Aloitin tämän jo Opetus ja oivallus kirjoitukseen, mutta kun tämänpäiväinen aihe liittyy siihen, laitan tähän molemmista.
Miten mahtoi olla tässä Haavikon tapauksessa. Vaatiko Heikki julkistamisen kieltoa moraalisista syistä (kirjassa ehkä harmittavia/vääriä tietoja) vai julkaisemisen kieltoa taloudellisista syistä (halu saada osuutensa tekijänoikeustuloista)?
Jälkimmäisen ymmärtäisin, mutta eihän voida ajatella, että myös moraaliset oikeudet periytyisivät tai olisivat muutenkaan siirrettävissä tai luovutettavissa.
Tähän kuin muihinkin vastaaviin ongelmiin on vain yksi looginen ratkaisu. Myöskään taloudellisten oikeuksien ei tulisi olla siirrettäviä.
Tätä puoltavia asioita on enemmänkin. Se, ettei nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä sovellu digitaalisen tiedon ja internetin maailmaan, johtuu juuri siitä, että nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ydin on oikeuksien kaupallistamisessa, mikä edellyttää paitsi oikeuksien myös niiden kohteina olevien tietojen rajattua siirtämistä, kun taas internetin ydin on rajattomassa tiedonsiirrossa.
Kaupalliset eli siirrettävät tekijänoikeudet olivat ehkä perusteltuja maailmassa, jossa niillä toisaalta koottiin pääomia tiedonvälityksen materiaalisiin tarpeisiin, kirjapainoihin, kirjoihin jne. ja toisaalta palkittiin tekijöitä yhteiskunnalle arvokkaan tiedon tuottamisesta. Nyt maailma on toisenlainen.
Digitaalinen viestintä on lähes poistanut pohjan mainitulta ensimmäiseltä perustelulta. Saatuja tuloja ei enää tarvita niinkään tiedonvälityksen kehittämiseen kuin tiedon/teosten omistajien väliseen kilpailuun eli suurimpien tekijöiden ja tuottajien vallan ja vaurauden kasvattamiseen. Samalla on myös tekijänoikeuksien toinen perustelu tullut kyseenalaiseksi. Kehittääkö tekijänoikeuksilla eli tiedon kulun keinotekoisilla esteillä kannustettu tuotanto todella maailmaa paremmaksi paikaksi kaikille, vai kehittääkö se maailmaa muotoiseksensa, keinotekoisilla esteillä syrjäyttäjiin ja syrjäytettyihin jakautuneeksi maailmaksi?
Tekijänoikeuksien kokonaisremontti tuskin on vielä tämän päivän asia, mutta ehkä on hyvä välillä haaveilla, miltä maailma näyttäisi, jos yksilöiden taloudelliset oikeudet olisivat yhtä luovuttamattomia kuin heidän moraalisetkin oikeudet. Ettei sokeasti mennä päinvastaiseen suuntaan.
Kemppisen Goebbels-kortti on syytä ottaa vakavasti. Kun kulttuurin taloudelliset oikeudet ovat ostettavissa ja siirrettävissä vahvimpien toimijoiden haltuun, myös kulttuurin moraalinen sisältö siirtyy vähitellen heidän hallintaansa. Sehän meidän tulisi jo tietää. Kaikki alkaa oikeutetuista pyrkimyksistä parantaa työllisyyttä ja kilpailukykyä. Se vaatii yhä kovempia otteita ja ennen kuin huomataankaan talousfasismin moraali on voittanut ja koko sen järjettömyys on todistettu välttämättömyydeksi.
----
Kemppinen:
tekijän moraaliset oikeudet periytyvät ja ovat myös rajoitetusti siirrettävissä.En ehkä ilmaissut asiaa kovin selvästi, mutta en tarkoittanut nykyistä käytäntöä vaan sitä, miten asian pitäisi olla. Siinä määrin kuin moraaliset oikeudet teokseen periytyvät tai seuraavat kaupan mukana se on seuraus siitä, että niiden irrottaminen taloudellisista oikeuksista johtaa ristiriitoihin. Mikään muu seikka ei puolla tätä käytäntöä, joka sekin johtaa ristiriitoihin. Sillä, riippumatta siitä mitä nykyinen laki sanoo, teoksen taiteellisesta ja moraalisesta arvosta ei voi vastata kuin tekijä. Muuten taiteen tekemisen ja merkityksen yhteys katkeaa. Taiteesta tulee merkityksetöntä.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että ainoa looginen ratkaisu on se, että myös taloudelliset oikeudet teoksiin ovat vain niiden tekijöillä. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että tekijä voisi myydä teoksen muttei oikeuksia. Teoksen ostajakin voisi käyttää sitä haluamallaan tavalla (rikkomatta kuluttajansuojaan tms. liittyviä rajoitteita). Kumpikaan ei kuitenkaan voisi estää teoksen julkistamista, jonka jälkeen se olisi kaikkien vapaasti käytettävissä. Teos olisi siis ostettava ennen julkistamista könttäsummalla sellaisen joukon (yhteiskunnan, faniryhmän tms.) toimesta, joka haluaa hyötyä/nauttia teoksesta siitä huolimatta, että muut saavat sen ilmaiseksi.
Tällä järjestelyllä poistuisivat ne ongelmat, jotka nyt liittyvät piratismiin ja muihin tekijänoikeusriitoihin.
Tietysti tämä heikentäisi joidenkin tuloja ja olisi monien mielestä väärin. Mutta en silti ole löytänyt tekijänoikeuksille kovinkaan vakuuttavia yhteiskunnallisia perusteita. Että ne kehittäisivät maailmaa parempaan suuntaan, auttaisivat meitä nykyisin vaikeimmissa ongelmissamme ja vähentäisivät syrjäytymistä, terrorismia ja luonnon tärveltymistä. Pikemminkin päinvastoin. Ne selvästi voimistavat tuloeroja, jakavat maailmaa vastakkaisiin leireihin ja voimistavat myös luonnon resursseista käytävää kilpailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti