lauantai 11. helmikuuta 2012

Tasa-arvo ja positiivinen syrjintä

Kemppisen blogiin

Positiivinen syrjintä on siinä mielessä aina kyseenalaista, että se on muotoa tarkoitus pyhittää keinot.

Karmaisevin esimerkki tällaisesta ajattelusta ja menettelystä on Neuvostoliitto. Sehän oli tavallaan positiivisen syrjinnän järjestelmä, jossa entisessä järjestelmässä heikoille, työväelle, ensin otettiin ja sitten annettiin kommunisteiksi määriteltyinä sellaisia oikeuksia, joita ei muille annettu. Tämänkin positiivisen syrjinnän tarkoitus oli tasa-arvon lisääminen.

Kielikiintiöt ovat kyseenalaisia myös siitä syystä, että muiden olojen ollessa samat tietystä kieliryhmästä pitäisi aina löytyä sille riittävät palvelut tuottavat tuomarit, lääkärit jms. Jos tällaisista ammattilaisista on puute, syy on jossain muualla kuin neutraalissa valinnassa. Se saattaa olla esimerkiksi siinä, että kieliryhmän ammattilaiset hakeutuvat töihin muualle kuin oman kieliryhmänsä palvelukseen. Silloin positiivisesta syrjinnästä on myös selvää haittaa.

Yhteiskunnallisissa yhteyksissä tasa-arvoa pitäisi mielestäni tarkastella vapausnäkökulmasta, tasa-arvoisena vapautena parempiin asemiin yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Olennaista on tasa-arvoinen valinnanvapaus alhaalta päin, ei valinnanvapaus ylhäältä päin eikä myöskään yleinen sopimusvapaus, joka palautuu valinnanvapauteen ylhäältä päin. Siksi on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Siksi demokratia on sääty-yhteiskuntaa tasa-arvoisempi.

Kun tätä tasa-arvon käsitettä sovelletaan talouteen, saadaan mielenkiintoinen tulos. Sen mukaan pitäisi kaikkien raha olla samanarvoista, tuotteen myyjälle yhtä käypää. Kapitalismissa näin ei kuitenkaan ole. Kapitalismi rakentuu yleiselle sopimusvapaudelle, säädetyin poikkeuksin, ja se palautuu ylemmän eli myyjän vapauteen suhtautua eri tavalla eri asiakkaisiin, viime kädessä kuluttajiin.

Kapitalismissa yritysten omistajat ovat tasa-arvoisia keskenään ja kuluttajat ovat tasa-arvoisia keskenään, mutta kuluttajat eivät ole tasa-arvoisia yritysten omistajien kanssa. Aivan niin kuin samaan säätyyn kuuluvat olivat tasa-arvoisia keskenään mutta tasa-arvo ei ulottunut rahvaaseen. Ei siis ole ihme, että kapitalismin kehittyessä ollaan joutumassa tilanteeseen, joka muistuttaa entistä sääty-yhteiskuntaa.

Tällä näkökulman valinnalla on se ainutlaatuinen puoli, että se kertoo myös ratkaisun. Se on yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus kaikkine tästä johdettavine sääntöineen. Niistä tärkein on kaikkien markkinoita koskevien tietojen julkisuus. Nykyisinhän näin ei ole vaan yritykset voivat pitää hintojaan ja kauppojaan koskevat tiedot salaisina. Toinen vaatimus koskee tietyille ryhmille annetuista, varallisuutta keskittävistä erioikeuksista luopumista. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöiden omistajien rajattu vastuullisuus sekä patentti- ja tekijänoikeudet. Nämä ovat nykyisin muodostuneet ylenpalttisen rikkauden lähteiksi ja yhteisen kehityksen esteiksi aivan samalla tavalla kuin säätyjen omistukselliset erioikeudet aikanaan.

Elämme tavallaan 1700-lukua uudestaan, tällä kerralla toivomme ja odotamme talouden vallankumousta ja demokratisoitumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti