lauantai 23. helmikuuta 2013

Libertarismin nousu ja tuho


Lyhyesti mutta perustellusti, ohjeeksi suunnan valintaan (26.2. editoitu painos):

Libertaristinen talousoppi on syntynyt vastapooliksi ylhäältä yhden ohjelman mukaan ohjatulle taloudelle. Se on mahdollistunut vasta tällaisen ohjauselimen, käytännössä valtiovallan syntymisen jälkeen. Libertaarin vapaus on vapautta valtiovallan säätelystä. Se ei ole - vastoin yleistä luuloa - yksilön vapautta omiin taloudellisiin valintoihinsa vaan erilaisten sopimusyhteisöjen kuten yritysten ja ammattiliittojen vapautta tehdä sopimuksia keskenään ja valtiovallan kanssa taloudellisten hyödykkeiden jaosta. Tällainen vapaus on ollut kehitykselle otollisempaa kuin vain valtiovallan keskitetysti ohjaama talous. Siksi libertarismin aate ja käytäntö on noussut nykyiseen asemaansa.

Valtioiden poliittisessa rakenteessa libertaristinen vapaus vastaa heimojen vapautta keskushallinnosta ja säätyjen vapautta kuninkaan määräysvallasta. Tällainen poliittinen rakenne tuottaa kuitenkin epätasa-arvoisen ja heikosti kehittyvän yhteisön. Euroopassa tähän törmättiin pari kolme sataa vuotta sitten, kun kuninkaiden ja säätyjen valtakilpailu tuotti yleistä kurjuutta ja lisääntyviä sosiaalisia ristiriitoja ja alkoi vähitellen heiketä. Ratkaisu tähän ei ollut kuninkaiden vapauksien lisääminen eikä se ollut säätyjen vallan lisääminen vaan se oli yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, demokratia. Toteutuakseen se kuitenkin vaati pitkän kehityksen kohti demokratian periaatteesta johdettuja yhteisiä sääntöjä, vaaleja, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja sananvapautta – ja vieläkin on matkaa tekemättä.

Nykyinen talouskriisi johtuu samanlaisesta asiasta, valtiovaltojen ja "taloussäädyn" eli yritysten omistajien ja johtajien ja työntekijäjärjestöjen välisestä valtakilpailusta, jonka seurauksena rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä, sosiaaliset ristiriidat voimistuvat ja yhteinen kehitys taantuu. Erilaisten sopimusyhteisöjen, erityisesti yritysten vallan kasvu on luonnollinen seuraus sopimusvapauden periaatteesta, valtiovaltojen, yritysten ja yksityisten vapaudesta tehdä ihmisiä luokittelevia ja eriarvoistavia taloudellisia sopimuksia. Tähän libertaristiseen vapauteen vedoten tuotteiden tarjoajat ovat voineet kaupata erilaisia oikeuksia osallistua markkinoille ja ostaa valintamahdollisuuksia. Juuri näillä oikeuksilla he ovat säädelleet taloutta rikkauksiensa kartuttamiseksi, suojanaan kaupanteon liikesalaisuudet eli niitä koskevan sananvapauden rajoittaminen. Näin muodostuneita toimeentuloeroja on demokraattisissa maissa pystytty näihin päiviin asti siedettävästi tasoittamaan valtiovallan toimilla ja ammattiliittojen avulla. Talouden globalisoituessa toimeentuloerojen tasaaminen on kuitenkin käynyt yhä vaikeammaksi, koska sen vaatimat verotulot ovat kansallisiksi sidotut. On jouduttu umpikujaan, joka ei voi johtaa muuhun kuin libertaristisen aatteen ja talouden tuhoon.

Mahdollisia poispääsyjä on kolmella suunnalla. Ensimmäinen on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun edelleen syveneminen ja sen aiheuttama jakautuminen toisiaan vastaan taisteleviin joukkoihin, väkivallan ja poliisin ehdoilla toimivaan yhteiskuntaan, jossa demokratia on vain nimellistä, ja talouteen, jossa yksilönvapaudelle ei ole enää sijaa. Toinen on valtiovaltojen irtautuminen globaalista taloudesta ja nationalismin nousu. Tähän asti hyvin menestyneetkin valtiovallat eristäytyvät ja kääntyvät toisiaan vastaan niin taloudessa kuin politiikassakin. Voimapolitiikan voittaessa liberalismi häviää ja kaikkien hyvinvointi kärsii.

