Tyhmyydestä tapetaan

Kemppisen Blogiin

Vielä eilisestä. Ihanan haikeaa lukea ja muistella. Meidän perheemme ensimmäinen auto oli juuri piikkinokka Skoda – ja retkeiltiin Sopu teltalla. Sedilläni, Suomea rakentaneiden pikkuyritysten omistajajohtajilla, oli Roverit. Isä oli heillä töissä ja suunnitteli (lähes kopioi Homelitestä) ensimmäisen suomalaisen moottorisahan, Hyryn, jota valmistettiin tuhansia ja joilla metsiämme kaadettiin kaikille hyödyksi. Palkollisena hän ajeli vain Skodilla, DKV:illä jne. Oma ensimmäinen autoni oli Tipparellu, senaikainen tilankäytön ja taloudellisuuden ihme. Olivatko ajat silloin parempia vai huonompia?

Mitä tulee yhteiskunnan verkostoneisuuteen niin asiaa on tarkasteltava ideaalitapauksen valossa, vaikkei sellaista käytännössä ole. Ideaali verkko on täysin tasa-arvoisten toimijoiden verkko, jossa kenelläkään ei ole painostusvaltaa kehenkään nähden. Silloin myös, koska tieto on valtaa, kenelläkään ei ole salaisuuksia, henkilökohtaisia lukuun ottamatta. Periaatteessa maailmanlaajuisesti. Jokainen on korvattavissa/ohitettavissa.

Jos tältä pohjalta tarkastellaan Islamin ja Talibanien verkostoa, niin sen verkostomaisuus on ideaaliin nähden varsin puutteellinen. Vaikka mullahit ja imaamit toimivat periaatteessa tasa-arvoisena verkostona toisiinsa nähden, oppilaisiinsa nähden he ovat vertikaalisessa suhteessa. Näillä ryhmillä on myös tiukat yhteiset salaisuutensa muihin ryhmiin ja tietysti myös maailmanyhteisöön nähden.

Tämän analyysin mukaan samanlainen mutta vielä mahtavampi verkosto on (länsimainen) yritysten verkosto. Yritykset toimivat periaatteessa tasa-arvoisina toimijoina toisiinsa nähden, mutta sisäiseltä rakenteeltaan ne ovat käskysuhteisia ja myös niillä on tiukat sisäiset salaisuutensa ja painostuskeinonsa toisiin yrityksiin ja maailmanyhteisöön nähden.

Kummallakin verkostolla on suuri missio, joka niitä ajaa eteenpäin ja joka erottaa ne omaksi, omia etujaan ajavaksi verkostokseen. Toisella se on islaminuskon levittäminen, toisella talouden kasvattaminen. Samalla kumpikin verkosto vastustaa yleistä verkottumista, yleistä tiedon vapautumista ja tasa-arvoa. Yritykset pitävät kiinni liikesalaisuuksistaan ja informaation omistusoikeuksistaan yhtä ehdottomasti kuin Talibanryhmät omistaan. Ehkä ne tarvitsevat toisiaan.

----

Ehkä keskustelua voi vielä jatkaa käsitteen "ideaali" ominaisuuksista. Jos ajatellaan ideaalia tasa-arvoa edellä kuvaamassani teoreettisessa merkityksessä, sen tavoiteltavuus on riippumaton muista asioista. Tasa-arvo on arvo sinänsä. Mutta jos ajatellaan ideaalia diktatuuria, jossa kaikki tapahtuu yhden johtajan määräysten mukaan, se ei voi olla arvo sinänsä vaan diktatuurin tavoiteltavuus riippuu siitä, miten tavoiteltavia asioita diktaattori edistää.

Jos sitten tätä asetelmaa tarkastellaan tieteen valossa, joka ei, mielestäni oikein, tunnusta mitään tavoiteltavuutta itsensä ulkopuolella, niin eikö ideaali tiede ja ideaali tasa-arvo ole toisiaan vahvistavia. Ja jos pyrkimyksenä on tiedon ja ymmärryksen lisääminen maailmassa, pitäisi tavoitella suurempaa tasa-arvoa, suuntana siis ideaali tasa-arvo.

Jos tämä tuntuu loogiselta, niin eikö tänään, taloustieteiden umpikujassa, tulisi entistä syvemmin perehtyä kysymykseen, mitä ideaali tasa-arvo taloudessa oikeastaan tarkoittaa. Miksei asia kiinnosta juuri ketään?

----

Rienzille: Hyvä näkökohta. Pareto-optimaalisuus edellyttää nimenomaan täydellisten markkinoiden ideaalin, ja ne ovat väistämättä myös tasa-arvoiset markkinat siinä mielessä kuin esitin. Mutta myös päinvastainen ideaali, täydellisen hierarkian talous, on Pareto-tehokas, sillä siinäkään ei voida kenenkään asemaa parantaa heikentämättä jonkun toisen asemaa. Siten Pareto-ideasta ei juurikaan ole apua käytännön talouden järjestämiselle.

Asialla saattaa myös olla jotain tekemistä sen kanssa, että aika usein kuulee väitettävän, että asiat ovat kehittymässä paremmiksi, vaikka jotkut rikastuvatkin tolkuttomasti, jos köyhempienkin rahavarat kasvavat. Tämä on järjetön ajatus, sillä eiväthän ihmiset koe hyvinvointiaan suhteessa absoluuttiseen raha- tai tavaramääräänsä vaan muiden hyvinvointiin ja omiin ja läheistensä yleisiin tulevaisuudennäkymiin, joita kasvavat tuloerot heikentävät.