lauantai 19. toukokuuta 2012

Hyvitysmaksuista

Soininvaaran blogiin

Mikko Kiviranta: Tässä tarvittais joku kolmas tie joka mahdollistaa ulkoishyödyt mutta säilyttää luomisen insentiivit …
Mistä ihmeestä näitä vaatimuksia luomisen insentiiveistä aina tulee, kun joku ehdottaa tekijänoikeuksien tai patenttien heikentämistä? Tyypit, jotka laativat tunteja ja päiviä kirjoituksia eri blogeihin, valittavat tosissaan ettei kukaan tee mitään muille tarkoitettua ellei saa siitä rahaa. Aikuinenhan on luonnostaan luova niin kuin lapsi on leikkivä. Jos joku on oikein hyvä uuden tekemisessä, rautakangellakaan häntä ei saada irti työstään.

Ulkoisen insentiivin vaatimus on enemmänkin osoitus siitä, ettei mitään tärkeää sanottavaa tai laulettavaa ole, mutta silti pitäisi rahaa saada. Jos ja kun laatu ei riitä markkinaehtoiseen kaupankäyntiin, on pidettävä kiinni tekijänoikeuksien suomasta monopolista. Ja jos sekään ei riitä, on käytettävä vielä omituisemmin perusteltua “hyvitysmaksua".
OP: ainoa tapa millä voisin nähdä sen hyväksyttävän yleisesti on, että jotkut perustavat kuvatunlaisia palveluita ja ihmiset alkavat niitä laajalti käyttää. Mikäänhän ei kai estä kokeilemasta, vai toimiiko joku jo tuolla ansaintalogiikalla?
Ehkä tämäntyyppisiä ratkaisuja on käytössä, en tiedä, mutta sellaisten kilpailuasema tekijänoikeuksien monopolivoimaa vastaan on heikko. Se johtuu pääasiassa siitä, että yksinoikeudet antavat alustan mainostamiselle, mikä on tehokkain menetelmä taiteen houkuttelevuuden kohdentamiseksi ja kasvattamiseksi. Kun yritys omistaa yksinoikeudet teokseen, mainonta on tehokasta; ilman yksinoikeuksia se on lähes kannattamatonta, koska sen hyödyt jakautuvat muillekin. Siten kuvaamani kaltaiset sivustot joutuvat nykytaloudelle niin tärkeän julkisuuspelin ulkopuolelle.
Saara: Jos ja kun musiikkia ei ole mahdollista myydä kertaluonteisella kokonaiskorvauksella
Mistä tämä väite on peräisin? Juuri muutama viesti sitten esitin yhden klikkauksen päässä menetelmän, jolla kaikkea biteiksi saatettavaa voidaan myydä markkinaehtoisesti ilman yksinoikeuksia ja nimenomaan kertaluontoisella kokonaiskorvauksella.

Esitystäni voidaan tietysti kritisoida siitä, että se poikkeaa liiaksi nykyisysteemistä, ei anna toimeentuloa kaikille taiteilijoille, tuhoaa yrittäjien ja byrokraattien työpaikkoja tms. Mutta sitä ei voida kritisoida siitä, etteikö se esitä tapaa, jolla taiteilija voi saada markkinaehtoisen korvauksen työstään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti