Tpyyluoma:
Mettinen penää reaalipolitiikkaa, hyvä niin. Jos puhutaan Suomen roolista, niin IPR-asioissa nimenomaan EU on vahva vallankäyttäjä, ja uudistushenkisiä auttaisi kovasti jos edes yksi jäsenvaltio olisi johdonmukaisesti uudistushenkinen. Parlamentista kyllä löytyy ymmärrystä ja tukea. Toinen reaalipoliittinen tosiasia on että IPR-uudistajien pitäisi löytää keskenään yhteinen linja, nyt IP-lobby pääsee aivan liian helpolla kun voi sanoa ettei vaihtoehtoja ole.
Tämän ketjun ensimmäinen kommentti, jossa on ymmärretty tehtävän mittakaava lähes oikein. Myytävät yksinoikeudet, niin lääkepatentit kuin tekijänoikeudetkin, ovat maailman laajuinen kysymys ja ongelma. Ne ovat vieläpä merkittävä osa vielä suurempaa ongelmaa, joka tänään ilmenee maailmassa taloudellisena lamana, terrorismina ja luonnon ylikuormittumisena. Sen ongelman nimi on Mikään ei riitä. Maailmaan on saatava enemmän lääkkeitä, enemmän autoja, enemmän kirjoja, enemmän musiikkia ja siksi ja erityisesti enemmän rahaa – ja jos ei muu auta, enemmän aseita.
Ja sen takia, näin selitetään, talouteen on luotava kannustinmekanismeja (sillä kukaanhan ei tämän ideologian mukaan tee mitään ilman kannustimia; lapsi ei leiki luonnostaan, nuori ei opi uteliaisuuttaan, aikuinen ei tee työtä edes markkinaehtoisesti palkittuna, vaan häntä täytyy siihen erityisiä oikeuksia antamalla suostutella).
Yhteiskunnan asettamia eli laeilla säädettyjä kannustinmekanismeja on monia. Luovaa henkistä työtä kannustetaan yksinoikeuksilla, patenteilla ja tekijänoikeuksilla. Tavaratuotantoa kannustetaan edellisten lisäksi mm. liikesalaisuusjärjestelmällä, verotusjärjestelmällä ja yritysten rajoitetun vastuun omistusjärjestelmällä. Kaikkein tärkeintä on tietysti rahatuotannon, tuon ”talouden verenkierron” kannustaminen. Siksi kannustimetkin ovat parhaat, pankkien omistajia ja johtajia kannustetaan töihin huikeilla voitoilla, joihin he voivat päästä tarmokkaasti hyödyntämällä liikesalaisuuksia, veroparatiiseja, johdannaisia, velkavipuja ja sitä ihanaa järjestelyä, että mitä suurempia riskejä otetaan sitä varmemmin voitot voidaan kotiuttaa itselle mutta tappiot maksattaa muilla. Kannustus onnistui tälläkin rahanluontikerralla yli odotusten ja joukko maailman luovimpia aivoja saatiin palkattua luomaan rahaa, siis luottoa, tähtitieteellisiä summia, lähes riittävästi. Jonkin verran jäi kuitenkin puuttumaan siitä, että kaikki vanhat velat olisi voitu maksaa uusilla.
Tpyyluoma esitti myös sen keskeisen asian, että pystyäkseen vaikuttamaan kansainvälisen talouden sääntöihin IPR-uudistajien pitäisi löytää keskenään yhteinen linja. Mikä se voisi olla?
Jokin kompromissi? Kannatetaan tekijänoikeuksia, mutta vain sopivasti ja yritetään lieventää niiden haittavaikutuksia? Voin vakuuttaa, että tämän linjan käytännöt tulevat olemaan teknisen kehityksen myötä yhä ristiriitaisempia ja yhä sekavampiin malleihin johtavia – aivan kuten sitä puoltavat puheenvuorotkin, mistä tämäkin areena tarjoaa hyvän esimerkin. Ei eri tarkoituksiin sopiville kompromisseille voida rakentaa yhteistä linjaa. Sen puutteessa tekijänoikeuksien kannattajilla on yliote ja tekijänoikeudet ja niiden valvontatavat vain kiristyvät, mitä ne ovat tehneetkin viimeisten muutaman kymmenen vuoden ajan siitä huolimatta, että haittapuolet ovat koko ajan olleet samat kuin nytkin.
Eihän kompromissiin pyritä vaan siihen joudutaan. Tekijänoikeuksia joko kannatetaan tai niitä vastustetaan. Eikä niiden kannatukselle ole mitään rajaa ennen kuin yksi yritys omistaa oikeudet kaikkiin maailman bitteihin – ja tietysti myös kaikkiin maailman rahoihin. Kuvitelma, että tekijänoikeuksille olisi jokin riittävä tai sopiva määrä on yhtä hölmö kuin kuvitelma, että ahneella olisi joskus tarpeeksi rahaa. Mutta ei tekijänoikeuksien vastustuksellekaan ole mitään rajaa ennen kuin kaikki on mitätöity. Siksi ainoa pyrkimys, joka tekijänoikeuksien uudistajia voi yhdistää, on niiden kaikkien mitätöiminen riippumatta siitä, millaiseen kompromissiin kukin on käytännössä valmis.
Gorbatshovilaisuudelle ei ole käyttöä tässäkään kysymyksessä. Sen jälkeen, kun puoli on valittu, siitä on hyvin vaikea luopua. Niin että katsokoon nyt itse kukin, kumpi ääripää enemmän miellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti