Keskustelua tekijänoikeuksista

Soininvaaran blogiin

Ilta-Sanomat:

Bostonilainen tuomioistuin totesi 25-vuotiaan Joel Tenenbaumin syylliseksi kaikkiaan 30 musiikkikappaleen laittomaan lataamiseen. Hänet määrättiin maksamaan levy-yhtiöille noin 16 000 euroa jokaisesta kappaleesta. Yhteensä pulitettavaa kertyi siis noin 480 000 euroa.

Miten tämä tapaus, jossa nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois vaan ainoastaan loukkaa IPR-omistajien laillisia oikeuksia saattamalla musiikkikappaleita yleiseen käyttöön tuomitaan valtaviin korvauksiin pelotukseksi muille, eroaa siitä tapauksesta, jossa nuori mies ei ota keneltäkään mitään pois vaan ainoastaan loukkaa NKP:n laillisia oikeuksia saattamalla tietoja Neuvostoliiton luonnon tilasta yleiseen tietouteen ja tuomitaan siitä linnaan pelotukseksi muille?
----

Osmo kirjoitti:

Edelleen olen sitä mieltä, että mikromaksut ovat paras vaihtoehto, kunnes joku keksii paremman.

Kommentissani 1.8. perustelin mielestäni paremman tavan palkita luovan työn tekijöitä. Se antaa tekijälle ansaitsemansa palkkion työstään, minimoi yhteiskunnallisen kontrollin, vähentää tiedonjakelun kustannuksia ja on linjassa sen kanssa mihin suuntaan maailman taloutta tulisi muutenkin kehittää. Kiinnostaisi tietää, pidätkö silti vielä mikromaksuja parempana järjestelmänä ja jos pidät niin millä perusteilla.

Tonni käteen kirjoitti:

Tämä luovan potentiaalin haaskaaminen olisi edistyksen ja ongelmien ratkaisun hidastumisen lisäksi vaarallista siksi, että suorittavan työn tekijöitä on muutankin liikaa suhteessa työpaikkojen tarjontaan. Joutilaan huono-osaisen väestön määrän lisääntyminen taas lisää mm. konfliktien riskiä.

Hyvä tarkoitus. Mutta sen, miten henkisen työn tekijöiden joutilaisuutta voidaan vähentää, olet ymmärtänyt aivan väärin. Kaupalliset, myytävät yksinoikeudet tekevät luovan työn ansaintajakaumasta erittäin epätasaisen. Suurten yritysten muutamat suuret nimet tienaavat verrattomasti yli toimeentulotarpeensa, kun pienten nimien suuri joukko tienaa työllään paljon alle kohtuullisen toimeentulon. Edellyttäen että ihmiset käyttävät saman summan taiteeseen, tieteeseen ja tekniikkaan, ilman yksinoikeuksia toimien paljon suurempi osa henkisen työn tekijöistä saa siitä kohtuullisen toimeentulon.
----

Osmo:

Palataan mesenaattien aikaan. Tähän malliin luen myös Matti H:n esittämän mikrolahjoitusten mallin, koska pyytettömästä lahjoituksestahan siinä on kyse.

Näin lyhyeen esitykseen Osmo saa mahtumaan kaksi väärintulkintaa. Miten sellainen ostotapahtuma on pyyteetön, jossa ihmiset haluavat ostaa jonkin tuotteen ja maksamaan siitä rahaa ja saavat tuotteen, jos rahaa on tarpeeksi ja eivät saa, jos sitä ei ole tarpeeksi? Eikö tämä ole pyyteellistä kaupankäyntiä? Ja mistä tämä mikrolahjoituksen ajatus, kun nimenomaan toin ilmi, että ostajana voi olla niin yksityisiä kuin yhteisöjä, jopa yhteiskunta ostamassa oppikirjoja yms. yleiseen käyttöön?

Lisäksi sivuutit tärkeimmän pointtini, sen että sillä, miten tuotantoa kannustetaan, on suuri vaikutus siihen, millaista tuotantoa saadaan ja että sillä, millaista tuotantoa saadaan, on suuri merkitys sille, miten ihmisten sosiaaliset suhteet rakentuvat ja miten tuotanto kohtelee luontoa. Eikö tällä asialla ole mitään merkitystä?

Sen takia, että jos minä ajattelen, että muut maksakoot, saan sen tuotteen joka tapauksessa, jos muut maksavat. Jos muut eivät maksa, minun rahani eivät varmaankaan riitä maksamaan sitä yksin. Vain siinä tapauksessa, että minun kymmenen euroani olisivat se viimeinen, sillä olisi vaikutusta lopputulokseen.

