Ideologiasta ja faktoista

Sellainenkin näkemys on esitetty, että meidän pitäisi toimia enemmän faktojen mukaan sen sijaan, että olisimme sidoksissa johonkin ideologiaan.

Eivät pelkät faktat kuitenkaan yhteiskuntaa mihinkään johda. Tarvitaan jokin näkemys siitä, mitä halutaan. Ideologialla on oltava ainakin ideatasolla jokin päämäärä, joka yhdistää laajoja joukkoja. Mielestäni ideologioiksi olisikin kutsuttava vain sellaisia selityksiä paremmasta elämästä ja siitä, kuinka siihen edetään, jotka koskevat kaikkia. Tällaisia ovat esimerkiksi uskonnot. Kristittyjen mielestä kaikille olisi eduksi päästä taivaaseen ja toimia niin kuin kristitty, ja sama pätee tietysti myös juutalaisuuteen, islamiin, hindulaisuuteen jne. Myös kommunismi ja kapitalismi ovat tässä mielessä aitoja ideologioita.

Faktoista ei muodostu mitään ideologiaa, mutta kukin ideologia muodostaa sille ominaisia faktoja. Esimerkiksi, muslimien hallitsemassa yhteiskunnassa on fakta, että Koraanin oppeja on edullista noudattaa ja että Muhammedin arvostelemisesta saattaa menettää henkensä. Sosialismissa on fakta, että kaikille järjestetään töitä, mutta oman yrityksen perustaminen ei onnistu. Itsestään selviä asioita. Selvää pitäisi olla myös se, ettemme mekään elä ideologiattomassa maailmassa.

Ei ehkä ole aivan väärin sanoa, että kehittyneessä maailmassa määräävin ideologia on tänään talouskasvu. Se on selitetty jokaisen tieksi onneen ja vapauteen. Tähän toivotaan päästävän sopivalla sekoituksella kapitalismia ja sosialismia. Myös tämä sekaideologia tuottaa sille tyypillisiä faktoja. Kapitalistinen osuus aikaansaa rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisen. Rikkain sadasosa maailman ihmisistä omistaa ehkä jo kolmasosan kaikesta omaisuudesta – korjatkoon luvun, joka tietää – ja tämä osuus on kasvussa. Sosialistinen osuus aikaansaa säätelyn kasvun. Meillä on, yksin EU-Suomessa, yli sata tuhatta sivua lakeja ja säädöksiä, joita kaikkien on noudatettava, ja joka viikko tulee satoja lisää.

Hyvän esimerkin siitä, kuinka tämä käytännössä tapahtuu, antaa tekijänoikeuskäytäntö. Koska kasvuideologia, henkistäkin työtä on kannustettava kasvuun. Koska kapitalismi, kannustaminen tehdään yksityistä omistusoikeutta monopolilla vahvistamalla. Koska monopoli, se keskittää tuloja harvoille. Koska monopoli on ylhäältä määrätty, sen hallitseminen ja valvominen vaatii voimakeinoja ja yhä uusia lakeja ja säädöksiä paikkaamaan vanhojen puutteita – ja satojen tuhansien sakkoja ja tietokoneiden takavarikkoja.

Kasvuideologian tuottamiin faktoihin kuuluu myös velkatalouden kasvu. Kaikki tämä summautuu siihen faktaan, että kasvuideologian mukaan rakentuneet instituutiot eivät pysy pystyssä ilman kasvua. Lopulta se kasvattaa vain kasvuun tähtäävien instituutioiden valtaa ja taloutta, aivan niin kuin on käynyt muidenkin ideologioiden vallan kasvettua ainoaksi totuudeksi. Olisiko jo aika luopua kasvuideologiasta ja valita moniarvoisempi ideologia?