Sananvapaus ja demokratia

Gunilla Virtasen US-blogiin

Siis vallitseeko meillä täysi teonvapaus? Kyllä näin pitäisi oikeastaan ajatella, vaikkakin tällainen sanonta antaisi varmasti joillekin väärän kuvan asiasta. Oikeaksi kuva tulee vasta, kuten Pekka edellä toteaa, kun ymmärtää teon suhteen yhteiskuntaan ja lakiin. Jotkut teot, vaikkakin ovat ”vapaasti” tehtävissä ja hyödyllisiä tekijälleen, ovat yhteisölle haitallisia ja sellaiset on pyritty lailla sanktioimaan ja näin olemaan haitaksi tekijälleen. Kukin arvioi itse plussat ja miinukset.

Samoin on sananvapauden laita.

Kiinnostavaa kuitenkin on, onko lailla tehty rangaistaviksi myös joitakin sellaisia sanallisia tuotoksia, joiden julkituominen ei ole yhteisölle haitallista vaan saattaisi olla jopa hyödyllistä.

Lait laaditaan aina enemmän tai vähemmän yhteiskunnan taloudellisen ja poliittisen eliitin toimesta ja heidän etujaan turvaamaan. Eliitin etu ei aina ole kuitenkaan sama kuin kansalaisten etu. Diktatuureissa eli pienen poliittisen eliitin yksinvaltaisesti hallitsemissa maissa sananvapauteen ei kuulu hallitsevan luokan arvostelu eikä heidän toimistaan kertominen. Niiden julkituominen eli totuuden paljastuminen kun saattaisi murentaa vallanpitäjien arvovaltaa ja uhata heidän määräysvaltaansakin (muistetaan, että Neuvostoliiton sortumaa edelsi tästä periaatteesta luopuminen Gorbatshovin ja glasnostin muodossa).

Demokratiassa poliittisen sananvapauden ala on olennaisesti suurempi kuin harvainvallassa. Demokratia ei toimi, ellei kansalaisilla ole vapautta tietää, mitä poliitikot tekevät, ja kertoa mielipiteensä asioista.

Koska meillä on verrattain toimiva demokratia, suurimmat ongelmamme eivät olekaan poliittisia vaan taloudellisia, eivätkä sananvapauden puutteet koske niinkään politiikkaa kuin taloutta. Taloudelliselle eliitille on ensiarvoisen tärkeää, että sen toimet pysyvät salassa. Siksi liikesalaisuudet, myös markkinoiden kunnolliselle toiminnalle olennaiset kuten tuotteiden laatuja, hintoja ja kauppoja koskevat, ovat lailla suojatut. Toisin sanoen, sananvapaus ei koske näiden tietojen, mm. pankkitietojen, penkomista ja julkistamista ilman asianosaisten lupaa – aivan niin kuin diktatuurissa poliittisten toimien penkominen ja julkistaminen on kiellettyä ilman vallanpitäjien lupaa.

Luulisin, että tehokkain vaatimus ja toimi taloudellisen eliitin vallan ja samalla tietysti tuloerojen kaventamiseksi on saattaa sananvapaus koskemaan kaikkia sellaisia tietoja, jotka jotenkin koskevat rahaa. Se on välttämätöntä, jotta pystyisimme estämään rahatalouden muuttumisen yhteisen hyvän tuottamisesta yksityisten etujen ajamisen välineeksi.

Tälle on myös filosofinen perusta. Rahahan ei ole mikään yksityinen asiakirja vaan kaikkien sitä käyttävien yhteinen sopimus, julkinen asiakirja. Myös sen liikkeet on oltava julkisia.