"[O]nnistuimme prosessimme myötä määrittelemään ja jopa operationalisoimaan uuden toimintaparadigmamme kannalta keskeisen elinvoimakäsitteen."Olisiko tässä sanottu vähän turhan optimistisesti.
"Hyvinvointia ei voida saavuttaa ja ylläpitää ilman talouden kasvua ja kilpailukykyä. Toisaalta kilpailukyky murroksessa edellyttää välttämättä uudistumista ja elinvoimaa. Mutta elinvoimaa voi olla – ja Suomella on sitä ollut – ilman kilpailukykyä ja hyvinvointia. Elinvoima sinänsä ei kuitenkaan ole riittävä edellytys kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Kyse on siitä suuntautuuko elinvoima uudistumiseen ja kilpailukyvyn kehittämiseen. Talouden kasvun ja kilpailukyvyn edistämisen vaatimat toimenpiteet saattavat johtaa – ja ovat myös usein johtaneet – negatiivisiin hyvinvointivaikutuksiin. Saavutettu hyvinvointi voi olla elinvoiman kannalta joko rakentavaa (investoinnit tulevaisuuteen) tai rappeuttavaa (vahingollinen kuluttaminen nykyhetkessä)."Miten tätä voi muuten lukea kuin että kansalaisten elinvoiman perimmäinen tarkoitus on kansakunnan taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen. Mikä tässä ajatuksessa on uutta ja innostavaa? Eikö näin ole kyllästymiseen asti ajateltu ja sen mukaan toimittu ja eivätkö myös kaikki hitlerit ja stalinit ole pyrkineet elinvoimaistamaan kannattajiaan ja kansojaan voimakkaammiksi ja kilpailukykyisemmiksi?
Miten nouseva sukupolvi voisi innostua kasvuun ja kilpailukykyyn panostamisesta, kun se näkee nykytalouden aiheuttamat maailmanlaajuiset uhat. Kilpailussa menestyvien ja menestymättömien välinen kuilu kasvaa. Sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja luonto ylikuormittuu. Eikä se tapahdu sen vuoksi, että ihmiset saisivat jokapäiväisen leipänsä vaan sen vuoksi, että kilpailu omistuksesta ja markkinoista on niin kovaa. On taisteltava öljystä, metsistä ja kaloista ja parhaista aivoista, joilla edellä mainittuja saadaan haalittua itselle. On laajennuttava ja kasvettava, on etsittävä kustannussäästöjä ja annettava potkuja, on huijattava ja hyväksikäytettävä, on suojauduttava ja hyökättävä.
Millaista elinvoimaa tästä saa? Eikö pitäisi pikemminkin innostua päinvastaisesta suunnasta. Tutkia miksi kilpailu markkinoista on niin armotonta. Mitkä talouden säännöt kannustavat liialliseen kovuuteen ja miksi niitä noudatetaan.
Kilpailustahan ei mihinkään päästä, eikä pidäkään. Mutta palkinnon suuruudella voidaan säädellä sitä, miten paljon voimavaroja vain toisten voittamiseen käytetään. Ja kaupan ja omistamisen säännöillä voidaan säädellä sen palkinnon suuruutta, joka omaisuuden ja markkinoiden hallintaan liittyy.
Jos tästä suuresta elinvoimatalkoisiin osallistuvasta joukosta löytyisi vähääkään todella uuteen ja tarpeelliseen muutokseen tähtäävää luovuutta, niin näihin kysymyksiinhän se kohdistuisi. Vielä siitä ei näy jälkeäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti