tiistai 9. marraskuuta 2010

Tuloerojen oikeutus ja siunauksellisuus

Soininvaaran blogiin

Ymmärrän az:aa ja kapitalisteja oikein hyvin, ymmärrän myös kommunisteja ja vihreitä. Luulisin, etteivät näiden ryhmien päämäärät eroa toisistaan missään olennaisessa asiassa. Ihannemaailmassa kaikki elävät yltäkylläisyydessä, terveinä ja sovussa toistensa ja luonnon kanssa.

Myös niillä välineillä, joilla päämäärään toivotaan päästävän, on paljon yhtäläisyyksiä. Kommunistien suuri ajatus on teknisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttaminen. Kun tuotantoa saadaan riittävästi jokaiselle, ihmiset eivät enää varasta rikkailta eivätkä riistä köyhiltä. Tarvitaan terästä, energiaa, rautateitä ja maatalouden teollistamista. Siksi tarvitaan ennen kaikkea pääomien keskittämistä. Tehokkaimmin se tapahtuu tuotannontekijöiden itsensä eli työläisten johtamana. Näin kommunistit perustelevat oman välineensä.

Tämä sinänsä järkevältä tuntuva idea on jo käytännössä kokeiltu ja huonoksi havaittu. Mikä virhe kommunistien logiikassa on? Kokemuksesta tiedämme virheen olevan siinä, ettei ole ymmärretty välineen olevan aina myös päämäärä ja että alkuperäisen päämäärän pysyessä saavuttamattomana, välineen vahvistamisesta tulee yhä tärkeämpää. Kommunismin ongelmien ilmaantuessa niiden ajatellaan johtuvan siitä, ettei työväellä ole vielä riittävästi valtaa, ettei se ole vielä riittävän keskittynyttä, että vastustajia on liikaa, että työläiset eivät ole tarpeeksi tiedostavia, ahkeria tms. Näin niitä pääomia, jotka oli alun perin tarkoitettu tuotannon kehittämiseen, kuluu aivan liikaa kyseisen välineen vahvistamiseen ja ylläpitämiseen, valtakilpailuun, byrokratiaan, kontrolliin, säätelyyn, sensuuriin jne. Kunnes koko homma rapistuu romuksi.

Kapitalistienkin suuri ajatus on teknisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttaminen. Kun talous kasvaa ja tekniikka kehittyy, köyhyys poistuu ja luonto säästyy. Tarvitaan uusia keksintöjä ja enemmän investointeja. Siksi tarvitaan pääomien kartuttamista ja parhaiten se tapahtuu kannustamalla ihmisiä erityisillä eduilla. Luodaan osakeyhtiöjärjestelmä, jossa omistajat vastaavat yritysten veloista vain sijoituksellaan, ei muulla omaisuudellaan. Näin halukkaat voivat kasvattaa talouttaan suurillakin riskeillä, koska niiden lauetessa saadaan myös muut maksajiksi. Verotetaan pääoman kasvattamista ja investointeja kevyemmin kuin työtä. Näin saadaan ohjattua terävimmät aivot pankkeihin ja yritysten omistajiksi. Palkitaan keksijöitä ja tiedonvälittäjiä yksinoikeuksilla, jotta henkisen työn tulokset saataisiin paremmin kartuttamaan pääomia. Siunataan oikeus markkinasalaisuuksiin, jotta kapitalisteja kannustaisi myös mahdollisuus päivänvaloa kestämättömiin operaatioihin. Ja vahvistetaan etuoikeuksien vaikutusta saattamalla ne mahdollisimman laajan kilpailun kohteeksi poistamalla kansallisia esteitä pääoman kartuttamiselta.

Kun tulee ongelmia, lamoja, sosiaalisia kuluja tai luonnon sairastumisia, niiden ajatellaan johtuvan liian vähästä kapitalismista. Kannustimet ovat vääriä tai liian pieniä, investoinnit eivät kohdistu oikein, rikkaita on liian vähän, valtiovallat keräävät liikaa veroja, ihmiset ovat laiskoja ja vapaamatkustavat. Välineestä tulee päämäärä. On saatava enemmän kannustimia, tehokkaampia pankkiireita, parempaa kontrollia, suurempia tukipaketteja, laiskurit työhön jne. Näin ne pääomat ja voimavarat, joilla pitäisi kehittää tuotantoa, kuluvat yhä enemmän erilaisiin valtakilpailuihin ja säätelyihin ja pitämään järjestelmää ylipäätään toiminnassa. Saattaa olla, että koko homma rapistuu romuksi.

Mutta mikä on vihreiden suuri ajatus? Toistaiseksi ei mikään. En kuitenkaan näe vihreille mitään muuta mahdollista suurta ajatusta kuin että parhaiten ihannemaailmaa kohti edetään luopumalla talouskasvuun kannustamisesta. Ihmiset kehittävät tekniikkaa, keräävät pääomia ja kasvattavat tuotantoa omasta halusta ja tarpeesta aivan riittävästi. Ei siihen täydy heitä ylhäältä päin painostaa eikä ohjata eikä erioikeuksin kannustaa. Riittää, kun työstään saa sen palkan, jonka aidoilla, kannustimista puhdistetuilla markkinoilla siitä saa. Kun taistelu pääomista heikkenee, kulut vähenevät ja luontokin voi paremmin.

2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. Talouskasvuun kannustamisesta luopuminen on (olisi) hyvä ensimmäinen askel, mutta pelkkä jostain luopuminen ei riitä, vaan pitää olla jokin positiivinen visio, jota kohti mennä. Itse asettaisin perustaksi paikallisrahaan perustuvan paikallistalouden. Muitakin hyviä järjestelmiä varmasti on olemassa. Vihreiden - kuten kaikkien muidenkin puolueiden - ongelma on, että ollaan liian takertuneita nykyiseen järjestelmään ja mietitään ratkaisuja vain sen sisällä (kun ensin on todettu, että "kommunismi nyt ei vain toimi", ikäänkuin tässä olisi kaikki mahdolliset vaihtoehdot).
    Ja silloin tullaan juuri tällaisiin johtopäätöksiin mitä kuvailit, eli että pitää vain lisätä tukia ja kontrollia ja kaikennäköistä muuta tekohengitystä.

    Järjestelmää ei tietysti voi muuttaa yhtäkkiä eikä kertalaakista. Monet vihreiden talouspoliittisista tavoitteista voivat olla ihan OK LYHYEN aikavälin tavoitteiksi, välietapeiksi.
    Se suuri ajatus kuitenkin puuttuu ja siksi on vaikea sanoa, mitkä tavoitteet ovat järkeviä ja mitkä eivät. Ja siksi talouspoliittiset keskustelut tuppaavat olemaan aika hankalia Vihreissä piireissä. Tällaisiin johtopäätöksiin olen tullut maallikkona ja paikallisyhdistyksen jäsenenä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ainoa suuri ajatus, joka edistää luonnon arvojen säilymistä on aito markkinatalous, kun se määritellään esittämälläni tavalla, katso kirjoituksia tunnisteella markkinatalous. Kapitalistisessa taloudessa erilaiset kilpailukulut ovat välttämättömiä ja niin luontoa kuin ihmisiäkin kuluttavia, ja sosialistinen talous on vielä huonompi.

    Siinä olet oikeassa, että liike tarvitsee myös tällaisen idealistisen, kaukana olevan päämäärän, vaikka siihen pääseminen koetaan ylivoimaiseksi. Se kuitenkin kertoo, mihin päin on mentävä.

    VastaaPoista