lauantai 5. kesäkuuta 2010

Kilpailun käsitteestä

Akateemiseen talousblogiin

lisääntyvä kilpailu nimenomaan vähentää eikä lisää yritysten valtaa
Kilpailun käsitteen kanssa täytyy olla tarkkana. En puhunut lisääntyvästä kilpailusta vaan kovenevasta kilpailusta. Kilpailun kovenemisen sisältö on, toisin kuin kilpailun lisääntymisen, helposti sekä teoreettisesti että arkipuhetta vastaavasti määriteltävissä. Kilpailu on sitä kovempaa, mitä enemmän voimavaroja sen voittamiseen käytetään/uhrataan.

Kilpailun olemukseen kuuluu palkinto, josta kilpaillaan ja joka on jakamaton. Voittajan palkinto on tietysti suurin ja viimeisiksi tulleiden palkinto voi olla jopa negatiivinen. Peruslogiikkoja on kaksi. Ensiksi, kilpailu on sitä kovempaa mitä suurempi on voiton ja häviön ero, sillä sitä enemmän voimavaroja voiton saamiseen ja tappion välttämiseen kannattaa kuluttaa. Toiseksi, kilpailu on sitä kovempaa, mitä suurempia ja organisoidumpia kilpailijat ovat, sillä suuret yksiköt uhraavat kilpailuun enemmän voimavaroja kuin pienet.

Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen valtioiden välisen kilpailun koventamista vain harvat enää kannattavat. Yritysten välisen kilpailun koventamisen puolesta kuitenkin puhutaan yleisesti, vaikka sen kehitys osoittaa samaan suuntaan.

Väärinkäsitys aiheutuu aiheesta käytettyjen termien, kilpailun vapautumisen, kovenemisen ja laajenemisen toisiinsa sekoittamisesta.

Kilpailun vapautumisella tarkoitetaan yleensä talouden vapautumista poliittisesta ohjauksesta ja se on taloudelle hyväksi, mutta vain siinä määrin kuin se vähentää poliittisen ohjauksen hallinnasta käytävän kilpailun kuluja.

Kilpailun koveneminen on logiikkansa mukaan itseään voimistava ilmiö. Voittajat voimistuvat, jolloin voiton ja tappion ero eli palkinto kasvaa ja yhä suurempia uhrauksia kannattaa sen voittamiseksi tehdä. Tämä pätee niin politiikassa kuin taloudessa. Nykyisen talouden ongelmana onkin sen oman, yritysten tasolla vaikuttavan kilpailun koveneminen. Suuret kasvavat ja rikkaat rikastuvat ja häviäjät jäävät yhä enemmän jälkeen kehityksestä. Erojen kasvaminen koventaa kilpailua edelleen ja kasvusta huolimatta yhä suurempi osa siitä kuluu yritysten välisten voimasuhteiden setvimiseen ja pienempi osa hyödyttää yritysten ulkopuolista maailmaa.

Kilpailun laajenemisella voidaan ymmärtää tasavahvojen kilpailijoiden määrän lisääntymistä, jolloin kuluttajilla tai äänestäjillä on suurempi valinnanmahdollisuus ja sen kautta taloutta tai politiikkaa ohjaava vaikutus. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään vaan se edellyttää politiikalta tai vastaavasti taloudelta sellaista sääntöjen muutosta, jolla heikennetään palkintojen arvoa ja siten tehdään kilpailusta vähemmän valtaa ja voimia keskittävää.

Politiikassa voittajien palkinto on sitä suurempi, mitä itseään täydentävämpää valta on. Tässä mielessä arvokkaimpia palkintoja ovat 1) oikeus suosia omia kannattajia muihin nähden eli oikeus myöntää poliittisia yksin- ja erioikeuksia ja 2) oikeus vääristellä asioita omaksi edukseen eli oikeus sensurointiin ja tietojen salaamiseen. Demokratiaan siirtyminen merkitsee näiden palkintojen heikentämistä. Laaditaan säädökset yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, sensuurista luopumisesta ja hallintoa koskevien tietojen julkisuudesta. Palkinnon pienentyessä kilpailukulut vähenevät ja yhteisön voimavaroja vapautuu muuhun kehitykseen. Siksi demokratiat kehittyvät diktatuureja paremmin.

Samoin, jos halutaan laajentaa yritysten välistä taloudellista kilpailua, on pienennettävä talouden palkintoja. Arvokkaimmat palkinnot ovat vastaavat kuin politiikassa, 1) yritysten oikeus hyödyntää ja myöntää taloudellisia yksin- ja erioikeuksia ja 2) oikeus tuotantoa koskevien tietojen salaamiseen suurelta yleisöltä. Myös näiden palkintojen pienentäminen noudattaa samaa logiikkaa. Laaditaan säädökset yleisestä ja yhtäläisestä osto-oikeudesta ja markkinatietojen eli tuotteiden hintojen ja laatujen ja tehtyjen kauppojen julkisuudesta. Palkinnon pienentyessä tuotannon kilpailukulut vähenevät ja voimavaroja vapautuu muuhun kehitykseen. Siksi kapitalismi on parempi järjestelmä kuin sosialismi. Ja siksi kapitalismin vaikeuksissa sitä on kehitettävä edellä mainittuun suuntaan, sinänsä odotetusti, kohti täydellisempiä markkinoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti