keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tekijänoikeuksista ja ihmisoikeuksista

Ville Hautakankaan US-blogiin

Aki Suihkonen: "Ihmisoikeuksien ensimmäinen manifestaatio on omistusoikeus: kyseessä on yksilön omistusoikeus työhönsä. Mutta mitään kuluttajan oikeutta tuohon työn tulokseen ei ole olemassa."

Onpa Akilla erikoinen näkemys ihmisoikeuksista. Ainakin ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa perustavana on toteamus ihmisistä vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja heidän oikeudestaan elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Omistamisesta on julistettu seuraavasti:

(1) Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
(2) Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.


Jos tätä sovelletaan vaikkapa laulun omistamiseen, se tarkoittaa sitä, että laulun tekijä omistaa laulunsa ja saa laulaa sitä vapaasti kenenkään estämättä ja saa käydä sillä myös kauppaa vaikkapa konsertteja pitämällä. Tämä ei kuitenkaan anna laulun tekijälle oikeutta estää muita laulamasta samaa laulua. Tällaisen oikeuden aikaansaaminen tekijänoikeuslaissa on yhteiskunnallinen säätelytoimi, jonka tarkoituksena on taidetuotannon tukeminen. Se on tavallaan verrannollinen entiseen aateliston oikeuteen olla maksamatta veroja, jonka säätelyn tarkoituksena oli hallitsijan vallan tukeminen.

Tällaiset ylhäältä päin joillekin annetut oikeudet eivät kuitenkaan ole omaisuutta missään ihmisoikeuksien tarkoittamasssa mielessä. Toisin sanoen, ne eivät ole sellaista omaisuutta, joka voitaisiin mielivaltaisesti riistää. Laulaja, joka nauttii tekijänoikeutta lauluunsa, pitää tekijänoikeutensa, vaikka joku hänen lauluaan luvattomasti laulaisikin.

Edellä mainituista syistä tekijänoikeuksiin kuuluvat yksinoikeudet eivät kuulu ihmisoikeuksien piiriin ja jos ja kun ne loukkaavat jotain ihmisoikeutta, ne ovat itse asiassa ihmisoikeuksien vastaisia.

Kuten Pekka edellä totesi, ne loukkaavat ihmisoikeuksien julistuksen 19. artiklaa, jossa todetaan:

Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Siis sillä, joka on kuullut jonkun laulavan lauluaan, on oikeus häiritsemättä levittää tätäkin laulua kaikkien tiedoitusvälineiden kautta ja yleisöllä on oikeus häiritsemättä vastaanottaa kyseinen informaatio. On huomattava, että tässä ei ole kyse edes ihmisoikeuksien kolliisiosta, jossa jouduttaisiin punnitsemaan toista ihmisoikeutta toista vastaan, vaan tässä on ihmisoikeus vastaan tiettyjen ryhmien taloudelliset edut.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Keskustelua perustulosta

Pasi J. Matilaisen US-blogissa

On se noinkin. Siitä huolimatta perustulo on antisosialistisin, vähiten yksilönvapauteen puuttuva tapa hoitaa sosiaaliturva.

Kun ottaa huomioon, että rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvaminen on tällä hetkellä suurin talousongelma - sen sosialistismallinen kaventaminen velkarahalla on eurooppalaisen velkaongelman yksi syy - on perustulo siihen teoreettisesti katsoen yksi ratkaisu. Ongelmana on kuitenkin sen vaikea soveltaminen ylikansalliseksi ratkaisuksi.

Kansalliseksi ratkaisuksi sen viaksi katsotaan kilpailukykyä heikentävä vaikutus. Tosin myös päinvastaiselle näkemykselle on perusteita. Joka tapauksessa se on kasvuneutraali ratkaisu ja siten linjassa kestävän kehityksen ajatuksen kanssa.

----

"Jokainen verotettu sentti, penni, kopeekka tai äyri (jne) on yksilönvapauden loukkaus eikä sillä ole aste-eroja."

