Jotta en antaisi väärää todistusta, toivoisin että kaikki, joilla mielestään on ratkaisu, esittäisivät sen seuraaviin kahteen ongelmaan. … Kotimainen kirja .. menekki on 5 000 kpl, eli siis paljon tavanomaista enemmän. Olisi kohtuullista, että kirjailija saisi (eläke ym menoineen) 20 000 euroa … Ulkomainen käännösromaani .. Unohdamme nyt kirjailijan osuuden, koska muut maathan sen hoitavat ja me voimme loisia heidän rahoillaan.Hetkinen, minä kun luulin että tässä on keskusteltu kaupallisista, myytävistä tekijänoikeuksista (patentit mukaan lukien), jotka ovat kansainvälisten sopimusten alaisia asioita ja joiden vaikutus on maailman laajuinen ja joiden tulevaisuus riippuu maailmantalouden tapahtumista.
Kysymys siitä, miten jonkun maan kirjailijoiden toimeentulo järjestyy jos tekijänoikeudet kumoutuvat, on yhtä relevantti kuin aikanaan oli kysymys siitä, miten jonkun sovhoosin kirjanpitäjille käy, jos kommunismi kaatuu. Edes kaikkien sovhoosien ja kolhoosien kaikkien kirjanpitäjien ja työläisten ja kaikkien heidän perheidensä mahdollisilla selviämiskeinoilla spekulointi ei mitenkään vaikuttanut kommunismin kohtaloon.
Kommunismi kaatui väärään ideologiaansa, väärään kuvaansa ihmisestä ja hänen hyvästään. Se rakentui ajatukselle että ihmiset eivät tee luonnostaan riittävästi työtä yhteisen hyvän eteen, mutta heidät voidaan siihen ylhäältä päin, oikeilla opeilla ja määräyksillä, kepein ja porkkanoin opettaa ja painostaa. Näistä virheellisistä lähtökohdista voitiin rakentaa valtava hirviö, jonka sisäinen logiikka lopulta kuitenkin johti niin ristiriitaisiin ja energiaa kuluttaviin käytäntöihin, että se sortui omaan mahdottomuuteensa.
Nyt se kysymys, jota minä luulin ja toivoin tässä keskustelussa käsiteltävän, on se, että perustuvatko tekijänoikeudet tai ovatko ne osana sellaista ideologiaa, väärää kuvaa ihmisestä ja hänen hyvästään, joka sisäisen logiikkansa mukaan ajautuu niin ristiriitaisiin ja yhteisiä voimavaroja syöviin käytäntöihin, että tekijänoikeudet lopulta kumoutuvat omaan mahdottomuuteensa.
Tekijänoikeuksien ihmiskuva perustuu ajatukselle, että luonnostaan ihmiset eivät tuota riittävästi taidetta/tiedettä/keksintöjä ihmisten yhteiseksi hyväksi. Siksi tarvitaan tekijänoikeuksia, keppejä ja porkkanoita, joilla ihmisiä voidaan opettaa ja painostaa tuottamaan enemmän bittejä.
Koska ihmiset kiistatta tekevät myös sellaista luovaa työtä, josta jotkut hyötyvät ja maksavat siitä, vaikka eivät saisi yksinoikeutta sen hyödyntämiseen vaan siitä hyötyisivät kaikki muutkin, olennainen kysymys on tuotannon riittävyydestä. Miten riittävyys yleensä määräytyy?
Neuvostokommunistisesti ohjattuja tekoja ja tuotantoa syntyi riittävä määrä vuoden 1991 loppuun mennessä. En osaa ennustaa, koska tekijänoikeuksien ohjaamaa tuotantoa syntyy riittävä määrä, mutta kehottaisin nyt jo varautumaan ja miettimään millainen olisi informaationtuottamisjärjestelmä, jonka perusteena ei ole tuotannon kasvattaminen riittäväksi.
----
Ensin on ymmärrettävä kysymyksen mittakaava. Kun olet oivaltanut, miten tärkeästä ja maailmanlaajuisesta asiasta on kysymys, sinä varmaan ymmärrät, että konkreettisen esimerkin on oltava samaa kokoluokkaa. Niitä ei paljon ole, mutta Neuvostoliitolla oli oma tekijänoikeusjärjestelmänsä, jonka tarkoitus oli aivan sama kuin meilläkin, luoda mahdollisimman paljon taidetta, tiedettä ja keksintöjä yhteiseksi hyväksi. Neuvostoliiton järjestelmän piti olla jopa vielä tehokkaampi kuin lännessä ja siksi siellä kaikki tekijänoikeudet kuuluivat automaattisesti työnantajalle eli valtiovallalle, jotta se voisi mahdollisimman vapaasti hyödyntää ihmisten luovuutta yhteiseksi hyväksi. Lännessähän vain työsuhdeluovuuden tulokset siirtyvät automaattisesti yritysten haltuun. Muut luovuuden tulokset siirtyvät yritysten omistajille mm. tekijänoikeussysteemin luomien kannattavuussuhteiden kautta, jotka keskittävät yrityksiä yhä suuremmiksi, jotta ne voisivat yhä tehokkaammin ja vapaammin hyödyntää ihmisten luovuutta yhteiseksi hyväksi.
