Harakka on kaunis lintu

Akateemiseen talousblogiin

Muistaakseni Brechtin näytelmässä Galileo oli kohtaus, jossa Galilei pyysi paavin kardinaaleja katsomaan kaukoputkeensa ja toteamaan kuinka Jupiterilla on kuita kiertolaisinaan. Kardinaalit kieltäytyivät. Miksi? Eivät suinkaan siksi, että ilman katsomistakin tiesivät Galilein olevan väärässä vaan siksi, että tiesivät hänen olevan oikeassa. Kyvyttömyys selittää uudet havainnot vanhalla teorialla muuttui peloksi ja vihaksi.

Haaparannan reaktiossa Harakan kirjaa kohtaan saattaa olla kyse samasta asiasta. Harakka tuo esille nykytalouden vakavia ongelmia, joihin Haaparannan edustama taloustiede ei tiedä kunnollista ratkaisua. Eikä kyse ole luvuista ja määristä, joihin Haaparanta yrittää johdattaa keskustelun, vaan systeemiongelmasta. Kapitalistinen talous ei näytä etsiytyvän tasapainoon kuin lamojen ja sotien kautta. Tämän havainnon kohtaaminen on pelottava asia.

Aivan kuten Haaparanta asiaa tutkimatta mutta silti oikein arvaa, Harakka ei esitä ongelman ratkaisuksi mitään omintakeista. Hän esittää vain taloustieteilijöillekin tutut varovaiset ehdotukset. Kahdenväliset johdannaiset on siirrettävä päivänvaloon. Pankkisalaisuuden aika on ohi.

Ilmeisesti Haaparanta ei kuitenkaan haluaisi kuulla näitä vaatimuksia tavallisen kansalaisen suusta, mahdollisena poliittisena ohjelmana. Se, että yrityksillä on lailla säädetty oikeus tuotteiden sisältöjä ja hintoja koskevaan yrityssalaisuuteen, on yksi kapitalistisen talouden peruspilareita. Siitä voidaan poiketa vain hyvän asiantuntemuksen ja tarkan harkinnan perusteella, kummatkin asioita, joihin tavalliset kansalaiset eivät pysty. Asia on jätettävä asian tuntijoille.

Joku taloustieteen kehittyneimpiä totuuksia tuntematon voisi vaikka väittää, että kapitalismi ei ole aitoa markkinataloutta, koska markkinamekanismin pohjimmaisena tarkoituksena ei ole yksityisen hyödyn vaan yhteisen hyvän edistäminen ja että markkinoiden kunnollinen toiminta edellyttää paitsi teoriassa niin myös todellisuudessa kaikkien myytävien tuotteiden sisältöjen ja hintojen täyden julkisuuden. Se olisi tänään yhtä harhaoppista kuin aikanaan oli väittää, että maa todellisuudessa kiertää aurinkoa.

Mikä on teorian ja käytännön suhde? Kiintoisaa on, ettei paavikaan oppineineen vastustanut sitä, että Maa kiertää teoriassa Aurinkoa. Paavin kardinaali Roberto Bellarmino kirjoitti Paolo Foscarinille, joka oli kirjassaan puolustanut aurinkokeskeistä mallia, mainion kirjeen:

Mielestäni Teidän Korkeutenne ja Signor Galilei toimitte viisaasti, kun ette puhu ehdottomasti, vaan rajoitutte puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla Maa liikkuvaksi ja Aurinko paikallaan pysyväksi, kaikki taivaan ilmiöt selittyvät paremmin kuin eksentrien ja episyklien teorian avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää matemaatikoille. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että Aurinko todellisuudessa on maailmankaikkeuden keskus … ja että Maa sijaitsee kolmannessa taivaassa ja kiertää suurella nopeudella Auringon ympäri, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki skolastikkofilosofit ja teologit, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla Raamatun vastainen.

Jos Haaparanta olisi tutustunut Luoton loppuun sillä perusteellisuudella kuin Bellarmino Foscarinin teokseen, hän olisi voinut kirjoittaa seuraavasti:

Mielestäni Harakka ja muut kapitalismin kriitikot toimisivat viisaasti, jos he rajoittuisivat puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla markkinatiedot julkisiksi, kaikki markkinoiden ilmiöt selittyvät paremmin kuin johdannaisten ja kannustimien teorioiden avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää taloustieteilijälle. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että markkinatiedot olisi todellisuudessa saatettava julkisiksi, jotta markkinat edistäisivät yhteistä hyvää, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki suuromistajat ja heidän edunvalvojansa, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla kapitalistisen taloustieteen vastainen.