Välitilinpäätös tekijänoikeuskeskustelusta

Soininvaaran blogiin

Juuso Koponen:

‘Kuvitellut voitot joita ei ole saatu’ eivät ole sen demonisempia kuin vaikkapa leipurin ajatus rahoista jotka hän toivoo saavansa sämpylöistään ja joilla hän vaikkapa aikoo ostaa lapsilleen vaatteita.

Eivätpä todellakaan ole enkä ole sellaista väittänytkään. Demonisiksi kuvitellut voitot saattavat muodostua, jos niiden varaan luodaan ansaintasysteemi, jota myydään joillekin, mutta joka on läpinäkymätön siinä mielessä, että asiakkailla on vajavainen käsitys siitä, miten voitot tehdään ja kenelle ne menevät, puhumattakaan että suurella yleisöllä olisi selvä käsitys siitä, mitä hyötyä tämän systeemin käytöstä heille on.

Kun väität, että immateriaalikaupan hyllyltä varastettu tavara vähentää alkuperäisen tavaran menekkiä, kyse on kuvitellusta voitosta, jota ei ole saatu, ja jos tällä perusteellaan ansaintasysteemiä (tekijänoikeusjärjestelmää), jonka asiakkailla (tekijöillä) on vajavainen käsitys siitä, miten voitot tehdään ja kenelle ne menevät (kuten tämäkin keskustelu osoittaa), ja jos suurella yleisöllä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä hyötyä tämän systeemin käytöstä heille on, systeemi saattaa kehittyä varsin demoniseksi.

Rohkenen epäillä onko tekijänoikeuksien keskittäminen yksiin käsiin monenkaan ‘tekijänoikeuksien kannattajan’ unelma, saati kaikkien. Jos täällä jotain kannatetaan niin eiköhän sitä että oikeudet ovat oman työnsä tuloksiin kaikilla niillä jotka ovat luovan työn tehneet.

Käytin sarkasmia osoittaakseni mihin suuntaan yksinoikeuksilla on taipumus kehittyä. Ei Neuvostoliitossakaan useimpien tarkoituksena ollut systeemi, jossa keskusvalta omistaa kaikki taloudelliset oikeudet, vaan ihanne, jossa jokainen antaa kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan. Tämän toteuttamiseksi vaadittiin proletariaatin etujen ja etujoukon ansaittujen yksinoikeuksien kunnioittamista, ja loppu on historiaa.

Yritin itse viitata siihen että jo talous, saati yhteiskunta, on niin monimutkainen värkki että kun jostain narusta vetää on vaikea ennustaa missä kaikkialla kello kilahtaa. Yhteiskunnalliset kokeilut voivat johtaa odottamattomiin seurauksiin, ehkä (sadan/satojen vuosien aikaskaalassa) peruuttamattomiinkin seurauksiin.

Tästä olen tasan samaa mieltä. Minunkin mielestäni tämä nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä (kansainvälisenä vasta vuodesta 1886) on sellainen kokeilu, joka voi johtaa odottamattomiin seurauksiin. Siksi olen yrittänyt tutkia, olisiko siinä jotain, joka ei olisi niinkään odottamatonta vaan joka on jo jossain muodossa tapahtunut aikaisemmin ja josta voisimme ottaa oppia.

Vielä huolestuneempi olen kuitenkin siitä suuremmasta systeemistä (kapitalismista), jonka osa tekijänoikeusjärjestelmä on. Eiväthän kapitalisminkaan kannattajat pyri yritysten ylivaltaan, luonnon hävittämiseen ja terrorisminvastaisiin sotiin, vaan parantamaan tavallisten ihmisten elinoloja. Sen toteuttamiseksi pyritään vain kasvattamaan tuotantoa ja kunnioittamaan niiden etuja ja oikeuksia, jotka tuotantoa kasvattavat (viittaan lääkepatenttikeskustelun kommenttini 12.8. kello 0:40).

Nähdäkseni harva täällä haluaa tilannetta, että kun teos tekijän käsistä lähtee jonkun muun tietoisuuteen, niin kaikki teokseen liittyvä toiminta on sen jälkeen vapaata ja säätelemätöntä.

Jos ei oteta lukuun tekijän moraalisia oikeuksia ja kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä, niin juuri tätä olen ilmaissut kannattavani. Se tarkoittaa silloin sitä, että tekijän on saatava palkkio työstään ennen kuin hän päästää tuotteen käsistään. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että tuote on myytävä kertasuorituksena, aivan niin kuin saappaita myydään, eikä siis niin, että saappaan hinta muodostuisi jotenkin sen perusteella, kuinka moni sitä käyttää tai kuinka paljon sillä kävellään. Tämä on keskeinen asia, aivan niin kuin Tiedemieskin kommentissaan 13.8.2009 kello 14:52 esitti. Tähän olen esittänyt mielestäni kehittämisen arvoisen kaupankäyntimenetelmänkin (katso kommenttini 10.8.2009 kello 21:41 aiheeseen Tekijänoikeuksien vastustajat tarkentakoot).

