Eurooppa demareiden jälkeen

Soininvaaran blogiin

Euroopan ja vasemmiston tarina ei ehkä vielä ole lopussa. Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, että köyhien ja luonnon asiaa voidaan edistää kahdella aivan vastakkaisella tavalla. Olennainen jakolinja ei kulje oikeiston ja vasemmiston välillä vaan vasemmiston sisällä.

Ensiksi voidaan ajatella, että köyhiä autetaan ja luontoa säästetään organisoitumalla poliittiseksi voimaksi, joka pyrkii ylhäältä päin ohjaamaan taloutta suotuisammaksi köyhille ja luonnolle. Tehdään lakeja ja määräyksiä, joilla siirretään rikkaiden hallitsemia omistuksia, tuotanto-oikeuksia ja työsuhteita vasemmiston/luonnonsuojelijoiden hallintaan. Säädellään kaupankäyntiä ja tiedonvälitystä vasemmiston ja luonnon eduksi, verotetaan rikkaita ja kulutusta ja ohjataan varoja köyhille ja luonnon suojeluun. Ylhäällä suunnitellaan, luokitellaan ja säädellään.

Tämä vallasta ja johtajuudesta taisteleva vasemmisto on nyt tullut tiensä päähän. Se on yksinkertaisesti vain hävinnyt poliittisen taistelun taloudellisten etujen ajajien johtajia ja joukkoja vastaan. Niin kauan kuin rahalla voidaan ostaa poliittisia päätöksiä ja taloudellisia etuja, köyhät ja luonnonsuojelijat pysyvät väistämättä syrjittynä osapuolena ja pienistä voitoista huolimatta suuri linja etenee suurten talousmahtien suurten yritysten etujen osoittamalla tiellä.

Toiseksi voidaan ajatella, että köyhiä autetaan antamalla jokaiselle mahdollisimmat tasapuoliset mahdollisuudet elämiseen, työntekoon ja vaurastumiseen. Ja luontoa autetaan parhaiten pienentämällä ihmisten tarvetta hyödyntää luontoa vain voittaakseen toisensa valtakilpailussa. Tämä on tasa-arvoon tähtäävää vasemmistolaisuutta ja sen kantava idea on se, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä pienempiä ovat vallalla voitettavat edut, sitä vähemmän energiaa kuluu vallasta taistelemiseen ja sitä pienempi paine myös luontoon kokonaisuudessaan kohdistuu.

Kun vallasta taisteleva vasemmistolaisuus on arvostanut vahvaa johtajuutta, puolueen ylivaltaa, salaista päätöksentekoa, toisinajattelijoiden vainoa ja sensuuria, tasa-arvolle rakentava vasemmistolaisuus on kannattanut demokratiaa, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, avointa hallintoa ja sananvapautta.

Nyt tasa-arvoinenkin vasemmistolaisuus on ajautunut vaikeuksiin, koska sen vaikutuspiiri on ollut vain kansallinen. Globaalilla tasolla, joka on lopulta määräävä, vasemmistolla ja yleensä politiikalla on kaksi teoreettista mahdollisuutta edetä. Voidaan tähdätä maailmanlaajuiseen poliittiseen demokratiaan, jonkinlaiseen demokraattisesti valittuun maailmanhallitukseen, joka ylhäältä ohjaa taloutta. Tai voidaan tähdätä maailmanlaajuiseen taloudelliseen demokratiaan, jolloin sillä tarkoitetaan talouden tasa-arvoa, yleistä ja yhtäläistä osto-oikeutta samassa mielessä kuin politiikan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se tarkoittaa kansainväliselle kaupalle sääntöjä, jotka ovat johdettavissa periaatteesta, jonka mukaan mikään yritys ei saa suosia eikä syrjiä ketään ostajia. Jokaisen raha on yhtä arvokasta aivan kuten demokraattisessa politiikassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Tästä seuraa mm. sellaisia vaatimuksia kuin tuotteita ja hintoja koskeva avoimuus, kirjanpitojen julkisuus, yksinmyyntioikeuksien pätemättömyys ja tieteiden, taiteiden ja keksintöjen kaupallisista yksinoikeuksista luopuminen, kertamaksuun siirtyminen.

Kaikki päämääriä, joita jo siellä täällä varovasti lähestytään, jotta talouden hyödyt jakautuisivat tasaisemmin maailmaan. Jos vasemmisto tosissaan haluaa tehdä jotain köyhien ja luonnon puolesta, niin se ottaa tehtäväkseen koota kaikki nämä nyt hajallaan olevat pyrkimykset yhteen saman tasa-arvon aatteen alle.