Keskustelua kapitalismista

Thomas Taussin blogiin

"Sitten on erikseen soveltava normatiivinen taloustiede, joka on sidottu tiettyihin päämääriin. Tämä on usein arvovärittyneintä ja epäpuhtainta taloustiedettä. Historiasta ei ole mitään hyötyä ilman kausaalisuuksia selittäviä teorioita."

Juuri näin. Siksi koko nykyistä taloutta ja sen kehitystä tutkiva taloustiede on arvovärittynyttä ja siten myös vääriin tuloksiin johtavaa. Nykytaloudellahan samoin kuin sitä tutkivalla tieteellä on tietty päämäärä, talouden kasvattaminen. (Tästäkin syystä myös sosialistinen taloustiede on surkeaa, itse asiassa vielä surkeampaa.)

Niinpä talouden tärkeimmät toimijat niin tuotannossa kuin rahoituksessakin ovat osakeyhtiöitä, joiden toiminta ei suinkaan ole puhtaan yksityistaloudellista. Ne ovat valtiovallan laillistamia korporaatioita, joiden omistajat eivät joudu yrityksensä vastuista täyteen henkilökohtaiseen vastuuseen. Hehän vastaavat niistä vain yritykseen sijoittamallaan määrällä. Tämän valtiovallan virallistaman käytännön tarkoitus on nimenomaan talouden kasvattaminen pääomia kartuttamalla. Samanlaisia erioikeuksiin perustuvia kasvukiihokkeita ovat mm. patentti- ja tekijänoikeudet, kummatkin aivan keskeisiä omaisuuslajeja nykytaloudessa. Lisänä ovat tietysti myös muut yritys- ja tuotantotuet.

Näissä asioissa valtiovalta ja "yksityisyrittäjät" ovat samalla taloutta kasvuun "pakottavalla" eli "sosialistisella" puolella. Syykin on ilmeinen, rahan ja vallan ikiaikainen liitto. Toisella puolella ovat vallasta syrjäytetyt minimipalkkaiset ja työttömät, välissä etuuksistaan taisteleva ja vähitellen heikkenevä keskiluokka.

Älä tuhlaa ruutiasi kapitalismin ja sosialismin vastakkainasetteluun. Se taistelu on jo ratkaistu. Mieti sen sijaan sitä, millainen olisi se talousjärjestelmä, joka olisi kapitalismia kehittyneempi samasta syystä kuin kapitalismi on sosialismia kehittyneempi. Tehtävä ei ole vaikea eikä helppo, mutta sen se vaatii, että osaa nähdä kapitalismin ja sosialismin samalla puolella, jolloin ratkaisu tulee toiselle puolelle, ei siis suinkaan keskelle, mistä sitä on yleensä haettu.

----

"Markkinataloudessa valtio on ainut, joka sääntelee, ellei sitten yksityiset toimijat riko lakia ja ala käyttämään väkivaltaa."

Tämä näkemys juontaa juurensa vanhentuneesta ja puutteellisesta sosialismi (säätely) vastaan kapitalismi (ei säätelyä) maailmankuvasta. Niin teoreettisessa kuin käytännönkin kapitalismissa yritykset säätelevät markkinoita monellakin tavalla. Aivan kuten valtiovallankin suorittama säätely yrityksen suorittama säätely tapahtuu antamalla eri asiakkaille erilaisia oikeuksia. Annetaan yksinoikeuksia, toisille myydään kalliimmalla kuin toisille, joillekin kieltäydytään myymästä tms. Tämä tapahtuu sopimusvapauden suojassa. (Äläkä nyt ihmeessä vetoa lakiin keskustelussa, jossa käsitellään lakien jäkevyyttä.)

"Omistusoikeus ja sopimusvapaus ovat markkinatalouden kivijalkoja."

Omistusoikeus on mutta sopimusvapaus ei ole. Edellä esitetystä syystä se ei kuulu aitoon, ei kenenkään säätelemään, vain ostajien mielihalujen ohjaamaan markkinatalouteen. Sopimusvapaus kuuluu kapitalismiin ja sitä käyttäen yritykset pystyvät keskittämään kapitaalia harvojen haltuun paljon voimakkaammin kuin se olisi mahdollista markkinataloudessa.

Ero on sama kuin politiikassa. Kapitalismia vastaa harvainvalta ja sopimusvapaus, markkinataloutta vastaa demokratia ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ostamisen vapaus.

Jos kaikilla on mahdollista tehdä kaikenlaisia sopimuksia, ei suinkaan päädytä demokratiaan vaan harvainvaltaan, koska vahvempi voi aina tehdä parempia sopimuksia kuin heikompi. Demokratia vaatii tietyt säännökset, joiden mukaan toimitaan. Vastaavasti aito markkinatalous vaatii samansisältöiset säännökset, vain talouden kaupankäyntiin sovellettuna, mikä tarkoittaa yleistä ja yhtäläistä osto-oikeutta.


"Markkinatalous ei ole synonyymi demokratialle tai täydelliselle kilpailulle."

Thomas, synonyymi on eri asia kuin se, että kahdella eri asialla on vastaavuuksia, että ne ovat jossain suhteessa samanlaisia. Vastaavuudet ovat oivalluksen, uuden oppimisen lähde, kun synonyymisyys on vain toteavaa ja sulkee pois jatkon - kuten esimerkiksi edellä esittämäsi väite; se selvästi pitää paikkansa, mutta entä sitten.

"Kategorisesti markkinatalous pitää jo sisällään sen, että sen sääntely on jotain sille ulkopuolista. Markkinatalouden mahdollistamat sisäiset sopimukset, jotka saattavat estää täydellisen kilpailun ehtojen täyttymisen eivät lähtökohtalogiikalla kuitenkaan kumoa markkinatalouden olemassaoloa."

Näinhän asia "kapitalistisessa" kirjallisuudessa ymmärretään. Toinen kysymys on, kuinka järkevää tällainen määrittely on ja minkä kannalta.

Jos markkinoiden tarkoitukseksi ymmärretään kuluttajien eli ostajien hyvinvointi ja se, että markkinat ohjautuvat vain yksityisten, toisistaan riippumattomien ostopäätösten ohjaamana, tällainen määrittely on järjetön. Kuluttajalle se on suunnilleen sama, suorittaako säätelyn valtiovalta valtiovallan eduksi tai yritykset yritysten eduksi. Jos sen sijaan markkinoiden tarkoitukseksi ymmärretään tuotannon kasvattaminen yrityksiä tukemalla - kuten nykyisin tehdään - tällainen määrittely on tietysti järkevää. Tosin vain siihen asti kun yritysten pääomat keskittyvät ja kasvavat hallitsemattomiksi finanssipääomiksi, kuten nyt on käynyt. Asiat on todella ajateltava alusta asti uudelleen.

Mielestäni olisi varsin loogista tehdä ero edellä mainittujen tavoitteiden välillä ja pitää kiinni siitä, että aitojen markkinoiden tarkoituksena on ohjautua kenenkään säätelemättä eli toisistaan riippumattomien ostajien valintojen mukaan. Silloin on loogista kutsua kapitalistisiksi markkinoita, joita yritykset voivat säädellä tarkoituksenaan kasvattaa niiden pääomia ja tuotantoa, tosin siinä tarkoituksessa, että kasvavasta tuotannosta myös kuluttajat hyötyvät - tai ainakin heidän selitetään hyötyvän.

"Voisitte jossain viitata joihinkin lähteisiin, jos alatte noin ehdottomasti väittämään kapitalismin ja markkinatalouden tarkoittavan mitä ikinä sen väitättekään tarkoittavan."

Olen aikanani lukenut paljonkin erilaisia "kapitalistisen" taloustieteen teoksia, mutta ymmärrettävästä syystä esittämäni ajatus on ollut niille tuntematon. Niinpä minun on viitattava vain omaan kirjaani Uusi yhteiskuntajärjestelmä vuodelta 1987. Suosittelen. Hayekit, Misekset ja Randit se hakkaa mennen tullen. Sitä tuskin enää kirjakaupoista saa, mutta kolmella kympillä lähetän sen kenelle vaan kiinnostuneelle.


"Pitipä ideaalimallinaan mitä tahansa, kategorisesti markkinatalouteen ei kuulu minkäänlainen valtiollinen suunnittelu"

"markkinoiden pitäminen välineenä jollekin valtion määrittelemälle päämäärälle on jo itsessään markkinatalousjärjestelmän teoreetikkojen käsitettä."

Ja näiden kirjoitustesi yhteys on?

Thomas, sinä keskustelet vain itsesi ja oppikirjojen kanssa ja siitä seuraa sekavuuksia, koska talouden oppikirjat ovat tässä kysymyksessä sekavia. Et ole puuttunut yhteenkään kirjoittamaani asiaan ja osoittanut asian olevan toisin.

Jos tarkoituksesi on selventää sellaisten käsitteiden sisältöä kuin kapitalismi ja markkinatalous - "kommenttikeskustelunavaukseni ei liittynyt nyt mallien paremmuusvertailuun, vaan ihan käsitteiden selkeyttämiseen" - niin kai silloin tarkoituksena on nimenomaan löytää uusia näkökohtia, jotka auttavat selventämään kyseisiä käsitteitä. Vaatimus on silloin se, että tässä selvennyksessä käytetään tavanomaisia, kaikille tuttuja käsitteitä, mutta että itse tarkasteltava käsite saa uuden, entistä selvemmän ja hedelmällisemmän sisällön. Juuri näin olen tehnyt. Mutta se ei sinulle kelpaa, koska lopputulos ei ole se vanha ja tuttu sisältö. Uuden luominen on varmasti ennen ollut paikallaan, mutta kyllä meillä nyt sitä on jo tarpeeksi. Jotenkin näin jo John Stuart Mill aikanaan vinoili uusien ajatusten vastustustajille.