maanantai 31. joulukuuta 2012

Keskustelua aikalaisrationaalisuudesta


Oikkonen: "En usko että on väärin sanoa että mitä paremmin taloudessa menee, sitä huonommin ihmisten kasvavalla enemmistöllä menee. Systeemillä on taipumus tehostua, ja tehostuminen kasvattaa kahtiajakoa rikastuviin rikkaisiin ja kaikkiin "muihin" ihmisiin."

No näinhän asia juuri on. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta jostain syystä et ole kiinnostunut tämän ongelman ratkaisemisesta. Päinvastoin, kommenteissasi annat ymmärtää, ettei rikkaiden ja köyhien kuilun syvenemiseen kannata puuttua, koska "talouden nykyisiin ongelmiin on olemassa vain pitkään ajatushistorialliseen perspektiiviin asettuva vastaus", josta meillä tosin ei ole mitään tietoa. Eikä todellinen ongelma mielestäsi johdukaan taloudesta, "vaan koko eurooppalaisen uuden ajan rationaalisuuden harhoista", joista ei kuitenkaan voida vapautua, koska "emme pääse mitenkään irti historian myötä syntyneistä ja kehittyneistä harhoista".

Minusta tämä on paitsi virheellinen – ettei sanoisi harhainen – niin kova puhetapa. Se on vähän niin kuin mies, tai ehkä paremminkin nainen menisi lääkäriin valittaen vatsakipuja ja lääkäri toteaisi asiaa sen enempää tutkimatta, ettei ongelmasi ole vatsakipu vaan harhaiset elintapasi, joita harhoja tässä tosin on turha käsitellä, koska et kuitenkaan voi niistä päästä.

Tämän ankean logiikan selitys löytyy aikalaisrationaalisuudesta. Tänään on kaikkien mielestä hyväksyttävää arvostella tuloeroja kovastikin, aivan niin kuin on oikein myös puolustella niitä. Erityisen "rationaalista", kenenkään etuja uhkaamatonta ja talouden pyhiä arvoja loukkaamatonta on kuitenkin todeta, että vaikka tuloerojen kasvu olisikin joidenkin mielestä haitaksi kaikille, asialle ei voida mitään, koska näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Tällaista mielipidettä Nalle Wahlrooskin peukuttaisi.

Sen sijaan tuloerojen kasvun syiden analysoiminen on tänään "epärationaalista", koska se kyseenalaistaa taloutemme keskeisiä uskonkappaleita. Jos tuloerojen kasvu on ongelma, kaikki pääomia erityisen keskittävät kauppatavat ja lainsäädökset ovat ongelmia. Näin joudutaan kysymään, eikö osakeyhtiömuoto rajoitettuine omistajanvastuineen ole juuri kehitetty keskittämään varallisuutta? Eikö osakeomistukseen rajoitettu omistajanvastuu tarkoita sitä, että mm. pankkien velkoja voidaan siirtää veronmaksajien maksettaviksi, vaikka niiden omistajat olisivat kuinka rikkaita? Eivätkö kaikki monopolit vääristä markkinoita ja keskitä rikkauksia?  Silloin myös patentit ja tekijänoikeudet ovat merkittäviä tuloerojen kasvattajia ja yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajia. Eivätkö rahan liikkeitä koskevat liikesalaisuudet ole lailla turvattuja siksi, että niiden suojassa voitaisiin kasvattaa rikkauksia myös sellaisin keinoin, jotka eivät kestäisi päivänvaloa?

Ei tällaisten kysymysten esittämisellä pääse tänään piireihin eikä rahoihin. Eivätkä edes elintasokuilun huonommalla puolella olevat halua niihin tarttua, osin ymmärtämättömyyttään, osin siksi että he jakavat saman rikastumisen unelman keinolla millä hyvänsä kuin muutkin. Ja köyhät osapäivätyöllistetytkin katsovat omien pankkitietojensa varjelemisella voittavansa enemmän kuin voittaisivat sillä, että pankkisalaisuudesta luovuttaisiin ja sen suojissa tehdyistä hämäristä kaupoista, rahanpesuista ja korruptioista päästäisiin eroon.

Silti, historiallisessa perspektiivissä nämä ovat aivan järkeviä kysymyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti