Korkea laki ja oikeus

Kemppisen blogiin

”Tuomio muutamien ihmisten henkilökohtaisena tulkintana. Ajatus on väärä. Tuomio johtaa ulosottoon, sakon perintään tai vankilareissuun.” Voihan sen noinkin nähdä. Eihän paavinkaan mielipide siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ole vain yhden ihmisen henkilökohtainen tulkinta vaan se on katolisen kirkon kanta. Ja se on ”oikea” siinä määrin kuin paavilla on valtaa laittaa ihmisiä vankilaan tai roviolle. Onneksi tätä valtaa ei enää juurikaan ole – enemmän sitä näyttää olevan joillakin muilla uskonnollisilla yhteisöillä.

Mutta miten voidaan Korkeimman oikeuden päätöstä Halla-ahon uskonrauha-asiassa pitää hyvin perusteltuna ja oikeimpana mahdollisena, kuten jotkut ovat sanoneet?

Siinä todetaan tosiasia, että Halla-aho on kirjoittanut sitä ja sitä, ja sitten esitetään perusteet, joilla lausuman lainmukaisuutta tai -vastaisuutta tulee arvioida. Niissä sanotaan: Sitä [lainrikkomusta] ei toteuta myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon sisältyy asiallisia perusteita ja Uskontoja ja niiden oppeja koskeva kärkevä, pisteliäs ja jopa loukkaavaksikin koettavissa oleva arvostelu on siten sananvapauteen kuuluvana oikeutena lähtökohtaisesti sallittua. Näin on asia varsinkin silloin, kun tällaista keskustelua käydään tai arvostelua esitetään yhteiskunnallisesti merkityksellisessä asiayhteydessä, kuten sananvapaudesta tai viranomaistoiminnasta käytävän asiallisen keskustelun yhteydessä.

Edellisen perusteella Korkein oikeus olisi voinut yksinkertaisesti päättää, että rikettä ei ole tapahtunut, koska Halla-ahon tarkoituksena ja tosiasiallisena seurauksena on ollut käydä yhteiskunnallista keskustelua sananvapaudesta ja viranomaistoiminnasta; tämä huolimatta siitä, että Halla-ahon lausuma on esitetty ivallisessa ja mahdollisesti useita islaminuskoisia loukkaavassa sävyssä. Enempää ei olisi tarvittu ja asia olisi ollut sillä selvä ja lainmukainen.

Toisaalta perustelun perusteissa sanotaan: Niin kuin edellä viitatusta ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstäkin ilmenee, sananvapaus ei kuitenkaan ole edes tällöin rajoittamaton. Kuitenkin: Ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaan sekä uskonnonvapautta että sananvapautta voidaan lailla rajoittaa, jos se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä muun muassa yleisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai muiden henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi. .. Ihmisoikeustuomioistuin on useassa yhteydessä todennut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta ei juurikaan antanut mahdollisuutta rajoittaa poliittista puhetta tai keskustelua yleisesti kiinnostavista kysymyksistä ja että poliittisen keskustelun vapautta voitiin rajoittaa vain pakottavin perustein.  Ja: Sananvapauden rajoitusten välttämättömyys tuli perustella vakuuttavasti.

Jostakin syystä Korkein oikeus valitsi tämän sananvapautta rajoittavan vaihtoehdon. Entä perusteet, joiden siis pitäisi olla vakuuttavia ja pakottavia?

Korkein oikeus perustelee viittaamalla hallituksen esitykseen: [lainrikkomus] edellyttää, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä. Teon rangaistavuus edellyttää myös, että teko tapahtuu loukkaamistarkoituksessa. Loukkaus voidaan katsoa näin tehdyksi, kun herjaamisen tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.

Mitään tarkentamatonta tekstiä, joka ei ota kantaa sananvapauden rajoittamisen ehtoina oleviin yleiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen eikä edes muiden henkilöiden oikeuksiin. Ei ole vakuuttavuutta, pakottavuudesta puhumattakaan. Yleistä turvallisuutta ja järjestystä ei ole osoitettu uhatuksi eikä Halla-ahon tekstin ole osoitettu estävän kenenkään oikeutta uskontonsa harjoittamiseen tai mihinkään muuhunkaan.

Sen sijaan, että Korkein oikeus olisi perustellut, miten Halla-ahon esittämä mielipide haittaa yleistä turvallisuutta, siis suuremmassa määrin kuin sen rajoittaminen, se esittää mitä kummallisempia perusteita: Nykyislamiin ja sen pyhinä pitämiin uskonnollisen kunnioituksen kohteisiin kohdistuvien väitteiden herjaavuutta ei ole ollut omiaan vähentämään se A:n esiin nostama seikka, että kirjoituksessa on pyritty todistelemaan sanottujen väitteiden paikkansapitävyyttä viittaamalla profeetta Muhammadin elämästä koraanissa kerrottuun. Toisin sanoen, mielipiteen esittämisen rangaistavuutta ei ollenkaan vähennä se, että se esittää totuutena pidetyn asian. Ehkä totuuteen pyrkiminen onkin joissakin tapauksissa enemminkin raskauttava seikka?

Ja vielä: Korkein oikeus katsoo, että sanotun kaltaisten herjaavien väitteiden esittämiseen ei ole oikeuttanut A:n väittämä tarkoitus selvittää sananvapauden rajoja tai osoittaa viranomaistoiminnan epäjohdonmukaisuutta. Näihin kysymyksiin liittyvän, voimakkaankin arvostelun esittäminen olisi ollut mahdollista ilman islamin pyhänä pitämien arvojen häpäisemistä. Onpa erikoinen perustelu. Teko on rangaistava, koska olisi voitu toimia myös toisin. Mikäköhän se toinen tapa olisi ollut, jolla olisi saatu yhtä paljon keskustelua viranomaistoiminnasta muslimikysymysten yhteydessä, joka siis oli Halla-ahon tarkoituskin – kuten myös monen muun, viranomaiset mukaan lukien.

Jos tämä Korkeimman oikeuden päätös on hyvin perusteltu, millaisia mahtavat olla huonosti perustellut?