Kun olet ymmärtänyt, miten samanlaisesta asiasta on kyse, osaat varmasti päätellä, että myös niiden kehityksen kaari on samanlainen. Alun menestyksen jälkeen seuraa taantuminen. Luovan työn oikeuksien haltijalla on nimittäin kaksi toisilleen vastakkaista tehtävää suoritettavana. Toisaalta sen on tuotettava yleisesti hyödyllistä tietoa, toisaalta sen on pidettävä kiinni omistusoikeudestaan tietoihin. Tähän liittyvää logiikkaa ei ole vaikea nähdä. Tiedon omistusoikeuden haltijalle, valtiovallalle/yritykselle, tiedon omistusoikeuden säilyttäminen on tärkeämpää kuin tiedon yleishyödyllisyys, koska ilman omistusoikeutta se ei voi myöskään vaikuttaa tiedon yleishyödyllisyyteen. Nämä voidaan saattaa yhteen vain siten, että tiedon omistusoikeusjärjestelmän säilyttäminen määritellään yhteiseksi hyväksi. Siitä seuraa se, että tietojen tuottajat alkavat tiedostetusti tai tiedostamattaan tuottamaan enemmänkin tätä järjestelmää vahvistavaa taidetta/tiedettä/keksintöjä kuin aidosti ihmisten tarpeita tyydyttävää tuotantoa. Vähitellen tämä ristiriita voimistuu ja se syö kaiken todella uutta luovan energian.
----
Kun olen edellä parissa kirjoituksessa mielestäni hyvin perustellut, millaista haittaa tekijänoikeuksista on ihmisten hyvinvoinnille, niin eikö olisi jo tekijänoikeuksien puolustajien vuoro perustella omaa kantaansa. Löytyykö joukosta yhtäkään , joka osaisi selittää mikä on se logiikka, jonka mukaan tekijänoikeudet ovat ihmiskunnalle hyväksi. Onko niillä ehkä positiivisia vaikutuksia ihmisten tavallisten taloudellisten tai sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen? Terrorismin ja sotien vähentämiseen? Luonnonsuojeluun?
Kun yhteisiä lakeja tehdään ja pidetään voimassa (esimerkiksi tekijänoikeuksista), niiden perustelujen on tietysti nojattava yhteiseen hyvään. Ja todistustaakka on luonnollisesti tällaisten lakien tekijöillä ja voimassapitäjillä eikä suinkaan niillä, joiden mielestä tällaisia lakeja ei tarvita.
Mitä tulee sellaiseen yleisperusteluun, että kehitys vaatii tekijänoikeuksin suojattua taidetta ja tiedettä, koska se kehittää ihmisille ymmärtäviä tunteita, opettaa tärkeitä asioita ja loogista ajattelukykyä, niin tätä minun on vaikea uskoa, kun katson sitä vihanpitoa ja sekoilua, jota maailma on nykyisinkin pullollaan ja otan huomioon sen, että merkittävin osa siihen osallistujista on saanut asenteensa ja oppinsa tekijänoikeuksilla suojatuista kirjoista, telkkariohjelmista, opetusmateriaaleista jne.
Ja vielä tästä nykyisestä keskustelusta, miten ihmeessä koko tekijänoikeuksin tuotettu kirjallisuus ei ole pystynyt opettamaan useimmille siihen osallistujille sellaista yksinkertaista asiaa, että tekijänoikeuslain ylläpitäminen vaatii perustelut, ei sen poistaminen – vai onko se sittenkään ihme.
----
Neuvostoliitossa tekijöillä ei ollut oikeuksia – ne oli valtiolla. Nykyistä tilannetta länsimaissa ei voi mitenkään verrata kommunistiseen diktatuuriin. Sensijaan piraattien ajamaa “vapautusta” voi mielestäni hyvin verrata “tekijänoikeuksien kollektivisointiin” tai “tekijänoikeuksien sosialisointiin”. Sitähän se oikeastaan tarkoittaa.Taas yksi esimerkki tekijänoikeuksilla kannustetun päättelykyvyn tasosta. Kollektiivi on sanakirjan mukaan yhteistoiminnallinen yksikkö, esimerkiksi sosialistinen valtio mutta myös yritys täyttää tämän ehdon. Jos tekijänoikeudet kollektivisoidaan, se tarkoittaa sitä, että ne otetaan tai ostetaan jonkin yhteistoiminnallisen yksikön haltuun, joka määrää mitä ihmisten töillä tehdään. Jos Neuvostoliitossa 100% tekijänoikeuksista oli valtion hallussa, niin kuinka suuren osan maailman tekijänoikeuksien arvosta luulisit nykyisin olevan yritysten hallussa? Paljonko alle sadan jää?
Tekijänoikeuksista luopuminen tarkoittaa tasan päinvastaista. Kollektivisointi puretaan, yksinoikeudet otetaan pois sekä valtiovalloilta että yrityksiltä, jolloin ne hyötyvät, jotka työnkin ovat tehneet. Sillä päinvastoin kuin täällä niin monella suulla totuutena toistetaan, henkisen työn tuloksia voidaan myydä myös ilman yksinoikeuksia ja juuri sellaiseen hintaan kuin niistä hyötyäkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti