torstai 5. tammikuuta 2012

Johtaako kapitalismi varallisuuden keskittymiseen

Jouni Flemmingin US-blogiin

Jouni Flemming: "Valitettavan moni ihminen uskoo, että kapitalismi johtaa vaurauden keskittymiseen harvojen käsiin. Aivan kuin kapitalismiin olisi sisäänrakennettu taipumus päätyä tilanteeseen, jossa muutama suurkapitalisti omistaa kaiken. Tämä harhaluulo on mahdollista korjata, mikäli tutkimme avoimin mielin aiheeseen liittyviä empiirisiä faktoja ja loogisia lainalaisuuksia."

Kun alku on väärin, loppukin on.

Muut ovat jo kommentoineet aiheeseen liittyviä empiirisiä faktoja, joten otan esille loogiset lainalaisuudet.

Erilaisten sattumien kautta ihmisillä on varsin epätasa-arvoiset lähtökohdat talousjärjestelmästä riippumatta. Jotkut syntyvät ja kasvavat nälässä ja jotkut ylenpalttisuudessa. Kun tällaisessa maailmassa, siis nykyisessä globaalissa todellisuudessa, käydään Flemmingin kapitalistiseksi esittämällä tavalla vapaata kauppaa niin että molemmat hyötyvät, se johtaa seuraavaan:

Kun nälkä on tarpeeksi kova, sen kokija tekee vapaaehtoisesti kaupat, jossa hän saa kanan syödäkseen sellaista työpanosta vastaan, jolla kanan omistaja kasvattaa itselleen kaksi kanaa. Pian nälkäisellä on nälkä uudestaan ja hän tekee samanlaiset kaupat. Köyhä pysyy köyhänä, mutta kanatehtailija rikastuu kana kerrallaan. Vapaa kilpailukaan ei tässä auta, sillä naapurikanatehtailijan kannattaa toimia samalla tavalla. Ymmärrettävästi tässä nälkä tarkoittaa kaikkea menestymisen tarvetta, mahdollisuutta saada työpaikka, lainaa, kaupallisia oikeuksia tai hankinta- ja myyntikanavia. Ja kana tarkoittaa kaikkea menestymiseen tarvittavaa, työpaikkaa, rahaa, kaupallisia oikeuksia sekä hankinta- ja myyntikanavia. Kun näillä ja työllä käydään vapaata kauppaa, se hyödyttää aina enemmän niitä, joilla jotain tarpeellista jo on kuin niitä, joilta sitä puuttuu.

Se ettei tämä kuitenkaan johda tilanteeseen, jossa muutama suurkapitalisti omistaa kaiken, johtuu parista seikasta.

Ensinnäkin siitä, että tarpeeseensa myös köyhät varastelevat ja toimivat vastoin yhteistä etua. Siksi rikkaiden kannattaa perustaa yhteiset asevoimat omaisuuksiaan ja oikeuksiaan vartioimaan. Näin kehittyy vähitellen valtiovalta lakeineen ja elimineen, joiden alaisiksi ja jäseniksi myös köyhät kuuluvat. Heidän joukkovoimallaan lakeja laaditaan sitten myös heidän edukseen. Laaditaan työläisiä suojelevia eli työnantajia haittaavia lakeja ja verotetaan rikkaita ja näitä rahoja ohjataan köyhempien opetukseen, sairaanhoitoon ja muuhun hyvinvointiin. Näillä kansallisilla kapitalisminvastustustoimilla on kuitenkin rajansa, sillä talouden globalisoituessa ne menettävät vähitellen tehoaan. Tuloja ja omaisuuksia voidaan siirtää sinne, missä niitä ei veroteta, ja tuotantoa voidaan siirtää sinne, missä työläisten järjestäytyminen on kielletty. Kun globaalia verotusta sen enempää kuin työlainsäädäntöäkään ei ole, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa kasvamistaan.

Näin tullaankin nykypäivään ja huomiseen ja siihen toiseen syyhyn, miksei rikkauksien keskittyminen jatku ikuisesti. Kun vapaassa maailmankaupassa rikkaat rikastuvat, heille tulee ongelmia rahojensa sijoittamisessa. Tuotantoon sijoittamisen kannattavuus heikkenee, koska köyhien ostovoima ei kasva riittävästi. Niinpä rikkaat lainaavat pankkien kautta rahojaan kuluttajille ja heidän etujaan edustaville, demokraattisille valtiovalloille. Kun kapitalistinen prosessi jatkuu kuitenkin samanaikaisesti, ajaudutaan tilanteeseen, jossa velkoja ei voida maksaa takaisin. Seuraa pankkien konkursseja, luottolama tai megainflaatio, talouden lamaantuminen, soppajonojen kasvu, aseiden kalsketta, omaisuuden hävittämistä ja sen uudelleen jakautumista. Näin kapitalismi aina silloin tällöin itse tasoittaa omat huippunsa – tosin tavalla, jota kukaan ei toivoisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti