Näkymättömästä rahasta ja tietosuojasta

Soininvaaran blogiin

Tietosuojakysymys on laajemminkin kiintoisa. Osmon esittämä tapaus on vain yksi esimerkki siitä, miten yksilön tietojen suojelemiseksi tehty päätös johtaa kaikille huonoon tulokseen. Toinen esimerkki:
koko sen ajan, kun yksityisyyden suojaa on pidetty kovin tärkeänä asiana, median tarjonnasta näyttää yhä suurempi osa käsittelevän ihmisten seksisuhteita, eroja, onnettomuuksia jne. juuri niitä yksityisiä asioita, joiden julkitulolta ihmisiä piti suojella. Kolmas esimerkki: yksityisyyden suojalla toivotaan estettävän se, ettei kenenkään yksilön kulutustottumuksia tms. pääsisi joku vieras hyödyntämään häntä vastaan. Kuitenkin jokaisen kuluttajan tietoja kerätään niin netissä kuin kaupassakin tiedostoihin, joiden olemassaoloa hän ei edes tiedä. Neljäs esimerkki: pankkisalaisuutta pidetään yksityisyyden suojan piiriin kuuluvana asiana, vaikka kenenkään tavallisen kansalaisen hyvinvointiin ei vaikuta tuota eikä tätä tietääkö joku hänen tilitietonsa vai ei, mutta pankkisalaisuus on elintärkeä pankeille, jotta ne pystyvät tehokkaasti ajamaan omistajiensa etua ja tarvittaessa maksattaa kulut kansalaisilla.

Ehkä asiaa olisikin katsottava enemmänkin taloudellisena kysymyksenä; mikä on yksityisyyden suojan ja nykytalouden suhde? Kuten tiedetään, uusliberalismin perusta lepää yksilön itsemäärämisoikeuden perustalla. Yksilön tuottamat ja häntä koskevat tiedot ovat hänen omaansa. Mutta, uusliberalismin mukaan ne eivät ole hänen omaansa ensisijaisesti eettisessä mielessä, siis tarkoituksena suojella yksilöä siltä, että muut käyttävät näitä tietoja häntä vastaan. Ne ovat hänen omaisuuttaan ensisijassa taloudellisessa mielessä, tietoja, jotka hän voi myydä eteenpäin joidenkin toisten yksityisomaisuudeksi, jotka saavat käyttää niitä omien tarkoitusperiensä mukaan, vaikkapa tavalla, josta on selvää haittaa hänelle.

Kyse on yksinkertaisesta talouden laista. Mitä niukempi hyödyke, sitä arvokkaampi. Se että julkkistietoja voidaan hyödyntää yksinoikeudella tekee niistä niukan ja arvokkaan. Se että joku voi kerätä ihmisten mieltymyksistä tietoa ja käyttää sitä yksinoikeudella, tekee tästä tietojen keräämisestä kannattavan. Se että pankeilla on yksinoikeus asiakkaidensa tietoihin, tekee kaikenlaisesta hämärätoiminnasta pankeille kannattavaa.