Perusteet

Kemppisen blogiin

Ei ehkä ole kenenkään tarkoitus, mutta teoksen [Immateriaalioikeuden perusteet] hinta 79 euroa viittaa siihen, että sen viisaus halutaan pitää lakimiespiirien sisällä. Mitäs tavallinen kansa tällaisella tiedolla tekisi; alkaisi vaan kysellä turhia.

Joitakin kysymyksiä voidaan tosin esittää jo Kemppisen esittelyn perusteella. Kun kyseisessä kirjassa pidetään tärkeänä kysymystä ”Mihin yritys tarvitsee immateriaalioikeuksia?” niin tavallista kansalaista saattaisi kiinnostaa kysymys ”mihin maailma tarvitsee immateriaalioikeuksia?” Koska näidenkin sisältämät yksinoikeudet kasvattavat rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, kysymys voidaan esittää myös muodossa ”mihin maailma tarvitsee rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemistä?”

Se selviää seuraavasta lainauksesta: ”Immateriaalioikeuksilla ei ole itseisarvoa, vaan niiden arvo määräytyy sen mukaan, miten niitä pystytään hyödyntämään siten, että ne lisäävät liiketoiminnasta saatavaa tuottoa”. Niinpä tietysti, immateriaalioikeuksien todellisena ja perimmäisenä tarkoituksena on liikevoiton maksimointi. Se on tietysti myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun ”tarkoitus”. Eivät paulsonit, buffettit, kampradit ja abramovichit omaksi huvikseen rikastu – no jotkut vähän – vaan kasvattaakseen yritystensä liikevoittoja. Yrityksillä täytyy mennä hyvin, jotta ne pystyisivät työllistämään ihmisiä. Siksi myös köyhiä tarvitaan. Sillä mitenkäs sitten suu pantaisiin, jos kaikki vaurastuisivat eikä kukaan viitsisi enää tehdä hanttitöitä ja kasvattaa liikevoittoja. Ei huolta. Paremman väen ansioksi ja onneksi kohta taas Euroopassakin köyhiä riittää.

Kiintoisa on myös tämä kilpailulainsäädäntö. Vanhemmassa vuoden 1992 lain ensimmäisessä pykälässä sanotaan: ”Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.” Uudessa laissa vastaava kohta kuuluu: ”Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.” Huomaatteko eron? Vanhassa laissa on mainittu ensin kuluttajien etu ja sitten elinkeinotoiminnan etu. Uudessa laissa on ensin markkinoiden etu ja sitten ”myös” kuluttajien hyöty.

Näinkin pienellä asialla on merkitystä silloin, kun laki on muuten tulkinnanvarainen. Niin kuin kyseinen laki mitä suurimmassa määrin on.