Piratismi on tekijänoikeuden ydin

Kemppisen blogiin

Pari blogia sitten nimimerkki alo vertasi tekijänoikeuksia suolaveroihin ja -monopoleihin, jotka olivat aikoinaan monissa maissa noudatettuja käytäntöjä. Ne kartuttivat osaltaan valtioiden kassoja ja paransivat niiden kykyä taistella toisiaan vastaan. Tietysti myös monet säätyläiset ja virkamiehet vaurastuivat suolamonopolien avulla, mutta rahvasta ne rasittivat.

Saattaa silti olla niin, että myös tavallisten kansalaisten enemmistö piti suolamonopoleja periaatteessa oikeina ja tarpeellisina. Ihmisillähän on taipumus uskoa siihen, mitä ylhäältä opetetaan ja lakihan on oikeuksien oikea ilmoitus.

Ehkäpä Gandhi oli tosiaan samalla asialla kuin nykyiset piraatit. Miksei jokaisella voisi olla oikeus hyödyntää vapaasti sellaisia hyödykkeitä, jotka ovat ehtymättömiä kuten valtameren suola tai ihmisten luoma informaatio. Eikö keinotekoisten talousrajoitteiden asettaminen luo raja-aitoja ihmistenkin välille?

Eivät suolamonopoleista leipänsä saaneet tätä kiistäneetkään. He uskoivat ihmisten eriarvoisuuteen ja rajojen järkevyyteen ja kummankin pysyvyyteen. Monopolit sopivat hyvin maailmaan, joka oli jakautunut säätyläisiin ja rahvaaseen ja emämaihin ja siirtomaihin.

Eivät myöskään informaatiomonopolien (tekijänoikeuksien, patenttien ja tavallaan myös rahaa koskevien liikesalaisuuksien) luoman status quon kannattajat tänään kiistä sitä, että ne voimistavat tuloeroja ja ovat synnyttämässä informaationomistajien ”säädyn”, jonka yhteiskunnallinen valta on aivan eri luokkaa kuin tavallisten kuolevaisten. Ja vaikka menestyneimpien oikeudenomistajien ja heidän vasalliensa oikeuksien käytön todetaan aiheuttavan monenlaisia ongelmia, ”informaatiosäädyn” rahastusoikeuksia pidetään tänään ainakin yhtä oikeina ja välttämättöminä kuin suolamonopoleja aikanaan.

Niinpä kannattavinta onkin nykyisin tuottaa informaatiota, joka todistaa hyödyllisyytensä omistajiensa menestyksellä, aivan niin kuin aseet todistavat hyödyllisyytensä haltijoidensa vallalla. Ja määrä syö laadun.