Oikkonen: "En usko että on väärin sanoa
että mitä paremmin taloudessa menee, sitä huonommin ihmisten kasvavalla
enemmistöllä menee. Systeemillä on taipumus tehostua, ja tehostuminen kasvattaa
kahtiajakoa rikastuviin rikkaisiin ja kaikkiin "muihin"
ihmisiin."
No näinhän asia juuri on. Tästä olemme samaa
mieltä. Mutta jostain syystä et ole kiinnostunut tämän ongelman ratkaisemisesta.
Päinvastoin, kommenteissasi annat ymmärtää, ettei rikkaiden ja köyhien kuilun
syvenemiseen kannata puuttua, koska "talouden nykyisiin ongelmiin on
olemassa vain pitkään ajatushistorialliseen perspektiiviin asettuva
vastaus", josta meillä tosin ei ole mitään tietoa. Eikä todellinen ongelma
mielestäsi johdukaan taloudesta, "vaan koko eurooppalaisen uuden ajan
rationaalisuuden harhoista", joista ei kuitenkaan voida vapautua, koska
"emme pääse mitenkään irti historian myötä syntyneistä ja kehittyneistä
harhoista".
Minusta tämä on paitsi virheellinen – ettei
sanoisi harhainen – niin kova puhetapa. Se on vähän niin kuin mies, tai ehkä paremminkin
nainen menisi lääkäriin valittaen vatsakipuja ja lääkäri toteaisi asiaa sen
enempää tutkimatta, ettei ongelmasi ole vatsakipu vaan harhaiset elintapasi,
joita harhoja tässä tosin on turha käsitellä, koska et kuitenkaan voi niistä
päästä.
Tämän ankean logiikan selitys löytyy
aikalaisrationaalisuudesta. Tänään on kaikkien mielestä hyväksyttävää
arvostella tuloeroja kovastikin, aivan niin kuin on oikein myös puolustella
niitä. Erityisen "rationaalista", kenenkään etuja uhkaamatonta ja
talouden pyhiä arvoja loukkaamatonta on kuitenkin todeta, että vaikka
tuloerojen kasvu olisikin joidenkin mielestä haitaksi kaikille, asialle ei
voida mitään, koska näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Tällaista
mielipidettä Nalle Wahlrooskin peukuttaisi.
Sen sijaan tuloerojen kasvun syiden
analysoiminen on tänään "epärationaalista", koska se kyseenalaistaa
taloutemme keskeisiä uskonkappaleita. Jos tuloerojen kasvu on ongelma, kaikki
pääomia erityisen keskittävät kauppatavat ja lainsäädökset ovat ongelmia. Näin
joudutaan kysymään, eikö osakeyhtiömuoto rajoitettuine omistajanvastuineen ole
juuri kehitetty keskittämään varallisuutta? Eikö osakeomistukseen rajoitettu
omistajanvastuu tarkoita sitä, että mm. pankkien velkoja voidaan siirtää
veronmaksajien maksettaviksi, vaikka niiden omistajat olisivat kuinka rikkaita?
Eivätkö kaikki monopolit vääristä markkinoita ja keskitä rikkauksia? Silloin myös patentit ja tekijänoikeudet ovat
merkittäviä tuloerojen kasvattajia ja yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajia.
Eivätkö rahan liikkeitä koskevat liikesalaisuudet ole lailla turvattuja siksi,
että niiden suojassa voitaisiin kasvattaa rikkauksia myös sellaisin keinoin,
jotka eivät kestäisi päivänvaloa?
Ei tällaisten kysymysten esittämisellä pääse tänään
piireihin eikä rahoihin. Eivätkä edes elintasokuilun huonommalla puolella
olevat halua niihin tarttua, osin ymmärtämättömyyttään, osin siksi että he
jakavat saman rikastumisen unelman keinolla millä hyvänsä kuin muutkin. Ja köyhät osapäivätyöllistetytkin katsovat omien pankkitietojensa varjelemisella voittavansa enemmän kuin voittaisivat sillä, että pankkisalaisuudesta luovuttaisiin ja sen suojissa tehdyistä hämäristä kaupoista, rahanpesuista ja korruptioista päästäisiin eroon.
Silti, historiallisessa perspektiivissä nämä
ovat aivan järkeviä kysymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti