keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kieliopillinen kysymys [ja vapaudesta]

Kemppisen blogiin

Positiivinen ja negatiivinen vapaus saattavat olla hyviä tarkastelukulmia joihinkin asioihin, mutta yhteiskunnallisiin, uskontoa, politiikkaa ja taloutta koskeviin kysymyksiin niiden näkökulma on riittämätön.

Yhteiskunta muodostuu aina hierarkioista, joissa jo määrittelyn mukaan korkeammalla olevalla on enemmän vapauksia kuin alemmalla olevalla. Ylempi on vapaa määräämään alaisensa suorittamaan erilaisia tehtäviä, mutta alemmalla ei voi olla tätä vapautta ylempäänsä nähden. Tämä pätee kaikissa yhteisöissä, koettiinpa ne ”vapaiksi”, siis demokraattisiksi, tai ”epävapaiksi”, siis diktatuureiksi.

Miten näiden vapaudet eroavat toisistaan, kun kaikissa yhteisöissä joka tapauksessa ylempi on vapaa määräämään alempaansa?

Diktatuuri on demokratiaa vapaampi siinä mielessä, ettei mikään ylempi sopimus rajoita sitä. Diktaattorilla on siten täysi sopimusvapaus kaikista asioista. Hän voi kavereidensa kanssa sopia keitä ylennetään ja keitä alennetaan ja mitä tehdään, jotta valtansa kasvaisi. Alempien vapautta näin tietysti rajoitetaan.

Demokratiassa on perustuslailla rajoitettu tällaista sopimusvapautta. Kansalaisille on annettu vapaus valita tietyn protokollan mukaan johtajaehdokkaiden välillä samoin kuin heidän tuottamiensa päätösten välillä. Olennaista on valinnanvapaus alhaalta päin.

Entä vapaus taloudessa? Kapitalismi perustuu sopimusvapauteen, jota omistushierarkian yläpäässä olevat voivat hyödyntää sopimalla liikesalaisuuden peitossa (vrt. sensuuri) keskenään mitä moninaisimmista asioista; keiden kanssa tehdään yhteistyötä, keiden ei, keille myydään, keille ei; jotta vaurautensa kasvaisi.

Demokratiaa vastaa taloudessa aito markkinatalous. Siten se tarkoittaa taloutta, jonka perustuslaki rajoittaa sopimusvapautta siltä osin kuin se koskee omistussuhteessa alempien eriarvoistamista erilaisin sopimussuhtein. Koska tuotteen omistaja ja siis mahdollinen myyjä on sen mahdollista ostajaa omistussuhteisesti ylempänä, talouden eli kaupankäynnin demokratia tarkoittaa sitä, että jokaiselle on annettava kaikkiin myytäviin tuotteisiin nähden sama valinnan vapaus, käytännössä sama tieto ja sama hinta. Tästä ollaan vielä kaukana, kuten päivän uutisistakin voidaan todeta.

Luther on kiintoisa tässäkin yhteydessä. Oikeastaanhan hänen uskonpuhdistuksensa sisältö oli, että uskova on vapaa valitsemaan pappinsa eikä päinvastoin. Taloudenpuhdistusta vielä odotellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti