keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Parasiitit

Jarkko Tontin blogiin

Kaikkea biteiksi saatettavaa, siis myös musiikkia, voidaan myydä helposti, ilman välikäsiä, markkinaehtoisesti ja ilman tekijänoikeuksia seuraavalla tavalla:

Tekijä esittelee teoksensa haluamallaan tavalla, vaikkapa näyttein, tähän tarkoitukseen luodulla sivustolla. Hän laittaa näyttöön sen kokonaishinnan, jonka hän teoksesta vaatii, ja sen aikamäärän, jonka kuluessa hän edellyttää kaupan tapahtuvan. Näihin tietoihin jokainen internetin käyttäjä pääsee käsiksi tarkoitukseen sopivan hakusysteemin kautta. Sitten jokainen, yksilö taikka ryhmä, joka haluaa teoksen omaan ja muiden käyttöön, sitoutuu maksamaan siitä sen summan, jonka arvoisena hän haluaan pitää. Maksu voi olla suuri tai pieni. Maksujen keräytyminen näkyy ruudulla ja kun vaadittu summa täyttyy, maksut siirretään ostajien tileiltä tekijän tilille ja teos avautuu kaikkien käyttöön. Ellei summa täyty määräaikaan mennessä, tekijä voi hyväksyä jo syntyneen summan tai hän voi luopua kaupasta.

Kun artisti myy tuotteensa edellä esitetyllä tavalla, kaikki tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat, piratismi, yksityisyyden suoja, hyvitysmaksut, oikeusriidat jne. on vältetty.

Kun artisteilla on näin mahdollisuus itse poistaa piratismi, miksi he eivät sitä tee? Miksi he eivät perusta tähän vaadittavia sivustoja ja kehitä niitä yhä paremmin vastaamaan kuluttajien tarpeita? Ehkäpä kyse ei niinkään ole artistien ja kuluttajien eduista kuin tekijänoikeusjärjestöjen ja kustannusyritysten eduista. Edellisethän häipyisivät kokonaan markkinoilta ja jälkimmäisten asema muuttuisi isännästä rengiksi.

Kyse on myös moraalista. Jos artistit voivat itse estää piratismin, miksi yhteiskunnan tulisi uhrata siihen varojaan?

----

Vastaus Jussi Keinoselle:

Hyvä kuulla, että kuvaamani kaltaisia sivustoja on jo kehitetty. Niissä tulevaisuus on johtuen juuri tekijänoikeuksien aiheuttamista moninaisista yhteisistä kustannuksista.

Jouduin jostain tälle sivulle ja toinen kirjoituksesi herätti huomioni. Vauhdikkaasti kirjoitettu ja asiaakin, mutta yhdessä kohdassa aivan väärin. Ehkäpä asian selvittäminen auttaa sinua edes jossain määrin ymmärtämään nykyisiä toisinajattelijoita ja lainrikkojia.

”Piraatit edustavat massojen hirmuvaltaa, jossa oman käden oikeudella otetaan se, mitä irti saadaan. On vain yksi ryhmä, joiden näkökulmasta piratismi on loogista: pesunkestävät kommunistit. .. He kyllä vievät kotinnekin sitten, jos pääsevät taas valtaan, mutta sitähän vapaus ottaa joskus tekee.”

Vain kommunistisessa propagandassa omistus on yhteistä. Kommunistisessa käytännössä kaikki omistus, myös hengentuotteiden, on ylhäältä johdetun byrokratian hallinnassa. Se jakaa ”yhteistä omaisuutta” muille oman tarpeensa mukaan. Tällaisessa yhteisössä kirjailija tai laulaja ei omista työtään edes sen vertaa, että saa sitä vapaasti muille esittää, ellei se tyydytä byrokratian toiveita. Sensuroimattomissakin tapauksissa artistin esiintymiset ja tulot määritellään byrokratiassa. Useiden mielestä tällainen järjestelmä on kelvoton ja he pyrkivät lakien rikkomisen uhallakin saamaan asiaan muutoksen. Tässä on myös jo onnistuttu ja mm. neuvostokommunismi on lopettanut toimintansa.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on parissa asiassa aivan erilainen kuin kommunistinen. Taitelija kuin taiteilija omistaa omat sanansa ja laulunsa ja on vapaa niitä muille esittämään. Kukaan ei heiltä tätä omaisuutta varasta. He voivat myös vapaasti kaupata tuotteitaan keille vaan.

Nykyjärjestelmässä on kuitenkin yksi sama piirre kuin kommunismissakin, yksinoikeus teoksen taloudelliseen hyödyntämiseen. Vaikka tämä yksinoikeus on tekijän eikä valtion, tällaisilla kaupattavilla oikeuksilla on taipumus kasaantua suurten yritysten hallintaan. Lisäksi tämä järjestelmä vaatii oman byrokratiansa, tekijänoikeusjärjestöt, jolla myös on taipumus keskittyä ja laajentaa valtaansa. Kehityksen edetessä yritysten ja byrokraattien edut vähitellen voittavat taiteilijoiden ja kuluttajien edut. Vain terävin kärki voi sanella ehtonsa. Homma alkaa muistuttaa yhä enemmän kommunismin käytäntöä.

Useiden mielestä tällainen järjestelmä on kelvoton ja he pyrkivät lakien rikkomisen uhallakin saamaan asiaan muutoksen. Mukana on kaikenlaista porukkaa – kuten aina tällaisissa toimissa – mutta osa on mukana samasta syystä kuin markkinataloutta kannattavat kommunismin kriitikot. Jos kerran taiteilijoiden töitä voidaan myydä markkinaehtoisesti ilman tekijänoikeuksia, niin miksi kunnioittaa tekijänoikeuslakeja, kun ne johtavat yhteiskuntaa yhä keskitetymmän taloudellisen vallan hallintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti