Kulutusjuhlan mielekkyys

Tutuhesan postituslistalle

Tässä aiemmin joku sanoi, että kapitalismin pahin uhka on se, että ihmiset rupeavat ajattelemaan kasvun ja kulutusjuhlien mielekkyyttä ja kaipaavat enemmän henkisiä ja moraalisia arvoja elämänsä tueksi.

Tämä pitää varmaan paikkansa siinä mielessä, että kulutusjuhlat eivät riitä tekemään ainakaan kaikista ihmisistä elämäänsä tyytyväisiä. Mutta se väite ei pidä paikkaansa, että tämä uhkaisi mitenkään kapitalismia. Kapitalismi on talousjärjestelmä ja sitä voi uhata vain toinen talousjärjestelmä, joko jonkin sortin sosialismi tai aito markkinatalous.

Kyse on siitä, onko erilaisilla henkisillä ja moraalisilla arvoilla myös jokin vaikutus siihen, miten yhteinen talous tulisi järjestää, ja jos on niin mikä.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin ainakin Yhdysvalloissa erilaisilla henkisillä arvoilla ja niitä edustavilla liikkeillä on melkoisesti vaikutusvaltaa myös valtakunnan politiikkaan. Perinteisten kristillisten kirkkojen lisäksi siellä vaikuttaa mitä moninaisin kirjo henkisen tiedon lähteitä New Age liikkeestä skientologeihin. En kuitenkaan ole havainnut, että mikään niistä arvostelisi kapitalistista taloutta. Pikemminkin näyttää siltä, että kyseiset henkiset liikkeet arvostavat, puheistaan huolimatta, muiden lailla maallista mammonaa ja kaikkia kapitalistisia jos myös sosialistisia keinoja sen saamiseksi.

Olisiko moraalisilla arvoilla sitten mitään tekemistä talousjärjestelmien kanssa? On esitetty, että Adam Smithin lyhyesti esittämä ajatus talouden näkymättömästä kädestä on ymmärrettävä myös moraalisena kannanottona sen puolesta, että kun talous järjestetään tasapuoliseksi kaupankäynniksi ilman etuoikeuksia ja vahvempien vallankäyttöä, niin se moraalinen näkökanta täyttyy, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas osallistumaan myös talouteen.

Olen tasan samaa mieltä tästä, mutta Smithin analyysi jäi kesken. Tasa-arvoinen osallistujuus ei toteudu pelkästään sillä, että valtiovalta tms. poliittista valtaa omaava elin ei puutu talouden ohjaamiseen, niin kuin kapitalistit asian tulkitsevat, vaan myös talouden toimijoilta on edellytettävä sitä, etteivät ne anna toisille toimijoille enemmän arvoa kuin toisille. Markkinatalouden idea on se, ettei ihmisiä arvoteta vaan tuotteita. Omistajat/tuottajat/myyjät eivät valitse ostajista vaan ostajat valitsevat tuotteista. Siitä syystä aidossa, moraaliperustaisessa markkinataloudessa ei ole erityisiä rajoittavia oikeuksia kuten immateriaalioikeudet, eikä sellaista asiaa kuin tuotteita ja hintoja koskevat liikesalaisuudet. Jos myyjät voivat valita kenelle tietoja kertovat, estyy vapaa ja tasa-arvoinen valitseminen.

Onko mikään henkisen kehityksen liike, mukaanlukien kaikki kirkkokuntamme, vaatinut liikesalaisuuksien tai edes pankkisalaisuuden alasajoa? Tuskinpa. Onko kenellekään korkean moraalin puolesta puhujalle tullut edes mieleen, että patenttien ja tekijänoikeuksien perusta on mammonan tuottamisen tehostamisessa, ei suinkaan ihmisten välisen tasa-arvon laajentamisessa? Tuskinpa. Niinpä en oikein usko, että kulutusjuhlintaa voitaisiin hillitä henkisiin ja moraalisiin arvoihin tukeutumalla. Ellei sitten moraalisena pidetä kantaa, jonka mukaan jokaisen on kohdeltava jokaista kansalaista tasavertaisena talouteen osallistujana.

----

On huomattava, että vaikka globaalilla taloudella, niillä säännöillä kun sitä nyt käydään, on monia haittapuolia, sillä on myös hyviä puolia. Ilman ulkomaankauppaa elintasomme, ja pelkäänpä että luontommekin tila, olisi paljon nykyistä heikompi. Ilmeistä on myös, että tällä tavalla eristäytyneessä taloudessa olisi mahdotonta toteuttaa kovinkaan demokraattista hallintaa. Niin teoria kuin käytännön kokemukset puhuvat sitä vastaan.

Tästä syystä on vain ajan hukkaa yrittää etsiä ratkaisua joistain paikallisista ratkaisuista, olivatpa ne sitten paikallisrahoja tai ahneudesta vapaita paikallisdemokratioita. Kun ongelmat ovat globaaleja, myös ratkaisun on oltava globaali.

On kaksi mahdollisuutta. Helpommin mieleen tuleva on ylikansallinen hallitusvalta, joka hyvyydessään ja viisaudessaan säätelisi maailmantaloutta. Tätä on yritetty, mutta aina on törmätty ja tullaan törmäämään siihen, ettei ylikansallinen demokratia ole mahdollinen. Vaadittu valtaelin voisi koostua vain eri maiden vallanpitäjistä, ja tiedossa on, ettei tällainen joukko pysty tekemään mitään päätöksiä, jotka heikentäisivat rahavallan ja poliittisen vallan yhteisiä etuja. Siitä syystähän ongelmat juuri johtuvat, myös kansallisella tasolla.

Toinen mahdollisuus on tasan päinvastainen. Pyritään lopettamaan se talouden säätely, jolla kansainväliset elimet jo nyt ajavat rahavallan etuja.

Näistä merkittävin on informaation omistamista koskeva säätely. WTO edellyttää, että kaikki kansainvälisestä kaupasta nauttivat maat säätävät laajan suojan liikesalaisuuksille kuten myös patenteille ja tekijänoikeuksille. Kaikki nämä säädökset puolustavat kehittyneiden maiden ja rikkaiden ihmisten etuja köyhiä vastaan ja tekevät maapallosta yhä turvattomamman paikan kaikille. Ilman liikesalaisuuksia enronit, madoffit, fannie maet ja muutkin pankkikriisin aihiot eivät selvästikään olisi päässeet kasvamaan koko taloutta lamaannuttaviksi.

Näitä säädöksiä vastaan voi toimia vain laaja kansalaismielipide, jota jo paljon onkin olemassa. Tästä kertoo mm. Wikileaksin ja erilaisten piraattiliikeiden kannatus erityisesti nuorten keskuudessa. Kaikki toivo ei siten ole vielä menetetty.

----

Ilmeisesti vastauksena siihen kun väitin, että globaaliin ongelmaan on löydettävä globaali ratkaisu, Jari Jakonen kirjoitti: "Ja kiitos Linus Torvalds, että ryhdyit hukkaamaan omaa aikaasi ja ratkomaan omaa paikallista ongelmaasi, sillä nyt jopa meikäläisen tapainen rahamaailmamme syrjäisillä takamailla kituuttava köyhimys voi harrastaa radio-ohjelmien tekemistä!"

Kaikki kunnia ja kiitos Linukselle ja avoimelle lähdekoodille, mutta en ymmärrä miten ne voisivat toimia esimerkkinä paikallisten ratkaisujen toimivuudesta. Riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen Linus alunperin on ajatellut käyttöjärjestelmäänsä, kyllä hänen on täytynyt varsin pian ymmärtää, ettei avoimen koodin järjestelmä ole periaatteessa mikään paikallinen ratkaisu vaan tasan päinvastoin. Sehän on globaaliksi ratkaisuksi mitä parhain, minkä käytäntökin on osoittanut. Vielä paremmin asiat olisivat, jos myös Bill Gatesin järjestelmät olisivat globaalisti avoimia.

Se, että Billin järjestelmät eivät ole avoimia, johtuu - kuten varmasti tiedät - kansainvälisen säätelyelimen, WTO:n säädöksistä koskien liikesalaisuuksia, tekijänoikeuksia ja patentteja. Muun muassa näillä säädöksillä kehittyneet maat, Yhdysvallat etunenässä, ovat laajentaneet oman paikallisen talousjärjestelmänsä globaaliksi talouden hallinnaksi.

Kirjoituksessani tarkoitin sitä, ettei mm. edellä mainittuja globaaleja säädöksiä vastaan voida taistella paikallisesti, esimerkiksi niin, että me täällä Suomessa luopuisimme mainituista lainsäädännöistä ja jättäisimme tekijänoikeus- ja patenttimaksut ulkomaille maksamatta. Kyllä ainoa mahdollisuuus on laajalla kansainvälisellä mielipiteellä ja äänestysvallalla vaikuttaa mainittuun kansainväliseen lainsäädäntöön.

Mitä tulee tälläkin keskusteluareenalla esillä olleeseen paikallisrahakysymykseen, niin siihen pätee sama. Paikallisena se ei muuta mitään olennaista, mutta globaalina, avoimena rahana se sen tekisi. Nykyiset rahat ovat periaatteessa paikallisia ja yksityisiä, valtiovaltoihin sidottuja ja sillä tavalla yksityisiä, että rahan käyttäjillä ja vaihtajilla on kunkin maan lakien mukainen oikeus pitää toimensa salassa. Tästä seuraa kaikenlaista harmia.

Näitä ongelmia ei ratkaise kuin globaali avoin raha, jonka periaate on yleisyys ja julkisuus. Kaikki tällä rahalla tehdyt tarjoukset, sopimukset ja kaupat ovat julkisia. Tätähän jo avointen markkinoidenkin idea edellyttää.