perjantai 4. kesäkuuta 2010

AT-blogin vuosipäivä

Akateemiseen talousblogiin

Kiitos bloginpitäjille. Olen pitänyt tämän blogin rauhallisesta temposta, joka antaa aikaa harkitumpaankin kommentoimiseen.

Arvostan myös blogille annettuja tavoitteita, taloustieteen olemuksen ja tavoitteiden selittämistä ja uusien taloutta koskevien analyysien tuottamista. Tavallisena ajattelevana kansalaisena olen antanut omankin panokseni tähän keskusteluun.

Kuitenkin minulle on jäänyt vähän sellainen tunne, että emme oikein puhu samoista asioista. Tavallinen kansalainen näkee, luonnollisesti, taloustieteen eri näkökulmasta kuin taloustieteilijä. Taloustieteilijälle taloustiede on leipä, jonka leveys riippuu siitä, kuinka hyvältä leipä maistuu sen ostajien, toisten tieteilijöiden ja poliittisten ja taloudellisten päättäjien mielestä. Koska ostajat puolestaan ovat kiinnostuneita edustamastaan edusta eli siitä, miten kansakunnan talous menestyy ja miten yritysten tuotanto kasvaa, sen makuisia leipiä tuotetaan.

Tavallinen kansalainen on kuitenkin enemmän huolissaan omasta hyvinvoinnistaan kuin kansan kilpailukyvystä tai yritysten tuotantoluvuista. Nykyisin hänen hyvinvointinsa on kuitenkin vahvasti sidottu yritysten hyvinvointiin. Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä paremmin ne pystyvät työllistämään ihmisiä ja tuottamaan hyödykkeitä kaikille. Tässä ei olisi ongelmaa, jos yritykset toimisivat rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ja voisivat keskittyä vain hyödykkeiden tuottamiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Yritykset joutuvat toimimaan monella tavalla rajallisilla markkinoilla ja kilpailemaan niiden hallinnasta.

En ole ainoa, joka on huolissaan siitä, mitä tästä seuraa. Kilpailun koveneminen johtaa siihen, että yrityksille on annettava yhä enemmän rahaa ja valtaa, jotta ne toisaalta menestyisivät kilpailussa toisiaan vastaan ja toisaalta pystyisivät korvaamaan ne tappiot, joihin tässä kilpailussa häviävät ajautuvat. Näin yhä suurempi osa yhteisistä resursseista kuluu toimiin, jotka tavallisen kansalaisen kannalta ovat yhtä hyödyttömiä kuin sodankäynti.

Kiihtyvän kilpailun ongelma ei voi olla tuntematon taloustieteilijöillekään. Silti tätäkin blogia lukiessa näyttää siltä, että akateemisten taloustieteilijöiden kiinnostus, työ ja tulokset myötäilevät aihetta miten taloussota voitetaan ja sen aiheuttamat tappiot korjataan. Tavallisen kansalaisen etuja palvelisi enemmänkin taloustiede, joka keskittyisi tutkimaan, miten taloussodalta vältyttäisiin; miten yritysten välisen kilpailun painetta voitaisiin laskea. Olisiko sellaiselle taloustieteelle jo aika?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti