Islamin haaste

Soininvaaran blogiin

Osa kristikunnan ja islamin välisistä käytännön eroista saattaa selittyä sillä, että islam on muutama sata vuotta nuorempi uskonto. Kristityillä on jo monia sellaisia taisteluja selvitetty, joita islamissa on vielä käynnissä.

Kun islam nykyisin taistelee lähinnä uskonnollisella areenalla, kristillisessä kulttuurissa taistelut käydään politiikassa ja yhä voimakkaammin taloudessa. Kun kilpaillaan näin eri lajeissa, yhteiseksi, ratkaisevaksi lajiksi muodostuu helposti väkivalta.

Vastuu siitä, kuinka kovaksi taistelu kärjistyy on kuitenkin vahvemmalla osapuolella, siis kristillisellä talouskulttuurilla, eikä niinkään islamin uskonnollisella kulttuurilla. Toisin sanoen, vastakkainasetteluja voitaisiin huomattavasti vähentää, jos kristillisen kulttuurin johtama talous ei olisi niin aggressiivista.

On huomattava, että nykyisen maailmantalouden rakenne on kristittyjen tuote. Eikä se suinkaan ole neutraali markkinatalous, vaan kova kasvuideologinen kapitalismi. Täyttäkää maa käsky on vaihtunut kasvattakaa taloutta käskyksi. Meillä vallitsee yhtä sokea virallinen usko siihen, että talouden kasvattajat pelastavat maan kuin islamin piirissä uskotaan profeetan seuraajien pääsevän paratiisiin – tilanne, joka meillä oli kulttuuria määräävä tekijä muutama sata vuotta sitten.

Vaikka kummallakaan puolella ei ole todistetta uskonsa perusteeksi, kummatkin pitävät instituutioitaan paitsi välttämättöminä kirjoitetun tehtävän täyttämiseksi niin myös sillä tavalla luonnollisina asioina, ettei niiden kyseenalaistamista suositella.

Islamilla on omat uskonnolliset instituutionsa, joista en tarkemmin ole perillä. Kristillisen talouden instituutiot ovat sen sijaan tuttuja. Niitä ovat mm. osakeyhtiöjärjestelmä, tekijänoikeusjärjestelmä ja liikesalaisuusjärjestelmä, jotka huipulla muodostavat kaikkein tärkeimmän, finanssijärjestelmän papistoineen. Ilman sitä taloutemme veri ei kierrä, näin on todistettu. Siksi me olemme jokainen pelastuksestamme velkaa finanssijärjestelmälle – minkä velan maksu aina silloin tällöin vaatii vähän ylimääräistäkin.

Näin siis vähän uskonnollissävytteisesti karrikoiden. Totta kuitenkin. En todellakaan usko, että minkäänlaista lähentymistä on lännen ja islamin välillä odotettavissa ellemme luovu kasvuideologiasta ja ala muuttaa taloutemme rakennetta vähemmän kapitalistiseksi eli vähemmän hyökkääväksi kaikkia heikompia kulttuureita ja ihmisiä kohtaan. Suuntana ei kuitenkaan tule olla sosialismi vaan aito markkinatalous.