Keskustelu yleisestä ja yhtäläisestä osto-oikeudesta

Edellinen kirjoitukseni, kuten sitä edellinenkin, oli alunperin kommentti Takkirauta-blogissa  esitettyyn kommenttiin. Kirjoituksesta tuli kuitenkin mielestäni sellaisenaan hyvä ja laitoin sen myös US-blogiini nimellä Liberalismi, talous ja hyvinvointi.

Siitä kehittyi keskustelu Olli Makkosen kanssa, jonka pääkohdat on esitetty seuraavassa ja joka osaltaan valaisee niitä väärinkäsityksiä, joita ajatukseni ymmärtämiseen liittyy.

Muutama kysymys. 

1. Millaisen julkisen tukijärjestelmän tuo hintojen läpinäkyvyys mielestäsi tarvitsee? Pitääkö kauppahinta ilmoittaa kysyttäessa vai pidetäänkö yllä jotain rekisteriä? Miten tarkistetaan, ettei kukaan huijaa?

2. Tarkoittaako yhtäläinen osto-oikeus sitä, että myyjä ei voi päättää kenelle myy ja kenelle ei? Saako vaatia erilaisia maksutapoja? Esimerkiksi saanko vaatia osalta maksua etukäteen ja osan antaa maksaa laskulla? Eikö kanta-asiakkaalle saa antaa alennusta? 

1. Eihän läpinäkyvyys mitään tukijärjestelmää tarvitse, päinvastoin, nykyinen käytäntö, jossa tuotteiden ominaisuudet ja hinnat voidaan salata liikesalaisuuteen vedoten, vaatii toteuttamiseensa järjestelmän, joka rankaisee salassapitosopimuksen loukkaamisesta. Läpinäkyvyyteen riittää se, että kyseiset sopimukset eivät nauti lain suojaa vaan kuka tahansa kyseisten tietojen tuntija voi vapaasti, näin halutessaan, julkaista tietonsa. Mitä tulee huijaamiseen, sitä vastaan ei missään ole sen parempaa keinoa kuin se, ettei oikean tiedon julkaisemista kielletä.

2. Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kanta-asiakkaalle saa antaa alennusta. Tämä vastaa sitä, ettei poliittisessakaan demokratiassa vallanpitäjä saa päättää, kenelle antaa äänioikeuden ja kenelle ei. Sen sijaan erilaiset maksujärjestelyt ovat tietenkin mahdollisia, kunhan ne vain ovat vapaita kaikille.

1. Entäs jos kaupan molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että ostohinta jääköön keskinäiseksi salaisuudeksi? Pitääkö osapuolien kertoa hinta jonkun kolmannen osapuolen sitä kysyessä? Vai ainoastaan jos jompi kumpi vapaaehtoisesti niin päättää tehdä?

2. Ei kauppias voi antaa kaikille samoja maksujärjestelyjä. Persaukiselta asiakkaalta kannattaa vaatia etumaksua, kun taas luotettavalle asiakkaalle voi tarjota vaikka 90pv netto.

1. No, jo nyt valtiovalta edellyttää yrityksiltä kirjanpitoa, josta hintojen pitäisi selvitä. Niinpä kysymyksesi palautuu siihen, miten valtiovalta julkaisee tietämiään tietoja. Se, että niitä varjellaan, perustuu samaan valtion edun puolustamiseen muita valtioita vastaan kuin valtiosalaisuuksienkin pitäminen. Talouden ja yritysten kansainvälistyminen tulee kuitenkin muuttamaan tätä asetelmaa, sillä nyt meneillään oleva kehitys on jakamassa maailmaa uudella tavalla. Valtiovaltojen edut, ainakin demokraattisten, ovat ajautumassa yhä pahemmin vastakkain yritysten etujen kanssa, kuten nykyinen eurokriisikin osoittaa. Niinpä valtiovallat toimivat nykyisin tavallaan omia kansalaisiaan vastaan suomalla kansainvälisille yrityksille erilaisia oikeuksia, mm. oikeus liikesalaisuuksiin, joita käyttämällä ne pystyvät jatkuvasti kasvattamaan niin taloudellista kuin poliittistakin valtaansa.

2. Se, ettei kauppiaan kannata suhtautua eri asiakkaisiin samalla tavalla, ei suinkaan tarkoita sitä, ettei kauppias voi niin tehdä. Mutta kysytään asia toisella tavalla. Tulisiko mielestäsi myös poliittisen vallan valinnassa vallanpitäjillä olla oikeus antaa korotettu äänioikeus niille, jotka muita enemmän hyödyttävät vallanpitäjiä heidän pyrkimyksissään. Parantaisihan se vallanpitäjien mahdollisuuksia toimia kansansa hyväksi. Vai kuinka?

1. Ei suosimiseen tarvita mitään eri sääntöjä suurille ja pienille yrityksille. Jos esim säädetään laki, että pankilla pitää olla kivijalkakonttori joka kylässä, niin varmasti hyvin tehokkaasti ehkäisee kilpailua, vaikka säännöt ovat kaikille samat.

2. Tuo esimerkkisi on eri asia, koska poliitikolla on valtaa muiden omaisuuteen, mutta kauppiaalla vain omaansa. Poliitikko päättää yhteisistä asioista, kauppias vain omistaan.