Mitä ihmettä. Verojen maksaminenhan on vapaaehtoista kaupankäyntiä. Me elämme vapaassa maailmassa, jossa jokainen, ainakin Suomessa, on vapaa muuttamaan sinne, missä veroja ei kanneta. Tai jos sellaista maata ei löydy, on vapaa kavereidensa kanssa sellaisen perustamaan, alueesta kilpailemaan ja hallinnon muodostamaan. Näin nämä nykyisetkin valtiot ovat muodostuneet. Siinä ohessa selviää sitten myös, miksi veroja kannetaan. Selviää myös, että yksilönvapauksien laajuus riippuu enemmänkin valitusta hallintomallista kuin verojen suuruudesta.

"Tuloerojen kasvu ei ole mikään ongelma sinänsä; mahdollisen kateudenkin osalta ongelma on kateellisen ihan oma. Se sen sijaan on ongelma, jos tuloerojen kasvu johtuu siitä, että rikkaat ryöstävät köyhiä - kuten vaikkapa poliitikkojen ottaessa köyhien nimissä velkaa"

Kateus on tähän väärä sana; se ei todellakaan muodosta ongelmaa. Suurten tuloerojen, silloin kun ne perustuvat ahneuteen ja yhteisen edun unohtamiseen, aiheuttama epäoikeudenmukaisuuden tunne sen sijaan on ongelma. Se saa ihmiset vihaisiksi, se rapauttaa luottamusta yhteisiin arvoihin ja se saattaa johtaa kaikkien hyvinvointia hävittäviin tekoihin.

Eikä koettu epäoikeudenmukaisuus liity vain poliitikkojen itselleen keräämiin omaisuuksiin, ainakaan meillä, vaan myös ja erityisesti finanssipiirien itselleen keräämiin omaisuuksiin, joiden ei katsota olevan missään suhteessa heidän yhteiskunnalle tuottamaansa hyötyyn. Omaa ahneuttaan pankit ja sijoittajat ovat mm. ylilainoittaneet kansantalouksia, mistä nyt kaikki saavat kärsiä. Ei siihen mikään heitä ole pakottanut. Tosin poliittinen ja taloudellinen eliitti on pitkälti samaa ja siten niillä on myös yhteiset edut - kuten itsekin tulit esittäneeksi.

"Kasvuneutraali ratkaisu?"

Yhteiskunnan toimi, esim. verotulojen kohdistaminen, on kasvuneutraali, jos sillä ei tähdätä sen enempää talouden kasvattamiseen kuin sen supistamiseen. Perustulo on juuri tällainen verotulojen kohdistamistapa, sillä se antaa päätäntävallan kansalaisille. Kukin voi käyttää perustuloaan niin kasvua tukevasti tai tukemattomasti kuin haluaa.

----

Muistutan siitä, että sinä otit asian esiin periaatteellisella tasolla (jokainen verotettu sentti, penni, kopeekka tai äyri (jne) on yksilönvapauden loukkaus eikä sillä ole aste-eroja). Niinpä:

"Jos minä haluan ostaa palvelun X, voin vertailla yrityksiä A, B, C... ja tehdä valintani niiden välillä mm. hinnasta, laadusta ja mielikuvasta riippuen, tai yrittää hoitaa asian itse, jos mikään tarjotuista vaihtoehdoista ei miellytä. Se on vapaaehtoista kaupankäyntiä."

Kun tähän vaihdetaan yrityksen tilalle valtio, se on myös periaatteellisella tasolla vapaaehtoista kaupankäyntiä.

"Hallinnon (tai valtion) muodostaminen on kyllä jopa aika koominen ehdotus kaverille, joka vastustaa valtioita kaikissa muodoissaan eikä koe niillä olevan moraalista oikeutta olla olemassa."

Yritin tällä kommentilla houkutella mielikuvituksesi utopiasta reaalimaailmaan, mutta ilmeisesti epäonnistuin. Silti vielä neuvon: ihanteellisintakaan maailmankuvaa ei kannata rakentaa sellaiselle ihmiskuvalle, joka on täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä ihmisen biologiasta ja psykologiasta tiedetään.

