Sananvapaudesta ja bitcoineista

Jeremias Kangaksen US-blogiin

On erotettava toisistaan toiminta, esimerkiksi autonajo maanteillä tai ostaminen internetissä, ja sitä koskeva informaatio, esimerkiksi tieto kolarin ajajasta tai kaupassa pettämisen suorittajasta. Sananvapaus ei merkitse toiminnan vapautta.

Täyden sananvapauden vallitessa jokaisella olisi vapaus saada tietoonsa haluamiaan asioita kaikista muiden toiminnoista ja kertoa niitä edelleen vapaasti muille. Näin vapaata sanaa ei kuitenkaan ole missään. Sitä on yleensä rajoitettu ainakin kolmelta suunnalta.

Ensiksi, tiettyjä toimintoja on rajattu yksityisyyden piiriin kuuluviksi. On katsottu esimerkiksi, että se mitä ihmiset tekevät sängyssä, vessassa tai lääkärillä on hänen oma asiansa eikä sitä kuulu muiden tietää.

Toiseksi on katsottu, että valtiovallan turvallisuuteen kuuluvia asioita ei kuulu kaikkien tietää. Pahimmillaan tähän sensuroitavien tietojen ryhmään saattaa kuulua kaikki vallanpitäjiä kritisoivat tiedot.

Kolmanneksi on katsottu, että yritysten menestymiselle tärkeitä tietoja ei kuulu kaikkien tietää. Tästä johtuvat liikesalaisuudet ja pankkisalaisuus - jota tosin perustellaan myös yksityisyyden suojalla. Tässä ryhmässä mielenkiintoinen tapaus on taiteellisen teoksen sisältämään informaatioon kohdistuva tekijänoikeus, joka kieltää sen levittämisen muilta kuin yksinoikeuden haltijalta.

Anonyymin kaupanteon mahdollistavat bitcoinit eivät ainakaan sananvapautta lisää, sillä anonymiteetti on jo määritelmänsä mukaan tiedon vapautta rajoittava tekijä. Jos huolena on se, etteivät ihmiset saa kaikkialla ilmaista vapaasti mielipiteitään politiikasta, eivät siihen bitcoineilla tehdyt kaupat juurikaan auta. Se on vallankumouksen asia. Mitä demokraattisempi on hallinto, sitä vapaammin tiedon annetaan kulkea.

Oma kantani on se, että nykyisen globaalin talouden keskeinen ongelma on sananvapauden, laajasti ymmärrettynä, rajoittaminen yritysten eduksi. Se on keskeinen osa kapitalistista käytäntöä aivan niin kuin poliittinen sensuuri on keskeinen osa diktatuurista käytäntöä. Aidoilla ostajien ohjaamilla markkinoilla kenelläkään ei ole yksinoikeutta taloudellisen informaation hyödyntämiseen. Niillä ei ole tuotteiden hintoja ja laatuja ja osapuolia koskevia liikesalaisuuksia vaan jokaisella on saman vapaus niin ostaa tuotteita kuin saada tietoja markkinoista. Siitä syystä myös tekijänoikeudet ja patentit ovat aitoja markkinoita vinouttavia tiedonkulun rajoitteita ja keskittävät varallisuutta niiden suuromistajille - ja aiheuttavat sen myötä kaikenlaista harmia.