Kirjallisuudesta puheen ollen tällaisella ratkaisulla on ainakin seuraavat ominaisuudet.
- se toimii puhtaalla markkinaperiaatteella keskittämättä markkinavaltaa yrityksille
- kaikki kopiointiin liittyvät ongelmat katoavat
- se kaventaa kirjailijoiden välistä palkkiokuilua
- se ei vaadi tietosysteemeiltä erityisiä salaus-, salauksenpurku- tms. ominaisuuksia
- se ei vaadi verkon viranomaisvalvontaa
- se vähentää tiedonvälityksen sivukuluja
- sen jälkeen, kun tekijä on saanut määrittelemänsä summan ja julkaissut teoksensa verkossa, se on vapaasti ja markkinahenkisesti myös kirjanpainajien ja sähkökirjantekijöiden hyödynnettävänä palvelemaan niitä, jotka mieluummin lukevat kirjansa paperilta tai sähkökirjalta kuin tietokoneelta.

Enkä suoraan sanoen oikein ymmärrä, miksi tämä ratkaisu ei ole keskustelijoille vielä kelvannut.

Osmo:

Tuo Matti H:n esittämä menettely on niin hankala, että se tuottaa lukijoille paljon enemmän transaktiokustannuksia kuin se, että ostaa vain kirjan kirjakaupasta. Itse toivoisin, että tällainen helppous olisi minun edelleen käytettävissä.

En oikein ymmärrä, mitä transaktiokustannuksia tarkoitat. Jos on kiinnostunut tietystä aiheesta tai tietyn kirjailijan teoksista ja on nettisivu, jolta kirjoja voi etsiä, niin ei tässä ainakaan vielä ole suuria kustannuksia ostajalle. Jos sitten tällä sivulla on kirjailijan itsensä valitsema aineisto, jolla hänen tuotantoonsa voi tutustua, ja kuvaus tiettyyn hintaan myytävästä uudesta kirjasta ja lisäksi ruutu, johon voi laittaa summan, joka voidaan ottaa hänen tililtään, jos maksuja tulee riittävä määrä, ja mahdollisesti palkki, josta näkee ”latauksen” edistymisen, niin mitä kustannuksia tähän liittyy? Jos sivulta on vielä linkki kirjapainolle, joka lupaa tehdä siitä paperiversion ja lähettää sen vaikka kotiin tiettyyn hintaan, jos ostajia on tietty määrä, niin mikä tässä on vaikeaa? Ja jos on riittävästi ihmisiä, jotka haluavat maksaa siitä, että käyvät kirjakaupoissa katselemassa, hypistelemässä ja valitsemassa kirjoja, mikä sinänsä on kivaa, niin eihän sitä mikään estä, että he pitävät pystyssä kirjakauppoja.

kuinka monen noista 5000 uskoisit osallistuvan tähän vapaaehtoiseen kolehtiin, jolla ei ole vaikutusta siihen, saako kirjan luettavakseen.

Vapaaehtoisella kolehdilla, jolla ei ole vaikutusta siihen, saako kirjan luettavakseen, tarkoitat varmaan jotain muuta ehdotusta kuin esittämääni. Siinä nimittäin ostajalla on sellainen mahdollisuus, jota nykysysteemissäkään ei ole, että hän voi vaikuttaa kirjan saatavuuteen jopa itse valitsemallaan määrällä. Mitä enemmän hän maksaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kirja julkaistaan hänenkin luettavakseen. Hän voi jopa ostaa sen yksin maksamalla koko summan ja vaikutus on sataprosenttinen. Tai hän voi kerätä kavereita mukaansa tai saman alan harrastajia tai samoista tiedoista kiinnostuneita. Nykysysteemissähän tämän valinnan tekee yli 90%:sti kustantaja ostajan puolesta. Tietääkseni vain muutama prosentti käsikirjoituksista läpäisee kustantajien seulan, joka on tietysti viritetty kustantajien etujen mukaiseksi. Vaikka valtaosa karsinnasta on aiheellista lukijoidenkin näkökulmasta, jo todennäköisyydet puhuvat sen puolesta, että useitakin helmiä jää tähän seulaan.

Entä kuinka moni noista 5000:sta, jotka tarvitaan elättämään kirjailijan, ostaisi kirjan esittämälläni tavalla? En osaa sanoa, mutta jos kirjailija saa nykyisin 10% kirjan myyntituloista, niin silloin tähän riittäisi vain 500 niistä 5000:sta, jotka ovat valmiit maksamaan kirjasta sen minkä nykyisinkin. Tai sitten samat 5000, jotka saisivat kirjan sisältämän informaation 90% alennuksella. Varsin edullinen tarjous, johon luulisi useammankin tarttuvan.