tiistai 26. helmikuuta 2013

Libertaarin väitteitä, liberaalin vastauksia


Edellisen kirjoituksen pohjalta, libertaarina Jani Korhonen:
korporatismissa ei vapaata sopimusoikeutta ole, vaan työmarkkinoiden toimijat ovat sidotut järjestöjen ja valtion tekemiin yleissitoviin työmarkkinasopimuksiin.

Aivan oikein, koska he ovat keskenään vapaasti sopineet, että niin on, ja näihin sopimuksiin vapaasta tahdostaan liittymättömät jätetään sovittujen etujen ulkopuolelle; emme ota heitä töihin, emme maksa heille samaa palkkaa kuin muille, emme tue heidän lakkojaan tms.

"Vapaus" kaupata osallistumisoikeuksia markkinoille ei ole mikään vapaus. Se on etuoikeus, joka päinvastoin rajoittaa muiden vapautta.

Näin on minunkin mielestäni.

Patentit ja tekijänoikeudet ovat kieltämättä yksi ongelma, mutta ne ovat vain pieni osa yleistä kokonaisuutta. Niiden osalta kysymys tiivistyy siihen, voiko tietoa omistaa.

Kyse ei ole pienestä asiasta. Kasvava osa maailmantaloudesta ja erityisesti suuryrityksille valtaa keskittävästä arvosta on nykyisin uuden tiedon ja muun informaation yksinoikeuksissa.
Tiedon omistettavuus ei ole vaikea kysymys. Pitää vain kysyä, mitä tiedon omistaminen käytännössä tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että tietäessäni jonkin tiedon omistan sen ja voin sitä omiin tarkoituksiini vapaasti hyödyntää? Vai tarkoittaako se sitä, että jollakin ylhäällä tehdyllä säädöksellä voidaan jollekin antaa yksinoikeus jonkin tiedon käytölle, niin että minulta kielletään kyseisen tiedon taloudellinen hyödyntäminen, vaikka sen tietäisinkin. Kumpi on "liberaali" näkemys ja kumpi "sosialistinen" näkemys?

Osallistusmisvapaus tarkoittaa sitä, että ketään ei väkivalloin estetä osallistumasta. .. Osallistumisvapautta noudattaakseen hiihtoseuran ei kuitenkaan tarvitse esimerkiksi auttaa minua suksien hankinnassa tai myydä minulle hiihdonopetusta

Enpä ole sellaista vaatinutkaan. Kirjoitin taloudesta ja periaatteesta, että kaikkien raha on yhtä arvokasta. Jos jonkun raha ei riitä joillakin markkinoilla kilpailemiseen, niihin kisoihin hän ei voi osallistua. Hiihtokilpailussa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Jos jonkun taidot eivät riitä joihinkin kilpailuihin osallistumiseen, niihin hän ei voi osallistua.

Demokraattisesti valtaan äänestetyt poliitikot voivat tuosta vain päättää, että jokaisen on nyt maksettava valtiolle veroina enemmän kuin viime vuonna. Mikään yritys, olipa se miten suuri tai mahtava tahansa, ei voi tuollaista päätöstä tehdä. Lisää rahaa halutessaan se voi ainoastaan yrittää vakuuttaa sinut siitä, että sen tuotteista kannattaa maksaa entistä enemmän.

Periaatteessa asia ei ole näin ja käytännössäkin päivä päivältä yhä vähemmän. Poliitikot eivät voi mielivaltaisesti päättää verojen määrästä, koska veronmaksajat voivat äänestää jaloillaan ja siirtyä itse tai siirtää tulonsa halvempien verojen maihin. Aivan niin kuin suurikaan yritys ei voi, ellei sillä ole maailmanlaajuista monopolia, nostaa hintojaan mielivaltaisesti. Lisää rahaa valtiovallan kassaan halutessaan poliitikkojen on vakuutettava sinut siitä, että maksamillasi veroilla saat sinulle mieluisamman yhteiskunnan kuin mitä mahdollisesti vähemmillä verovaroilla toimivat naapurit pystyvät tarjoamaan. On vertailtava myös pitkän tähtäimen hyötyjä ja kuluja, niin kuin missä tahansa järkevässä kaupanteossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti