Liiketoimintamallipatentti

Kemppisen blogiin

On avartavaa arvioida patenttikysymystäkin ideaalitapausten kautta.

Toisessa ääripäässä on maailma, jossa patenttioikeutta ei ollenkaan ole. Ihmiset keksivät ja kehittävät asioita parantaakseen omaa hyvinvointiaan tai vain etsimisen ja löytämisen ilosta, mutta kuka tahansa voi vapaasti hyödyntää muiden keksimiä ja kehittämiä asioita. Toisessa ääripäässä on maailma, jossa kaikkien uusien tietojen, taitojen, keksintöjen ja löytöjen taloudelliseen hyödyntämiseen saa ikiaikaisen yksinoikeuden.

Edellinen ideaali on käytännössä mahdollinen, jälkimmäinen ei. (Kuvitelkaa maailma, jossa kaikki uudelle mantereelle matkustavat maksavat markkinaehtoisia maksuja Kolumbuksen jälkeläisille ja differentiaalilaskennan hyödyntäjät Newtonin ja Leibnizin oikeudenomistajille – ja tietysti epäselvyyksistä syntyneiden riitojen ratkaisijoille.)

Yksinoikeusjärjestelmillä on arvoa vain joidenkin arvokkaampien asioiden saavuttamiseksi. Patenttioikeuden arvoksi on esitetty tekniikan kehityksen ja talouskasvun nopeuttaminen, joka sekin on tietysti vain väline johonkin vielä tärkeämpään, mitä se sitten lieneekään.

Nopeuttaako patenttioikeus tekniikan kehitystä vai ei. Kuka tietää. Saavutetaanko mahdollisella nopeuttamisella jotain periarvokasta. Kuka tietää. Mitä tiedetään on se, että muiden erityisoikeuksien lailla patenttioikeus keskittää valtaa ja varallisuutta harvoille. Ja että ne joilla on valtaa ja varallisuutta määrittelevät sen, mikä on oikein ja riittävää: että teknisen ja taloudellisen kehityksen joillekin aiheuttamat haitat johtuvat vain siitä, ettei kehitys ole riittävän nopeaa ja että siksi patenttioikeudellakin vallattua aluetta on edelleen laajennettava ja näin jatkettava ja pommitettava vielä senkin jälkeen, kun sota on jo hävitty ja jäljellä on vain murusia siitä, mitä lähdettiin tavoittelemaan.

----

Luin läpi Bilski v. Kappos 08-964 suullisen kuulustelun pöytäkirjan ja hyvin asianosaiset vaikeaa asiaa käsittelivät, erityisesti tuomari Breyer.

Eihän tällaisessa paikassa voida ottaa puheeksi patenttijärjestelmän oikeutusta sinänsä – yhtä vähän kuin kirkolliskokouksessa voidaan kyseenalaistaa jumalan kaikkivaltiutta – mutta Breyer joka tapauksessa muistutti, että patenteilla on kaksi pluspuolta, joista toinen on se, että näin keksinnöistä tulee julkisia ja patenttien voimassaolon lakattua keksinnöt ovat kaikkien hyödynnettävissä, ja toinen on se, että monopolin innoittamina ja suojassa ihmiset keksivät ja tuottavat enemmän. Sen lisäksi patenteilla on kaksi miinuspuolta, joista toinen on se, että monopolihinnoittelu vähentää kyseisten tuotteiden käyttöä ja toinen se, että (hyödyntämis)lupien hankkiminen hidastaa kehitystä. Ja Breyerin mukaan plussien ja miinusten tulisi olla tasapainossa.

Eivätkä ainakaan plussat ole siitä muuttuneet, kun patenttiviraston yli-insinööri Koristo joskus 60-luvun lopulla niitä meille taloon tulleille tutkijainsinööreille selitti. Eikä niitä silloinkaan kyseenalaistettu.

Se on vähän omituista, sillä suurimpaan osaan patentteja ensimmäinen plussa ei ollenkaan päde. Laite- ja tuotepatenteissa kaupattava tuote sisältää yleensä sinänsä riittävästi informaatiota keksinnön hyödyntämiseksi. Jos sellaisella tuotteella käydään kauppaa, keksintöä ei voi pitää salassa. Sama pätee myös useimpiin menetelmäpatentteihin, mm. kyseessä oleviin liiketoimintamallipatentteihin.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että on täysin ratkaisematon kysymys, viekö yksinoikeus keksinnön hyödyntämiseen tekniikan kehitystä eteenpäin vai jarruttaako se sitä, ja ovatko yksinoikeudet sinänsä yhteiskunnalle eduksi, tätä toista plussaa ei pitäisi mielestäni ollenkaan käyttää patenttijärjestelmän perusteena.

Tuskinpa korkeat tuomarit, Breyerkään, näin syvälle asiaan voivat kajota, sillä paljon putoaisi pois. Patentoitavia olisivat vain menetelmät ja sellaiset, joita ei voi tavanomaisella ammattitaidolla johtaa myytävän tuotteen ominaisuuksista (tässä mielessä vanha lääkepatenttikäytäntömme oli järkevämpi kuin nykyinen).

Toisaalta, mihin muuhunkaan kohtaan rajan vetäisi ja millä perusteilla? Kuten herra Jakes kysyi: ”Why should transformation be the key?” Mitä tekemistä ”muuntamisella” on patentin plussien ja miinusten kanssa?