei kajota. Yhden mielestä suurin ongelma on siinä, että niin harvat ovat lukeneet OPM:n mietinnön.

Eikö tässä kuitenkin ja kaiken kaikkiaan pyritä löytämään ratkaisu siihen, miten taiteilija/tieteilijä voi saada markkinaehtoisesti palkan työstä, josta on joillekin arvoa/hyötyä, ilman että rajoitetaan tiedon vapaata liikkumista.

Mikä tässä ongelmanasettelussa on vikana? Sekö, että se on niin yksinkertainen ja selvä? Vai se, että siihen löytyy looginen ratkaisu? Vai sekö, että kyseinen ratkaisu siirtää kaikki edellä mainitut ongelmat sinne minne ne kuuluukin, roskikseen – ja vähän vähentää niiden kanssa puuhastelijoiden arvovaltaa?

----

Roomassa 1600-luvun alussa: ”Vaikka tämä uusi keksintö, kaukoputki, on mahdollistanut kauemmaksi näkemisen ja joku on saanut taivaankantta tutkiessaan aiheen väittää, että olettamalla Maa liikkuvaksi ja Aurinko paikallaan pysyväksi, kaikki taivaan ilmiöt selittyvät paremmin kuin eksentrien ja episyklien teorian avulla, niin on ymmärrettävä, että sellainen puhe on vain hypoteettista, ex suppositione. Sille väitteelle ei ole mitään käytännön todistetta eikä meidän siten tule hylätä sitä oppia, mitä Raamattu opettaa ja johon kaikki tieteemme ja taiteemme perustuvat.”

Helsingissä 2000-luvun alussa: ”Vaikka tämä uusi keksintö, internet, on mahdollistanut informaation rajattoman levittämisen ja joku on saanut aiheen väittää, että sen avulla voitaisiin tieteilijöillemme ja taiteilijoillemme maksaa markkinaehtoinen palkkio heidän töistään ilman, että informaation kulkua tekijänoikeuksien ja hyvitysmaksujen teorian mukaan rajoitettaisiin, niin on ymmärrettävä, että sellainen puhe on vain hypoteettista. Sille väitteelle ei ole mitään käytännön todistetta eikä meidän siten tule hylätä sitä oppia, mitä Taloustiede ja IP-oikeussäädäntö opettaa ja mille kaikki tieteemme ja taiteemme perustuvat. Ja jos vielä löytyy kohteita, jotka mahdollistavat vastikkeettoman tieteestä ja taiteesta nauttimisen ja oikeutetulta rahastamiselta välttymisen, nämä vapaan luovuuden lähteet on mitä pikimmiten tukittava ja otettava osaksi pyhän Rahan valtakuntaa, jota kaikkien tieteiden ja taiteiden on kumarrettava – niin kuin menestyksellä olemme tähänkin asti tehneet.

Harakka on kaunis lintu

Akateemiseen talousblogiin

Muistaakseni Brechtin näytelmässä Galileo oli kohtaus, jossa Galilei pyysi paavin kardinaaleja katsomaan kaukoputkeensa ja toteamaan kuinka Jupiterilla on kuita kiertolaisinaan. Kardinaalit kieltäytyivät. Miksi? Eivät suinkaan siksi, että ilman katsomistakin tiesivät Galilein olevan väärässä vaan siksi, että tiesivät hänen olevan oikeassa. Kyvyttömyys selittää uudet havainnot vanhalla teorialla muuttui peloksi ja vihaksi.

Haaparannan reaktiossa Harakan kirjaa kohtaan saattaa olla kyse samasta asiasta. Harakka tuo esille nykytalouden vakavia ongelmia, joihin Haaparannan edustama taloustiede ei tiedä kunnollista ratkaisua. Eikä kyse ole luvuista ja määristä, joihin Haaparanta yrittää johdattaa keskustelun, vaan systeemiongelmasta. Kapitalistinen talous ei näytä etsiytyvän tasapainoon kuin lamojen ja sotien kautta. Tämän havainnon kohtaaminen on pelottava asia.

Aivan kuten Haaparanta asiaa tutkimatta mutta silti oikein arvaa, Harakka ei esitä ongelman ratkaisuksi mitään omintakeista. Hän esittää vain taloustieteilijöillekin tutut varovaiset ehdotukset. Kahdenväliset johdannaiset on siirrettävä päivänvaloon. Pankkisalaisuuden aika on ohi.

Ilmeisesti Haaparanta ei kuitenkaan haluaisi kuulla näitä vaatimuksia tavallisen kansalaisen suusta, mahdollisena poliittisena ohjelmana. Se, että yrityksillä on lailla säädetty oikeus tuotteiden sisältöjä ja hintoja koskevaan yrityssalaisuuteen, on yksi kapitalistisen talouden peruspilareita. Siitä voidaan poiketa vain hyvän asiantuntemuksen ja tarkan harkinnan perusteella, kummatkin asioita, joihin tavalliset kansalaiset eivät pysty. Asia on jätettävä asian tuntijoille.

Joku taloustieteen kehittyneimpiä totuuksia tuntematon voisi vaikka väittää, että kapitalismi ei ole aitoa markkinataloutta, koska markkinamekanismin pohjimmaisena tarkoituksena ei ole yksityisen hyödyn vaan yhteisen hyvän edistäminen ja että markkinoiden kunnollinen toiminta edellyttää paitsi teoriassa niin myös todellisuudessa kaikkien myytävien tuotteiden sisältöjen ja hintojen täyden julkisuuden. Se olisi tänään yhtä harhaoppista kuin aikanaan oli väittää, että maa todellisuudessa kiertää aurinkoa.

Mikä on teorian ja käytännön suhde? Kiintoisaa on, ettei paavikaan oppineineen vastustanut sitä, että Maa kiertää teoriassa Aurinkoa. Paavin kardinaali Roberto Bellarmino kirjoitti Paolo Foscarinille, joka oli kirjassaan puolustanut aurinkokeskeistä mallia, mainion kirjeen:

Mielestäni Teidän Korkeutenne ja Signor Galilei toimitte viisaasti, kun ette puhu ehdottomasti, vaan rajoitutte puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla Maa liikkuvaksi ja Aurinko paikallaan pysyväksi, kaikki taivaan ilmiöt selittyvät paremmin kuin eksentrien ja episyklien teorian avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää matemaatikoille. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että Aurinko todellisuudessa on maailmankaikkeuden keskus … ja että Maa sijaitsee kolmannessa taivaassa ja kiertää suurella nopeudella Auringon ympäri, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki skolastikkofilosofit ja teologit, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla Raamatun vastainen.

Jos Haaparanta olisi tutustunut Luoton loppuun sillä perusteellisuudella kuin Bellarmino Foscarinin teokseen, hän olisi voinut kirjoittaa seuraavasti:

Mielestäni Harakka ja muut kapitalismin kriitikot toimisivat viisaasti, jos he rajoittuisivat puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla markkinatiedot julkisiksi, kaikki markkinoiden ilmiöt selittyvät paremmin kuin johdannaisten ja kannustimien teorioiden avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää taloustieteilijälle. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että markkinatiedot olisi todellisuudessa saatettava julkisiksi, jotta markkinat edistäisivät yhteistä hyvää, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki suuromistajat ja heidän edunvalvojansa, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla kapitalistisen taloustieteen vastainen.