Kolmas ja ainoa kestävä suunta pois tästä umpikujasta on sama kuin politiikankin puolella, yksityisten kansalaisten vallan ja vapauden lisääminen, jota talouden puolella voidaan kutsua talouden demokratiaksi tai yksinkertaisesti aidoksi markkinataloudeksi. Se ei kuitenkaan voi toteutua ilman demokratian ideasta johdettuja myös globaalia taloutta koskevia sääntöjä, vapaita valintatilanteita, yleistä ja yhtäläistä valintaoikeutta ja talouden tietoja koskevaa sananvapautta.

Valintatilanteet meillä jo on markkinoiden muodossa. Niitä on vain lähdettävä kehittämään yleisen ja yhtäläisen valintaoikeuden periaatteen pohjalta. Olennaista on valinnan vapaus alhaalta päin. Ostajalla on oltava vapaus valita haluamansa tuote, myyjällä ei ole oikeutta valita haluamaansa ostajaa. Se tarkoittaa sellaisten sääntöjen aikaansaamista, joilla rajoitetaan myyjien vapautta syrjiä ostajia; kaikille on myytävä ja samoin ehdoin kuin muillekin. Ostamisen valinnanvapautta ei saa kaventaa. Erikoisaseman antavilla oikeuksilla ei saa käydä kauppaa. Jokaisen raha on yhtä arvokasta. Keneltäkään ei saa evätä pääsyä mihinkään hintoja, laatuja ja kauppoja koskeviin tietoihin.

Tämä vaatii myös suunnanmuutosta siihen, mitä liikesalaisuuksista ja sananvapaudesta ajatellaan. Nykyinen käytäntö nojaa periaatteeseen, jonka mukaan rahaliikennettä, omistuksia, hintoja, ostamista ja myymistä, koskevat tiedot kuuluvat yksityisyyden piiriin. Tiedot ovat yksityisesti omistettavia ja siten myös kaupan kohteita. Tälle yhteiskunnan omaksumalle käytännölle ei ole kuitenkaan yhteiskunnallista perustetta, siis pätevää selitystä siitä, miten näiden tietojen yksityisomistaminen edistää yhteistä hyvinvointia.

Yhteiskunnalle raha on kaikkien sen käyttäjien yhteinen sopimus rahan vaihdettavuudesta hyödykkeisiin ja sen arvo riippuu tähän sopimukseen luottamisesta. Rahaan ja talouteen luottavan ilmapiirin ylläpitämiselle salaisuudet ovat kuitenkin myrkkyä. Luottamus on korkeimmillaan, kun se perustuu tietämiseen. Siksi jokaiselle kuuluvan sananvapauden on laajennuttava koskemaan myös kaikkia tietoja, joissa rahalla on jokin osa.

3 kommenttia:

  1. On jouduttu umpikujaan, joka ei voi johtaa muuhun kuin libertarismin tuhoon.

    No, sittenhän koko homma oli siinä.

    Eiköhän vedetä koppalakit päähän - hakaristi tai punatähtitunnuksin - vakaumuksesta riippuen.

    (miksi luovutit noin helposti?)

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksen pointti on siinä, että libertaristinen talous, siis vain siinä mielessä kuin sen olen määritellyt, on tiensä päässä.

    Jottei koppalakkien käyttö yleistyisi, mikä on todellinen uhka pysyttäessä nykyisessä jaossa vasemmistoon ja oikeistoon, on taloutta alettava kehittää libertarismista kohti aitoa, alhaalta päin ohjautuvaa markkinataloutta.

    Tästä ajatuksesta ja toiveesta en ole luopumassa. Toivottavasti et sinäkään.

    VastaaPoista
  3. Jottei koppalakkien käyttö yleistyisi, mikä on todellinen uhka pysyttäessä nykyisessä jaossa vasemmistoon ja oikeistoon, on taloutta alettava kehittää libertarismista kohti aitoa, alhaalta päin ohjautuvaa markkinataloutta.

    Totta. Näyttäisi siltä, että Suomessa vasemmisto ja oikeisto ovat viime vuosina eriytyneet toisistaan.

    VastaaPoista