Et ehkä tiedä tai muista, mutta myös kommunismin ihanne oli maailma, jossa kukaan ei riistä toista, väkivaltaa ei ole ja valtiotkin kuoleutuvat. Luokkataistelun ja proletariaatin diktatuurin oli tarkoitus olla vain väliaikaisia keinoja tähän päämäärään pääsemiseksi - joka siis oli sama kuin sinullakin. Niihin ajauduttiin välttämättömyyden pakosta, koska ensin oli päästävä heidän mielestään pahimmista riiston ja väkivallan käyttäjistä eli kapitalisteista ja tsaarin johtamasta valtiosta.

Nyt on kyse siitä, millaisiin keinoihin nämä sinun laillasi ajattelevat ihmiset pyrkivät yrittäessään päästä heidän mielestään pahimmista riiston ja väkivallan käyttäjistä eli valtiovalloista. Eikä vastaus ole vaikea. Väkivallan monopoli on otettava valtioilta yksityisille yrityksille. Sitä perustellaan seuraavasti: koska yritykset toimivat markkinoiden ehdoilla, kannattamaton väkivalta häviää ja kannattava toimii yhteiseksi hyväksi, kunnes näin saavutettu yleinen yltäkylläisyys ja oikeudentunto tekee sen, ettei mitään väkivaltaa enää tarvita.

Tämä on tasan yhtä uskottava kuin kommunistien perustelu: koska puolue on kansanvaltainen, sen toimet hävittävät kansan vastaisen väkivallan ja jäljelle jää vain yhteistä hyvää ajava väkivalta, kunnes näin saavutettu yleinen yltäkylläisyys ja oikeudentunto tekee sen, ettei mitään väkivaltaa enää tarvita.

Jälkimmäiseen selitykseen uskovien toimet johtivat siihen, että käytännössä valta tuli kommunististen puolueiden johtamille valtioille ja väkivaltakoneistoille.

Edelliseen selitykseen uskovien pyrkimysten onnistuessa valtiot ja väkivaltakoneistot alistuvat finanssipiirien käskyvaltaan.

Toivottavasti tässä ei onnistuta.


lauantai 7. tammikuuta 2012

Kapitalismista ja vauraudesta


Jani Korhosen Uuden Suomen blogiin
Jani: "kommunismi kannustaa ihmistä huonoihin suorituksiin ja kykyjensä salaamiseen. Kapitalismi taas kannustaa mahdollisimman hyviin suorituksiin ja ponnistuksiin kykyjen äärirajoille asti."

No ei. Sekoitat idealismin ja realismin. Ideaalissa kommunismissa kannustetaan ihmisiä hyviin suorituksiin: kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeensa mukaan. Keskuskomitea hoitaa asiat tällä periaatteella kaikkien eduksi. Tämän uskomuksen vuoksi se on ollut niin puoleensa vetävä ideologia.

Reaalikommunismi on aivan eri asia. Sen heikkous on siinä, että keskuskomiteakin muodostuu tavallisista ahneista ihmisistä, jotka tuntevat omat tarpeensa paremmin kuin muiden ja jotka valjastavat muidenkin kyvyt oman asemansa pönkittämiseen. Siten koko homma menee pieleen.

Ideaalissa kapitalismissakin kannustetaan hyviin suorituksiin: kun kukin ajaa omaa etuaan vahingoittamatta muita tai heidän omaisuuttaan, näkymätön käsi aikaansaa sen, että kaikkien hyvinvointi kasvaa. Tämän uskomuksen vuoksi se on ollut niin puoleensa vetävä ideologia.

Reaalikapitalismi on aivan eri asia. Näkymätöntä kättä ei oikeasti ole olemassa. Pääosassa ovat varakkaimpien kapitalistien kädet, tavallisten ahneiden ihmisten kädet, jotka pystyvät - syistä joista kirjoitin Flemmingin blogissa - aivan ilman väkivaltaakin kasvattamaan eroaan köyhälistöön nähden. Kun mikään ero ei kasva ikuisesti, se tasaantuu kriisien ja sotien kautta, kuten itsekin totesit tapahtuneen 1930-luvun alun suuressa lamassa ja toisessa maailmansodassa - ja kuten taas kohta tulee tapahtumaan.

