Tolkuttomat piratismikorvaukset

Ville Hautakankaan US-blogiin

Henkisen työn, musiikin, kirjallisuuden, elokuvataiteen jne, tuloksia voidaan hyvin myydä ilman tekijänoikeuksia. Aivan niin kuin tiedemiesten töitä myydään ilman tieteenkäyttöoikeuksia ja saappaita myydään ilman saappaankäyttöoikeuksia. Näin koko piratismiongelma häviää.

Myynti on vain suoritettava sillä tavalla kertakorvauksena tekijälle, ettei sitä anneta kenellekään asiakkaalle, joka siis on vapaa levittämään teosta edelleen, ennen kuin tekijän vaatima hinta on maksettu.

Jos valtiovalta pitää taiteen tuotantoa tärkeänä yhteiselle hyvinvoinnille, se voi ostaa haluamiaan teoksia bitteinä yleiseen käyttöön aivan niin kuin se ostaa teoksia kirjastoon ja koululaisille. Valtiovallan maku ei varmaan tyydytä kaikkia, mutta mikään ei estä jonkin tekijän ihailijoita yhdistämästä halujaan ja rahojaan tämän teosten ostamisessa.

Olen esittänyt tämän aiemminkin ja aion esittää tulevaisuudessakin aina kun joku, jonka pitäisi olla asiaan perehtynyt, esittää totena väitteen, että ilman tekijänoikeuksia taiteilijoiden ansiot putoisivat niin että taiteen tekeminen loppuisi: Sen ongelman minkä internet on luonut, se myös ratkaisee.

Tekijä esittelee teoksensa haluamallaan tavalla, vaikkapa näyttein, tähän tarkoitukseen luodulla sivustolla. Hän laittaa näyttöön sen kokonaishinnan, jonka hän teoksesta vaatii, ja sen aikamäärän, jonka kuluessa hän edellyttää kaupan tapahtuvan. Näihin tietoihin jokainen internetin käyttäjä pääsee käsiksi tarkoitukseen sopivan hakusysteemin kautta. Sitten jokainen, yksilö taikka ryhmä, joka haluaa teoksen omaan ja muiden käyttöön, sitoutuu maksamaan siitä sen summan, jonka arvoisena hän haluaan pitää. Maksu voi olla suuri tai pieni. Maksujen keräytyminen näkyy ruudulla ja kun vaadittu summa täyttyy, maksut siirretään ostajien tileiltä tekijän tilille ja teos avautuu kaikkien käyttöön. Ellei summa täyty määräaikaan mennessä, tekijä voi hyväksyä jo syntyneen summan tai hän voi luopua kaupasta.

Edellä esitetyllä kaupankäyntitavalla on joukko erityisiä ominaisuuksia verrattuna henkisten teosten kapitalistiseen kaupankäyntiin.
1) Se on aidosti markkinataloudellinen. Tekijä voi vapaasti päättää teoksensa hinnasta ja jokainen on vapaa osallistumaan teoksen hankintaan itse valitsemallaan summalla. Kauppa syntyy, jos myyjän ja ostajien toiveet kohtaavat. Mikään säätelijä tai oikeuksienhaltija ei tule väliin. Kaikkea, millä on arvoa kuluttajille, kannattaa tuottaa.
2) Se hyödyntää internetiä täysimääräisesti. Se ei edellytä internetin käytön rajoittamista yksinoikeuksien turvaamiseksi, piraattien ahdistelua eikä kovien pelottelurangaistuksien käyttöä niin kuin nykyisen kaupankäynnin ylläpitäminen.
3) Se muodostaa perustan myös teoksen saattamiselle fyysiseen muotoon, esimerkiksi kirjaksi. Kun teoksen bitit ovat vapaasti käytettävissä, ne ovat sitä myös kirjapainoille, joten ne voivat myydä kirjoja niitä haluaville vain painatuksen hinnalla. Tämä voidaan toteuttaa varsinaisen kaupankäynnin yhteydessä. Mukaan näyttöön tulee kirjanpainajan tai painajien tarjous: jos pokkarin tai kovakantisen tilaajia tulee se ja se määrä, kukin saa teoksesta kirjan siihen ja siihen hintaan. Ostajan ei tarvitse mainita kuin sen hinnan, jonka hän on valmis maksamaan.
4) Mainonnan osuus teoksen kaupittelussa vähenee, koska kenenkään muun kuin tekijän ei kannata teosta mainostaa. Se tarkoittaa sitä, että teokselle vieraiden vaikuttimien ohjaava merkitys niin tekijälle kuin kuluttajillekin heikkenee.
5) Sama kaupankäyntitapa sopii kaikille biteiksi saatettaville, kirjallisuudelle, musiikille, tietokoneohjelmille kuin myös televisio-ohjelmille ja elokuville. Kalliille teoksille, joille on suuri kuluttajakunta, löytyy myös suuri määrä ostajia.
6) Tämä kaupankäyntitapa tarjoaa mahdollisuuden myös ja erityisesti sellaiselle ostamiselle, jonka motiivina on yhteinen hyvä. Jos jokin teos arvioidaan yleishyödylliseksi, vaikkapa oppikirja, yhteiskunta voi ostaa sen kaikkien käyttöön. Myös yksityinen sponsorointi on mahdollista. Jos jokin teos on jonkun mielestä todella merkityksellinen, hän voi ostaa sen vaikka yksin kaikkien käyttöön. Ostajat voivat myös toimia nimillään: nämä henkilöt ovat pitäneet kyseisen teoksen julkaisemista merkittävänä tapauksena. Asiantuntijuuskin saa arvonsa.
7) Viimeiseksi ehkä tärkein ero kapitalistiseen kaupankäyntiin verrattuna: kaupankäyntitapa, jossa teos avautuu myös niiden käyttöön, jotka eivät siitä ole maksaneet, sopii anteliaille ja yhteistä hyvää arvostaville luonteille. Silloin myös sellaisen informaation kannattavuus lisääntyy, jonka arvo ei vähene siitä, että se tulee yhteiseksi.

