Tekijänoikeuksista

Soininvaaran blogiin

Ihmettelin kovasti sitä, että Osmo kritisoi sellaista kauppatapaa, jossa myyjä antaa informaatiolleen kiinteän hinnan ja sitä haluavat maksavat siitä halunsa mukaan ja jos hinta täyttyy, informaatio avautuu kaikille, mutta jos hintaa ei saada kokoon, kauppa peruuntuu ja kaikki saavat pitää rahansa, argumentilla koska pyyteettömästä lahjoituksestahan siinä on kyse .

Pyyteettömyydestä jo kirjoitinkin, mutta että lahjoitus? Kun Osmo vielä vahvisti kantansa, ajattelin, että jokin logiikka siinä täytyy piillä. Löytyihän se lopulta. Selvää on, että jos kauppaa ei synny eikä kukaan maksa eikä anna mitään, ei lahjoitustakaan voi tapahtua. Lahjoituksen täytyy siis tapahtua ostotapahtumassa. Myyjä lahjoittaa jotain? Tästä ei voi olla kyse, koska myyjä saa vastineeksi tasan sen, minkä hän on itse määritellyt. Ostajat lahjoittavat jotain? Tässä on myönteisen tulkinnan mahdollisuus.

Jos ostaja ei tunne saaneensa rahoilleen täyttä vastinetta, hän voi olla sitä mieltä, että osa suorituksesta oli lahjoitus. Näinhän tapahtuu tavallisessakin kaupankäynnissä. Jos ostaa kirjan kahdella kympillä, lukija saattaa sen luettuaan todeta kirjan korkeintaan vitosen arvoiseksi. Tällöin hän on tavallaan lahjoittanut viisitoista euroa kustannussysteemille, josta kirjailijakin saa pienen osan.

Mitä tämä tarkoittaa kuvaamassani kauppatavassa?

Ensin on mietittävä, millaisista informaatioista ihmiset yleensä maksavat jotain. Ainakin kaksi pääryhmää on erotettavissa. Ensimmäisen ryhmän muodostavat informaatiot, jotka johdattavat henkilökohtaisiin taide- tai tietoelämyksiin, voimakkaisiin tunteisiin ja ymmärrykseen. Tällaisen informaation sen kokija usein haluaa jakaa muiden kanssa. Toisen informaatioryhmän muodostavat rankinghyödykkeet, joiden arvo ostajalle on siinä, että hän voi sellaisen avulla parantaa yhteiskunnallista asemaansa tai jonka henki korostaa kilpailun tarpeellisuutta. Esimerkiksi kirjat Miten etuilla jonossa, Miten sijoitan varani muita paremmin ja tietysti myös Miten hävitämme vihollisemme maan päältä. Tällaisella tiedolla on puolestaan sellainen ominaisuus, että sen arvo on sitä pienempi mitä laajemmin se on tunnettu. Jos kaikki yrittävät samoin keinoin etuilla jonossa, järjestys ei olennaisesti muutu, mutta yhteistä energiaa kuluu hukkaan. Sotimisesta puhumattakaan.

Yhteisen hyvän kannalta ei ole mitään järkeä palkita rankinghyödykkeiden tuotantoa eikä siis myöskään pitää yllä sellaisia kaupankäyntitapoja, jotka tekevät niistä arvokkaita niin kuin nykyinen, kaupallisiin tekijänoikeuksiin perustuva järjestelmä tekee. Tämän ongelman esittämäni kaupankäyntitapa ratkaisee.

Kun jokainen ostettu informaatio tulee heti julkiseksi, sellaisten informaatioiden arvo ja tuotanto vähenee, joiden tärkein anti on neuvo rankingissa etenemiseen. Silloin saattaa joku ostaja, joka tällaista tietoa nimenomaan haluaisi, pettyä saamaansa ja kokea lahjoittaneensa tekijälle rahojaan (tuotantoteollisuutta ja väliportaitahan tässä järjestelmässä ei tarvitse palkita). Eikö tämä ole hyvä asia?