Nyt tulisi jo jättää tämä vanhentunut kapitalismi-sosialismi vastakkainasettelu ja ymmärtää, että ne molemmat ovat ylhäältä ohjattuja järjestelmiä, kommunismi poliittisen eliitin ja kapitalismi taloudellisen eliitin säätelemä, tosin poliittisen eliitin myötävaikutuksella. Näiden kummankin vastapuoli on alhaalta päin vapaa markkinatalous. Sen edellytyksiä nyt olisi tutkittava, sillä tulevaisuus ei ole kapitalismin eikä sosialismin vaan markkinatalouden.

torstai 5. tammikuuta 2012

Johtaako kapitalismi varallisuuden keskittymiseen

Jouni Flemmingin US-blogiin

Jouni Flemming: "Valitettavan moni ihminen uskoo, että kapitalismi johtaa vaurauden keskittymiseen harvojen käsiin. Aivan kuin kapitalismiin olisi sisäänrakennettu taipumus päätyä tilanteeseen, jossa muutama suurkapitalisti omistaa kaiken. Tämä harhaluulo on mahdollista korjata, mikäli tutkimme avoimin mielin aiheeseen liittyviä empiirisiä faktoja ja loogisia lainalaisuuksia."

Kun alku on väärin, loppukin on.

Muut ovat jo kommentoineet aiheeseen liittyviä empiirisiä faktoja, joten otan esille loogiset lainalaisuudet.

Erilaisten sattumien kautta ihmisillä on varsin epätasa-arvoiset lähtökohdat talousjärjestelmästä riippumatta. Jotkut syntyvät ja kasvavat nälässä ja jotkut ylenpalttisuudessa. Kun tällaisessa maailmassa, siis nykyisessä globaalissa todellisuudessa, käydään Flemmingin kapitalistiseksi esittämällä tavalla vapaata kauppaa niin että molemmat hyötyvät, se johtaa seuraavaan:

Kun nälkä on tarpeeksi kova, sen kokija tekee vapaaehtoisesti kaupat, jossa hän saa kanan syödäkseen sellaista työpanosta vastaan, jolla kanan omistaja kasvattaa itselleen kaksi kanaa. Pian nälkäisellä on nälkä uudestaan ja hän tekee samanlaiset kaupat. Köyhä pysyy köyhänä, mutta kanatehtailija rikastuu kana kerrallaan. Vapaa kilpailukaan ei tässä auta, sillä naapurikanatehtailijan kannattaa toimia samalla tavalla. Ymmärrettävästi tässä nälkä tarkoittaa kaikkea menestymisen tarvetta, mahdollisuutta saada työpaikka, lainaa, kaupallisia oikeuksia tai hankinta- ja myyntikanavia. Ja kana tarkoittaa kaikkea menestymiseen tarvittavaa, työpaikkaa, rahaa, kaupallisia oikeuksia sekä hankinta- ja myyntikanavia. Kun näillä ja työllä käydään vapaata kauppaa, se hyödyttää aina enemmän niitä, joilla jotain tarpeellista jo on kuin niitä, joilta sitä puuttuu.

Se ettei tämä kuitenkaan johda tilanteeseen, jossa muutama suurkapitalisti omistaa kaiken, johtuu parista seikasta.

Ensinnäkin siitä, että tarpeeseensa myös köyhät varastelevat ja toimivat vastoin yhteistä etua. Siksi rikkaiden kannattaa perustaa yhteiset asevoimat omaisuuksiaan ja oikeuksiaan vartioimaan. Näin kehittyy vähitellen valtiovalta lakeineen ja elimineen, joiden alaisiksi ja jäseniksi myös köyhät kuuluvat. Heidän joukkovoimallaan lakeja laaditaan sitten myös heidän edukseen. Laaditaan työläisiä suojelevia eli työnantajia haittaavia lakeja ja verotetaan rikkaita ja näitä rahoja ohjataan köyhempien opetukseen, sairaanhoitoon ja muuhun hyvinvointiin. Näillä kansallisilla kapitalisminvastustustoimilla on kuitenkin rajansa, sillä talouden globalisoituessa ne menettävät vähitellen tehoaan. Tuloja ja omaisuuksia voidaan siirtää sinne, missä niitä ei veroteta, ja tuotantoa voidaan siirtää sinne, missä työläisten järjestäytyminen on kielletty. Kun globaalia verotusta sen enempää kuin työlainsäädäntöäkään ei ole, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa kasvamistaan.

Näin tullaankin nykypäivään ja huomiseen ja siihen toiseen syyhyn, miksei rikkauksien keskittyminen jatku ikuisesti. Kun vapaassa maailmankaupassa rikkaat rikastuvat, heille tulee ongelmia rahojensa sijoittamisessa. Tuotantoon sijoittamisen kannattavuus heikkenee, koska köyhien ostovoima ei kasva riittävästi. Niinpä rikkaat lainaavat pankkien kautta rahojaan kuluttajille ja heidän etujaan edustaville, demokraattisille valtiovalloille. Kun kapitalistinen prosessi jatkuu kuitenkin samanaikaisesti, ajaudutaan tilanteeseen, jossa velkoja ei voida maksaa takaisin. Seuraa pankkien konkursseja, luottolama tai megainflaatio, talouden lamaantuminen, soppajonojen kasvu, aseiden kalsketta, omaisuuden hävittämistä ja sen uudelleen jakautumista. Näin kapitalismi aina silloin tällöin itse tasoittaa omat huippunsa – tosin tavalla, jota kukaan ei toivoisi.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Markkinataloudesta apu kapitalismin kriisiin

Helsingin Sanomien mielipiteisiin

Anu Taskisen – ja varmaan monen muunkin – mielestä maailma tarvitsee kokonaan uuden talousmallin (HS mielipide 3.1.2012).

Tällainen malli on jo teoreettisesti olemassa, mutta se ei kelpaa sen enempää rikkaille kapitalisteille kuin johtaville poliitikoille. Siksi siitä ei oikeastaan saisi edes puhua. Kyseessä on aito kuluttajien tarpeiden ohjaama markkinatalous, kun nykyinen talous on yritysten omistajien ja poliitikkojen tarpeiden ohjaama.

Merkittävin ero nykyisen kapitalismin ja teoreettisen markkinatalouden välillä on se, että markkinataloudessa kaikki markkinoita koskeva tieto on kaikille vapaata. Jotta kuluttajat osaisivat ohjata taloutta toiveidensa mukaan, jokaisella täytyy olla täysi vapaus tietää kaikesta mitä markkinoilla tapahtuu, ei vain siitä, mitä tuotteet maksavat vähittäiskaupan hyllyllä. Nykytaloudessahan markkinatiedot katsotaan valtiovallan säätäminä tietyin poikkeuksin yksityisomistuksen piiriin kuuluviksi ”tuotteiksi”, joilla voidaan vaikka käydä kauppaa.

Vapaata pääsyä kaikkia hintoja ja kauppoja koskeviin tietoihin tarvitsevat paitsi kuluttajat niin myös yrityksiä valvovat viranomaiset ja kaikkia valvovat journalistit päästäkseen väärinkäytösten jäljille ja estämään niitä. Mutta myös rehelliset yritykset hyötyvät markkinatietojen avoimuudesta. Jos esimerkiksi tiedot pankkien lainanotoista ja lainanannoista olisivat kaikkien hyödynnettävissä, pankkien olisi paljon helpompi luottaa toisiinsa ja tietää missä mennään.

Salaisten tietojen ja kovan kilpailun taloudessa yhdessä aiheutetut velkakuplat kasvavat helposti liian suuriksi ja ajaudutaan nykyisenkaltaisiin kriiseihin.