3. Pitääkö mielestäsi kaikille saman ammattiryhmän edustajille maksaa samaa palkkaa? Hinta se on työn hintakin. Saako jollekkin maksaa parempaa palkkaa kuin toiselle, ihan vaikka vaan kun pärstä sattuu miellyttämään?

1. Miksi kyseinen laki pitäisi säätää?

2. Tuottaja tai kauppias päättää omasta omaisuudestaan vain siihen asti, kun hän pitää tavaran itsellään. Kun sitä tarjotaan myyntiin, tilanne muuttuu. Kaupanteon kohteiksi tulevat mukaan kaikki mahdolliset tulevat omistajat, suuri yleisö. Näin siis markkinataloudessa. Säädellyssä taloudessa, myös myyjän säätelemässä, asiat ovat toisin.

3. Tällaisiin kysymyksiin pystyisit itsekin vastaamaan. Ostajalla, myös työn ostajalla pitää olla aina oikeus valita ostoksensa vaikka pärstäkertoimen perusteella ja maksaa siitä hinta, joka ei mitenkään riipu ostajan muista ostoksista. Periaatteessa työn myyjän pitäisi tarjota työtään kaikille mahdollisille ostajille samalla hinnalla. Koska hänellä on kuitenkin oikeus valita, millaista työtä hän myy ja missä, hän voi käytännössä myös valita mieleisensä ostajan.

4. Mutta et vastannut vastakysymykseen, pitäisikö sinun mielestäsi vallanpitäjillä olla oikeus, kansan edun nimissä, antaa parempi äänioikeus niille, jotka tehokkaimmin kansan etua ajavat? Eikö se tehostaisi poliittista tuotantoa?

1. Ei miksikään, mutta koitin vaan demonstroida, että myös kaikille yhteisillä samoilla pelisäännöillä voidaan suosia tiettyjä yrityksiä.

2. Entäs jos laajennetaan yksityisyrittäjään vaikkapa palvelualalla? Voiko hän valita mieleisensä ostajan?

4. Ei pitäisi. Minusta pitäisi pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuresta osasta asioita ei päätettäisi demokraattisen prosessin kautta, vaan päätökset jätettäisiin markkinoille. Demokratia soveltuu vain yhteisten asioiden päättämiseen, ja niissä yksi ääni per äänestäjä on ihan perusteltu.

1. Tottakai voidaan suosia. Pelisäännöthän ovat jollain tasolla aina samat kaikille. Olennaista on, millaisia nämä säännöt ovat.

2. Miksi kenenkään pitäisi voida valita asiakkaansa? Jos perusteltuja esimerkkejä kuitenkin löytyy, niitä varten voidaan säätää poikkeuksia. Nythän periaatteena on se, että myyjä saa valita ostajan, johon on sitten säädetty poikkeuksia, muun muassa sellainen sääntö, että kuluttajille myytäessä ketään ei saa syrjiä ihonvärin tms. perusteella.

4. Siitä olemme samaa mieltä, etteivät poliittiset johtajat saa säädellä äänioikeutta, vaikka se tehostaisi politiikantekoa. Ehkä olemme samaa mieltä myös siitä, että tämä sääntö on tehty sen vuoksi, että poliitikotkin ovat itsekkäitä, omaa ja kavereidensa etua ajavia ihmisiä. Tällöin politiikanteon tehostaminen merkitsee sitä, että he voivat tehostetusti ajaa omaa etuaan, mikä onkin leimallinen piirre kaikille harvainvalloille.

Kuitenkin näytät olevan sitä mieltä, että hyödykkeiden omistamiseen liittyvän taloudellisen vallan haltijoilla pitää olla oikeus säädellä asiakkaiden pääsyä tuotteisiinsa. Tuottajat kun tarvitsevat sitä tuotantonsa tehostamiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että myös yritysten omistajat ja johtajat ovat itsekkäitä ihmisiä. Asiakkaiden valintaan, eikä siis tuotteiden kehittämiseen, perustuva talouden tehostaminen merkitsee sitä, että he voivat tehostetusti ajaa omaa ja kavereidensa etua. Tämän joukon vaurastuminen onkin nykytaloutta leimaava piirre.

Vaikka kannatankin pitkälti yhteisin varoin kustannettuja peruspalveluita, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että painopistettä voitaisiin siirtää markkinoiden puolelle. Se on kuitenkin nykyisin vaikeaa, sillä nykymarkkinat ovat mainitsemastani syystä harvainvaltaiset ja varallisuuseroja kasvattavat. Kaikille vapaan, verovaroilla kustannetun tuotannon koko johtuu demokratian edellyttämän tasapainon tarpeesta. Mitä suurempi ero markkinoilla syntyy, sitä suurempi tarve on tasaavilla toimilla, jotta yhteiskunta ei jakautuisi toisiaan vastaan taisteleviin leireihin. Niinpä, jos halutaan demokratian säilyvän ja veroja kevennettävän, ensin on muutettava markkinoiden rakenne kuvaamallani tavalla alhaalta ohjautuvaksi, demokraattiseksi.