Kemppisen blogiin
”länsimainen rahanpalvonta on pohjaltaan ihmisen kvantifioimista. Ihmisen salaperäisyyttä ja elämän kertakaikkisuutta ei tunneta eikä siksi tunnusteta. Siksi ihmiset ovat liian monille numeroita, ja numerot kuvaavat lukumääriä tai dollarimääriä.”
En malta olla puuttumatta mieliaiheeseeni. Jos taiteella on jokin merkitys, niin se on kertomus ihmisen salaperäisyydestä; mukana on mahdollisuus johonkin tuntemattomaan, suurempaan, ymmärtämiseen, parempaan ihmiseen.
Sitä taidetta luodaan ja kulutetaan mitä arvostetaan. Se määrittää myös sitä, millaista ihmistä arvostetaan. Jos länsimaissa palvotaan rahaa, taiteellakin on sormensa pelissä.
On vain yksi yleinen arvon mitta, raha, myös taiteelle. Taidetta voidaan arvottaa eli hinnoitella kahdella tavalla, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Länsimainen hinnoittelu on kvantitatiivista. Teos on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sitä myydään eli mitä useampi sen ostaa. Tällaiseksi sen tekee tekijänoikeuslainsäädäntö, jonka tarkoituksena on kaupankäynti, jossa jokaisen on ostettava itselleen – poikkeuksia lukuun ottamatta – oma kopio. Jos ja kun ihmiset ovat nykyisin liian monille numeroita, ja numerot kuvaavat lukumääriä tai dollarimääriä, niin tähän voidaan vain sanoa, että sitä saa mitä tilaa.
Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Taidetta voidaan hinnoitella myös kvalitatiivisesti. Sille annetaan arvo, joka ei riipu sen ostajien määrästä. Tällaista on esimerkiksi perinteinen mesenaattirahoitus. Se ei tarvitse tekijänoikeuksia vaan taidetta ymmärtävän henkilön tai yhteisön. Myös yhteiskunta voi ostaa taidetta ja antaa sitä kaikkien käyttöön. Lukumäärillä ei ole väliä.
Internet on muuttanut olennaisesti musiikin, kirjallisuuden ja elokuvataiteen kaupankäynnin. Tekijänoikeuksien hallinnointi on käynyt yhä hankalammaksi ja kalliimmaksi. Toisaalta internet tarjoaa myös aivan uuden tavan käydä kauppaa. Taidettakin voidaan myydä kvalitatiivisesti hinnoiteltuna ja markkinaehtoisesti ilman tekijänoikeuksia, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin esittänyt. Jos todella haluaisimme vähemmän rahanahneita ihmisiä, luopuisimme tekijänoikeuksista.
Tiedän kyllä, että tekijänoikeuksien puolustajien luvut ovat suuria ja dollarimäärät vakuuttavia. Sitä vastaan voidaan asettaa vain tiede ja taide, jonka arvoa ei mitata määrissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Osut oikeaan. Raha ei tarkoita mitään muuta kuin rahaa. Jos se joskus on ollut myös salaperäisyyden ja hyvyyden mitta, on se aika kaukana takana päin. Mutta ei kapitalismi myöskään ole kirous itsessään. Se on väline. Jos rahaa alettaisiin antaa taas hyvistä teoista ja ihmiskuntaa eteenpäin vievästä toiminnasta, väline olisi taas hyvää edistämässä. Tosin ensin pitäisi imaista vanha rikollisesti ansaittu raha pois.
VastaaPoistaInternet taas mielestäni EI ole muuttanut kaupankäyntiä pätkääkään. Internet ei ole pystynyt sopeutumaan vanhan ajan teolliseen kapitalismin mätänevään runkoon lainkaan. Internet on luonut oman arvonluontimaailman. Sen ilmi lausuminen on vielä liian vaikeata. Silti jokainen blogikirjoitus on "arvoa" jota ei mitata nykyisen muotoisessa rahassa. Uusi talousjärjestelmä ei ryhdy taistoon vanhaa vastaan vaan ottaa täyden vallan itselleen ja jättää vanhan arvottomuuteensa. Kun maatalousyhteiskunnasta siirryttiin teolliseen yhteiskuntaan, aateliarvo, jonka arvo oli vastannut miljoona omaisuutta, hävisi jälkiä jättämättä. Samoin tulee häviämään euromiljonäärien omaisuudet kun teollisesta yhteiskunnasta siirrytään tietoyhteiskuntaan: Ne säilyvät mutta euroilla ei saa enää sitä mikä on olennaista.