Ihmisiä on kuitenkin erilaisia. Vaikka sinä ajattelet, että muut maksakoon, on myös ihmisiä, jotka ajattelevat että minä maksan. Näitä saattaa olla jopa enemmistö. Ihmisethän käyvät vaivojaan säästämättä äänestämässäkin, vaikka kaikki hyvin tietävät, että yhdellä äänellä ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Toimivatko he pyyteettömästi? Kuka tietää, mutta en ole koskaan tässä yhteydessä törmännyt tähän sanavalintaan.

Et vieläkään ottanut kantaa varsinaiseen pointtiini.

Tiedemies kirjoitti:

En ole, eikä tietääkseni kukaan muukaan tekijänoikeuksien vastustaja ole, esittänyt, etteikö kahdenvälisiä sopimuksia voisi tehdä niin, että vaikka Korso saa levityskopion sillä edellytyksellä, ettei laita sitä jakeluun.

En ehkä ole tässä blogissa sitä erikoisesti korostanut, mutta tekijänoikeuksien vastustajana olen myös aina ollut sellaisia sopimuksia vastaan, joilla yksityisesti sovitaan jakelun rajoittamisesta. Ne johtavat aina ristiriitaisiin tuloksiin ja hyödyttömiin käytäntöihin – kuten Osmo osoitti.

Tästä syystä biteiksi muutettava tuote ei voi olla tekijää lukuun ottamatta kenenkään muun hyödynnettävänä ennen kuin se on kaikkien hyödynnettävissä. Siksi kertamyynti on ainoa looginen tapa myydä informaatiota ilman tekijänoikeuksia. Joko niin tai yhä kiristyvillä oikeuksilla aivan muiden voimien toimesta.

Välimuodoista keskustelu niin, että yksinoikeudet periaatteessa hyväksytään, mutta yritetään keksiä niihin kaikenlaisia helpotuksia havaittujen epäkohtien poistamiseksi, on yhtä merkityksellistä kuin Gorbatshovin aikana oli hyväksyä periaatteessa NKP:n yksinvalta, mutta yrittää keksiä kaikenlaisia keinoja havaittujen epäkohtien poistamiseksi. Näin saatiin vain glasnost ja perestroika, joita juuri kukaan ei enää muistakaan.

Osmo kirjoitti:

Minä en vastusta liiketoimintamallin muuttamista toisenlaiseksi, mutta vastustan sitä ajatusta, että minulla olisi täsmälleen sama oikeus kuin sinulla tehdä rahaa kirjalla, jonka sinä olet kirjoittanut.

Tästä olen tasan samaa mieltä Osmon kanssa. Olisin jopa niin ankara, ettei kenelläkään muulla kuin tekijällä tarvitsisi olla mitään erityisesti suojeltua oikeutta tehdä rahaa toisen tekemällä kirjalla. Ideaalissa tapauksessa kaikki muut hyötyvät kirjasta/musiikista/keksinnöstä ja tekijä saa rahat. Siksi kannatan edelleen aiemmin esittämääni liiketoimintamallia, joka tämän mahdollistaa.
----

Tonni käteen kirjoitti suomalaisten menestymisestä:

Pitkäjänteinen tutkimus ja tuotekehitys on tietysti se pääprosessi, joka tuo tuottavuutta ja uusia tuotteita ja patentointi on yksi maailmalla laajasti hyödynnettävissä oleva prosessi tähän pääprosessiin kannustamiseksi ja lokkien loitolla pitämiseksi

Edellä on kaunokirjallisesti kiteytetty tätä keskustelua hallitsevan linjan tarkoitus ja seuraus, tuotekehitys lokkien loitolla pitämiseksi. Lokkien? luonnon? muiden töistä ilmaiseksi nauttivien? lasten? afrikkalaisten? kiinalaisten?

Hetkinen, meidän suomalaisten tulisi pitää kiinalaiset loitolla nojautuen strategiaan, jossa palkintamekanismi perustuu yksinoikeuksiin ja ihmisten määrään? Eiköhän tässä nyt kannusteta väärää hevosta. No ainakin afrikkalaiset pitäisi pitää loitolla? Lisää piikkilankaa ja uusia piikkilankakeksintöjä? No ainakin työtä tekemättömät ja tavalliset duunarit olisi pidettävä erillään luovan työn tekijöistä? Säädyt takaisin? No ainakin luonnon tarpeet on pidettävä erillään ihmisten tarpeista, koska luontohan tarvitsee ihmistä eikä ihminen luontoa? Pahus, eihän tämäkään toimi. Mutta heureka! Kauppatorin lokit on jollakin tavalla estettävä kakkaamasta ihmisten päälle.

Tästä olen samaa mieltä ja kannustan kaikkia keksimään mahdollisimman ihmis- ja eläinystävällisiä menetelmiä ongelman poistamiseksi.

Kuka vielä väittää, ettei inspiroivaa kaunokirjallisuutta tuoteta ilman rahallisia kannusteita.