perjantai 9. maaliskuuta 2012

Talouskriisi, taloustieteen kriisi

Akateeminen talous blogiin

Nykyisen talouden ja sitä tutkivan taloustieteen ongelmat ovat jo kasvaneet suuremmiksi kuin niitä mikro- ja makrotason talousopeilla pystytään selittämään. Tarvitaan megatason, ts. ideologisen tason selitystä.

Ollakseen pätevää, tieteen täytyisi olla irti ideologisista tavoitteista. Ongelma on siinä, että jo taloutemme perusta on monelta kohdin kasvuideologinen, kasvuhakuinen ja tuotantoa suosiva. Osakeyhtiöjärjestelmä on tehty pääomien kasaantumisen edistämiseksi, patentti- ja tekijänoikeuslait on tehty tuotannon kehittämiseksi ja kasvattamiseksi jne. Kun neutraaleja talousoppeja sovelletaan ideologiseen talouteen, se voimistaa ideologian valtaa.

Lopulta käy kuten kaikissa ideologisissa yhteisöissä käy. Joudutan vaikeuksiin, joista pyritään selviämään koventamalla ideologista opetusta – ideologiahan ei voi olla sen kannattajien mielestä väärässä – tässä tapauksessa siis korostamalla kasvun välttämättömyyttä. Sosiaaliturvaa on heikennettävä, jotta työnteko alkaisi köyhimmillekin maittaa. Johtajien palkkioita on kasvatettava, jotta hekin pysyisivät töissä. Yritystukia on lisättävä, jotta kilpailukyky säilyisi. Lainansaantia on helpotettava, jotta uusia yrityksiä syntyisi. Pankkeja on autettava. Jne. Ja kuilu menestyjien ja menestymättömien välillä syvenee ja lopulta romahduttaa talouden.

Oman huomionsa ansaitsee se, että liberaalin talousteorian eräänlainen peruslause ”kaikki hyötyvät molemmin puolin vapaaehtoisesta kaupasta” pitää paikkansa vain kasvuideologian mukaisessa selityksessä. Nälkäinen tekee vapaaehtoisesti kaupan, jolla hän saa kanan syödäkseen työpanosta vastaan, jolla kanan myyjä kasvattaa itselleen monta kanaa. Vaikka molemmat hyötyvät, paremmassa asemassa oleva hyötyy enemmän. Koska ihmiset ovat luonteeltaan nälkäisiä hyvinvoivinakin, tämä pätee myös kehittyneemmissä yhteisöissä. Pääomat keskittyvät harvoille, mutta sitä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena kasvun kannalta. Kasvamattomassa taloudessa se johtaa kuitenkin ongelmiin.

Toisin sanoen, ”vapaa talous” ei ole ideologisesti neutraali, kuten talousopeissa oletetaan. Sillä on rikkaiden ja köyhien välistä eroa kasvattava ominaisuus. Kansallisesti tätä eroa on voitu tasoittaa hyvinvointivaltiolla, mutta talouden globalisoituessa ja kasvupaineiden puristuksessa sitä on jouduttu tekemään lainarahoituksella. Tässä ollaan tänään, eikä taloustieteillä voi olla mitään ratkaisua näin syntyneeseen ongelmaan. Ratkaisun on oltava ideologinen. On luovuttava kasvuideologiasta – ei pelkästään talouden tasapainon ja ihmisten hyvinvoinnin vaan myös luonnon kestävyyden takia – ja niistä kansainvälisen talouden rakenteista, jotka sille perustuvat.

----
Asiakkaathan ovat jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen nro 1.

Eiköhän yritysten ykköstavoite ole kuitenkin omistajien varallisuuden kasvattaminen eikä kuluttajien etujen vaaliminen. Osakeyhtiöille se on jopa laissa kirjoitettu.

Kapitalistisen talouden ongelmat johtuvat pohjimmiltaan sen vapauskäsitteestä. Uusliberalistisen ideologian mukaan talouden vapaus on vapautta valtiovallan sääntelystä. Tämän ajatussuunnan edustajien mukaan oikea taloudellinen vapaus toteutuu sopimusvapautena ja salassapitovapautena.

Näiden vapauksien käyttö johtaa kuitenkin hyvävelitalouteen ja yritysten väliseen korruptioon, jossa menestyneimmät pelurit jakavat etuja toisilleen. Tämä leimaa koko talouden hengen ja käytännön. Aivan vastaavasti kuin samat vapaudet politiikassa johtavat harvainvaltaan. Erot aatelin ja rahvaan välillä kasvavat.

Huomionarvoista on, että tuottajien sopimusvapaus ja salassapitovapaus ovat periaatteellisessa ristiriidassa kuluttajien etujen kanssa. Kuluttajille on vain haittaa siitä, että tuottajat voivat vapaasti sopia keskenään hinnoittelupolitiikasta, etupiirijaosta tms. ja siitä, että tuottajat voivat valikoidusti salata tuotteiden laatu- ja hintatietoja.

Kuluttajien tai laajemmin ostajien etua ajateltaessa vapaus on nähtävä heidän näkökulmastaan. Ostajan kannalta olennainen vapaus on tiedon vapaus. Jotta ostaja voisi valita itselleen mieluisimman tuotteen, hänellä tulee olla vapaus tietää kaikkien tuotteiden kaikki tiedot, laatuineen, hintoineen, valmistustapoineen. Sen lisäksi hänellä tulee olla vapaus syrjinnästä. Hänellä on oltava sama ostamisen vapaus kuin muillakin ostajilla.

Ymmärrettävästi ostajien vapauden periaatteelle rakentuva talous toimisi aivan eri lailla kuin yritysten vapauksille rakentuva kapitalistinen talous tai valtiovallan vapauksille rakentuva sosialistinen talous. Tämä aate tulee vielä muuttamaan talouden – mikäli siitä vielä jotain on jäljellä kapitalismin konkurssin jälkeen.

1 kommentti:

  1. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Kun useita julkaisuja hakemuskopio pankin, sain laina läpi hyvin ystävällinen nainen. Lisätietoja antavat hänelle sähköpostitse osoitteessa: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainoja € 3000 € 3.000.000 kenellekään pystyä palauttamaan sille korkoineen alhaisella nopeudella 2 % eivät epäile, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. Levitä sanaa ystävien ja perheen jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    VastaaPoista