----

Peter, puhuin TEKIJÄNOIKEUKSISTA, en tekijän OIKEUKSISTA, joihin kuuluu mm. omistusoikeus työnsä tuloksiin. Kun saappaantekijä myy tuotteensa, hän myy saappaat, ei tekijänoikeutta tekemiinsä saappaisiin. Samoin voidaan myydä myös henkisen työn tuloksia. Tätä tarkoitin, kuten varmaan ymmärrät.

Se, ettei kuvaamani kauppatapa ole tullut käyttöön, johtuu siitä, että niin kauan kuin noudatetaan lain vahvistamaa käytäntöä, jonka mukaan tekijänoikeus sisältää kaupan olevan yksinoikeuden teoksen kaupalliseen hyödyntämiseen, niin kauan taitelijoiden ja erityisesti heidän töistään toimeentulonsa saavien kannattaa hyödyntää mahdollisuutta yksinoikeuteen.

Tilanne on verrattavissa siihen, että maissa, joissa korruptio, mm. erilaisten oikeuksien ostaminen niitä hallinnoivilta tahoilta, on vallitsevana käytäntönä, korruptioon perustumattomat viranhaltijoiden palkitsemismenetelmät jäävät kehittymättä, vaikka kaikilla olisi täysi vapaus olla myös korruptoimatta ketään. Niissä maissa yleinen näkemys on, että vaikka korruptio mahdollistaa joillekin aivan tolkuttomat tulot ja vaikka se aiheuttaa kaikenlaista harmia, tavalliset pikkuvirkamiehet tarvitsevat korruptiota voidakseen ruokkia perheensä ja siksi korruptiota tarvitaan. Me tiedämme, että myös toisenlainen tapa on mahdollinen ja parempi lopulta myös pikkuvirkamiehille.

Tekijänoikeuksien suhteen olemme joukkona kuitenkin yhtä sokeita. Katsomme, että vaikka niitä hyödyntämällä jotkut saavat aivan tolkuttomat tulot ja vaikka niiden hallinnointi aiheuttaa kaikenlaista turhaa työtä ja harmia, tavalliset taiteilijat tarvitsevat niitä voidakseen ruokkia perheensä. Siksi tekijänoikeuksia tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten edellä osoitin.

Mikään ei kuitenkaan muutu, ennen kuin ajattelutapa muuttuu. Aluksi on todettava, että tuotannollisten ja kaupallisten järjestelmien ensisijainen tarkoitus ei ole antaa toimeentuloa kenellekään vaan tyydyttää kuluttajien tarpeita. Kuluttajat eivät ole tuottajia varten vaan tuottajat ovat kuluttajia varten. Jos löytyy kauppatapa, joka on kuluttajille hyvä, mutta jolla myös tuottajat saavat toimeentulonsa, se on lopulta parempi kuin systeemi, jolla tuottajien voitot maksimoidaan, mutta kuluttajien asema on heikko.